KOLMAS NÄYTÖS.
Kalervon savupirtti. Seinillä ja orsilla aseita, metsäeläinten nahkoja sekä kalastuskojeita. ARMI ottaa lapiolla uunista piiraita, joita HIEPRA asettelee lautsoille ja pöydälle. KULLERVO astuu nyrpeänä sisään ja asettaa kalakontin selästänsä seinälle.
KULLERVO.
Kalakontti tuoss' on tyhjä.
Ei enempi mulle aalto
Kuin metsä otusta anna.
Hyvästi kalavetenne!
Suotta Illi mun opasti
Kalervon kotisijoille.
Ei mun mieleni levoton
Viihdy näillä työaloilla:
Suurilla sotakedoilla
Askaroivat aatokseni.
Näitä auhtoja ahoja,
Vesien kalakutuja
Voipi viljellä Potero
Isäni Kalervon kanssa.
Suuremmat minun suruni.
Jo sinulle, äiti, kerroin,
Että tänne on tulossa
Miesparvet eri kylistä,
Sorretut, sotaiset orjat,
Päiväläiset, palkkalaiset.
Niillä korkeat kukistan,
Suurväkiset, suursukuiset;
Mutta poljetut poloiset
Nurjan painon alta nostan.
ARMI.
Siitä kerroit, poikueni.
KULLERVO.
Sen sinulle yksin lausuin.
HIEPRA (erikseen, ivallisesti).
Mitäpä sitä minulle.
ARMI.
Mutta missä on isosi?
Missä vanhin veljyesi?
Olitte kalassa kaikki.
KULLERVO.
Jäivät rannalle molemmat,
Verkkoja levittelevät,
Suutuksissa, myrryksissä,
Kun en tarponut hyvästi!
ARMI.
Etkö tarponut hyvästi?
KULLERVO.
En osannut.
ARMI.
Viel' opitkin.
Työ on neuvova tekijän. —
Kiitos pilvien pitäjän,
Ett' on Kullervo kotona,
Poikani komea, pulska!
Vaikka vartomatta saavuit,
Outona kuin kiertolainen,
Niin sydämmessäni tunne
Sinut aavisti omaksi.
Silmäsi ja suumalosi,
Kutrisi koreat poimut
Sitten tuntoni tukivat.
Nyt sukumme suurin toivo
On kotona: — haava suurin
Sydämmessäni parani.
Mut kipua toista tunnen:
Siskosi, suloinen Terhi,
Hän hävisi, missä liekkin,
Taisi eksyä iäksi.
KULLERVO.
Minullako toinen sisko,
Tuota tyttöä parempi?
Kouristaa käsivarresta Hiepraa, joka parahtaa ja väistyy.
HIEPRA.
Kovin on kehnoja tapoja
Tuolla Kullervolla, äiti.
Sanot veljekseni — ennen
Sotapässiksi sanoisin.
Käypi kuin peto käsiksi,
Näpistellen, kouristellen,
ARMI.
Leikistä valitat, Hiepra.
Puita uunihin aseta,
Tulta laita!
Hiepra tottelee.
ARMI (asettaen pöydälle ruokia).
Niinkuin lausuin,
Sulla kaks oli sisarta,
Kaunista, hyväsukuista.
Toinen marjassa hävisi
Kuumana kesäsydännä.
Se äidin sydäntä särki.
Minä tyttöä haeksin
Vuoret, laaksot, metsät, rannat,
Poropeurana samosin.
Huutelin joka mäellä,
Joka tuulelta kyselin,
Kuulustelin kulkijoilta.
Turha — en tytöstä kuullut
Ääntä enkä hiiskausta.
Taisi mennäkin manalle.
KULLERVO.
Miksi on onneton sukumme?
Mikä on veremme vamma?
ARMI (kuin itsekseen).
Meillä mahtanee veressä
Kangastuksia asua.
Ne haira-unihin vievät,
Pettävät ja eksyttävät.
KULLERVO.
Mut on muutakin minussa:
Vuorenraskasta, tylyä,
Imatrata riehuvata —
ARMI.
Sit' elä kysele multa.
Jumalten tekoja tutkit.
Kenties on kova osasi
Kiihkoissa hillittömissä,
Ristiliekkien palossa,
Himoissa hävittävissä.
Kentiesi perintövaino
Rauhan rosvosi sinulta.
KULLERVO.
Rauha ei minun iloni.
Sukuni perintö: vaino —
Siinä mun vereni herkku.
Äiti, tuo sotisopani!
ARMI.
Hillitse veresi kuohu!
Tässä ruoka, syö levossa,
Viihdy äitisi ilona.
HIEPRA.
Se minulle riemun toisi,
Kuka toisi Terhi siskon.
Kovin on vieras veljekseni
Kullervo, kamala, synkkä.
Käypi kuin tulessa aina,
Kuumetta, kihoa täynnä.
Sinä syöttelet hänelle
Kalakukot, porsaspaistit,
Piirakat ja piimävellit —
Ennen sutta syöttelisin.
KULLERVO (kopristaa Hiepraa kädestä kuin edellä).
