TALVIPÄIVÄN PYSÄYS.
Aasian rannoilla hurmeisiin
Pimeyden valtikka haudattiin,
Upposi yö,
Haudast' yön yli maailman
Päivä on nostanut valtikan —
Maassa on alkanut valon jalotyö.
Kansa kun valkeuskansaa lie,
Selvänä sille nyt siintää tie —
Auringon tie:
Valon-ilo kuopaten kuolemaa,
Elämätä kylvää ja nostattaa,
Muotoja luopi ja elämään vie.
Auringon polkuja oivalla! —
Murheen mustasta mullasta,
Kahleista sen,
Vapauden lapsia puhkeaa,
Elämänsä lakia ne noudattaa,
Uskoen, toivoen, laajentuen.
Ruhtinas aurinko säätää näin:
Kasva sun elämäsi latvaan päin,
Juurista maa!
Laiksesi oikea itses tee,
Kansalais-ihminen niin ylenee,
Elämän valkeus valtianaan.
Kasvusi nousua kiiruhda,
Ennenkuin päiväs on vaihtuva,
Palajava yö!
Ennenkuin aurinko vuorossaan
Verisenä luotasi raastetaan,
Epätoivo huutaa ja raskas on työ.
Kasvusi nousua kiiruhda,
Taas valohetkesi lyö!
Pain. 23/12