Näin, susi, sinua lemmin.
ARMI (sovitellen).
Siskon mieltä ei sinulla.
Muista, aina on sinua
Kotiliesi lämmitellyt,
Oma vanhin vaaliellut.
Veljesi sotaverona,
Orjan kurjalla osalla
Kasvoi kuin katajapehko
Kuivalla kivimäellä
Karkeaksi, kartuiseksi,
Mutta mieheksi yleni.
HIEPRA (ivalla).
Mieheksi — hyvinkin miesi!
Lähtee ovesta.
ARMI (Kullervon ruokaillessa).
Eipä kuullut Kullervoni
Rakkauden rastaslaulun
Kehtoansa kiikuttavan.
Ei hyväilyt, hyssytykset,
Sydämmen simainen kieli
Orjan itkuja hivellyt;
Vaan kova, vihainen vitsa
Pienoisen verille pieksi
Kolkon Untamon kotona.
KULLERVO (pyyhkien silmiään).
Emo, laulusi lopeta!
ARMI (jatkaa).
Sitte kuin isoksi kasvoit,
Kasvoi ruoskakin isoksi,
Raskas taakka raskaammaksi.
KULLERVO.
Elä jatka, äiti kulta!
Kyyneleitäni häpeän.
Minunko pojan poloisen
Piti onnesta iloita
Äitini sydämmen luona.
ARMI.
Nyt kotisuloa nauti!
Näet lieden lämpiävän,
Tuossa leivokset levällä.
Tässä sun emosi vanha.
KULLERVO.
Niinp' on tässä sun tukesi.
KALERVO ja POTERO tulevat sisään.
POTERO.
Täällä se Kalervon toivo
Syö emon makupaloja,
Uunin lämpimän lekossa.
Mut ei tarpoa osannut,
Ei sopinut soutajaksi.
KALERVO (äkäisesti Poterolle).
Suuta on sullakin enempi,
Kuin tekoja, poika parka!
ARMI.
Ei sopinut soutajaksi,
Töihin suurihin sopisi.
KALERVO.
Turhia uneksit, eukko.
Joka on pientä pieneksinyt,
Ei se suurihin sovellu.
ARMI.
Ei ulapan haaksi voisi
Kulkea kotivesillä!
Pienen puukon veistotöihin
Suuri säilä ei sopisi;
Ei komea kotka viihdy
Pääskysen pesätiloilla.
POTERO.
Eipä se emoni mulle
Syöttänyt sydänkeriä,
Vaikk' olen raatanut ikäni
Kalervon karuja maita,
Suvet, talvet tarpoellut
Verkkoja kotivesillä.
KULLERVO (julmistuneena Poterolle).
Mihin kelpaisit katala!
KALERVO (on istunut verkon kudontaan).
Pula on paha pojista,
Hulttioista. Tuossa vanhin
On veljessodan ajalta
Raajarikko, ontujalka,
Työhön heikko — tuo Potero.
POTERO.
Syttyikö sota minusta?
Itse käskit — tottelimme.
KALERVO.
Jospa silloin ei olisi
Sodittu ja suitsutettu
Veljesten verivihoja,
Niin nyt: — ahjoa sisässä
Teissä on sotatuleksi,
Tulta vaaran valkeaksi.
KULLERVO.
Siin' oletkin oikeassa.
KALERVO.
Tuli Kullervo kotia,
Ilmestyi kotipihalle
Kuin tyly, levoton Tuoni,
Hämmästytti ja peloitti,
Kuin haudan takainen aave.
Tuli kuin merestä miekka,
Hyökyaaltojen ajama,
Jota ei etsiä osattu. —
Mut on raiskattu, piloilla,
Raajarikkoinen tavoilta,
Kuin meren petojen veikko,
Raju, myrskyinen, väkevä,
Hillitön tajuttomasti,
Kelvoton elämän työhön,
Turmeltunut turmelija.
ARMI.
Kalervo, Kalervo hurja!
Vimmatust' olet vihassa.
Oman poikasi kuvailet
Kurjaksi, avuttomaksi.
Mistä kiehut ja kohiset?
Kuinka on kalassa käynyt?
KALERVO.
Teljot rikkoi, airot katkoi,
Nuotan tarpoi tappuroiksi,
Kalat liivaksi litisti —
Järjetön koko tenava! —
Kalervon raivotessa on Kullervo repinyt tekeillä olevan
verkon Kalervon käsistä.
Tässä viimeinen tuhonsa.
ARMI.
Tuoko raivon toi sinulle,
Ett' on poika puol'tekoinen,
Ettei mierosta palannut
Täydellisnä tähkäpäänä!
Tee osasi, hoida häntä!
Ei vihassa vilja kasva.
Nuoren on ikä edessä
Oppia osaamatonta.
KULLERVO.
Kaikkiko mua vihaavat?
Siskot, veljet, taattonikin,
Sukuni, jota sureksin!
Sinä yksin, äiti armas,
Ystäväni muit' ylinnä.
Annas, lyön lihattomiksi,
Luuttomiksi kurjat luhdon.
Karkaa isänsä kimppuun; Armi menee väliin.
Pois välistä!
ARMI.
Sun sukusi! —
KULLERVO.
Ei ole sortajat sukuni,
Väärät miehet veljiäni.
Väisty, äiti!
ARMI.
Mut isäsi! —
KULLERVO.
En isäksi tunne tuota,
Jolla ei isän sydäntä.
Mitä antoi hän minulle?
Elämän kiroja täynnä,
Osattomat orjan päivät,
Puukon —
Viskaa veitsen tyngän lattiaan.
tuossa sen murena!
KALERVO.
Terä murtunut oletkin,
Et ehjäsisuinen urho.
KULLERVO.
Kuin koko Kalervon heimo.
Mitä säästitkin minulle?
Korven kolkon, viljattoman,
Maata, vettä kansatonta.
Paras sulta on perintö:
Kosto, kosto Untamolle!
Siksi viel' elossa viihdyn.
POTERO (väistyy nurkkaan verkkotyö kädessä).
Paras soppehen paeta,
Tästä tuisku on tulossa.
ARMI.
Kuulitko mit' on povessa
Kullervolla?
KALERVO.
Kuulin kyllä.
Taisin tuimaksi ruveta,
Näin kun syyttelin sinua.
Kentiesi sotahan synnyit,
Sukukoston suorijaksi.
Siis isäsi neuvo kuule:
Ensin käy Lapissa, poika!
Ne veljessodan edellä
Mulle maksoivat veroa. —
Lappi valloita, veroita,
Rikastu, kokoa joukko
Ympärillesi ylevä.
Sen avulla vasta voitat
Untamon veriset urhot,
Suoritat sukusi koston.
KULLERVO.
Neuvosi himolla ahmin,
Minkä oikeaks' älyän.
Mikä on minusta väärä,
Sitä inholla hyleksin.
ARMI (kuin itsekseen).
Miksi taaskin veljesvaino?
Sitä kun kuvittelenkin,
Niin sisuksiani syöpi
Kuin vihateräinen veitsi,
Muistot kauheat heräävät. —
Toki muuta en tajua
Sovitusta arvokasta
Kuin veren verestä, koston.
KULLERVO.
Meill' on yhteistä jotakin.
KALERVO.
Yhteistä viha verinen.
ARMI.
Mutta syyttömiä säästä!
Et opettajaksi huoli
Sutta, ilvestä, repoa,
Et verenhimosta riehu
Etkä surmasta iloitse,
Vaan iloitset oikeudesta,
Väärästä vihassa kiehut.
Siksi väärä mahti murra!
KULLERVO.
Siksi Untamon kukistan
Majoinensa, mantuinensa,
Hävitän sukuni syöjän.
ARMI.
Kun eläimen pienimmänkin
Tapat, sit' elä kiduta.
Ihmistä enemmin sääli.
KULLERVO.
Säälisinkö säälitöntä?
KALERVO.
Nainen ei sotaa älyä.
Säälikö sukuas' Unto,
Kun hävitti viljat, karjat,
Naiset, lapsetkin tuhosi,
Kartanot poroksi poltti?
Tee kuin on setäsi tehnyt!
KULLERVO.
Muilta en ota tekoja,
Toisten toimiteltavia.
Omat mulla on tekoni,
Täältä ne sikisi, syntyi
Syvältä sisimmästäni.
Nyt ne pyrkivät paloksi,
Miehen päästä miekan päähän.
Emo, tuo sotisopani! —
Miekan vyölleni varustan.
Sen olen takonut itse
Sepon suurimman pajassa.
Tuolla keihäs, jousi, viini,
Nuoleni vihaiset, vinhat. —
Ne sepon pajasta ryöstin. —
Edellistä lausuen pukeutuu varuksiinsa.
Nyt olen sotajalalla.
Vainoveikot kun tulisi,
Näyttäisin sukuni voiman!
ARMI (autettuaan Kullervon varustautumista.)
Kun kerran sotia käynnet,
Niin sieltä palatessasi
Tuo kotihin kaunis rauha,
Muodossa hyvän miniän,
Oman Suomesi sukua,
Joka on liukas liikunnalta,
Aina ahkera käsiltä
Eikä riitoja rakasta. —
Tarvitset sukusi jatkon.
KULLERVO (erikseen).
Anja, oisitpa omani!
Nyt sun näyttäisin emolle.
KALERVO.
Kunpa en riutunut olisi,
Harmennut, hatarajalka,
Kanssasi tulisin, poika.
POTERO.
Min' en vain sotia suosi
Enkä jättäisi taloa. —
Ethän vaatine, isäni? —
Jalkoja minult' ei riitä
Silvottavaksi enempi.
Kaks on kättäni — satakin
Kättä työmme tarvitsevat.
Hupsu tahtonee tapella.
Ei sodat sotien lopu,
Jos n'ei hilliten häviä.
HIEPRA juoksee läähättäen sisään.
ARMI.
Mikä tuska on tytöllä?
HIEPRA (hätäisesti).
Oi isoni, oi emoni!
Uusi on tuho tulossa:
Kuin vihainen hurttaparvi,
Sata miestä miekallista
Vierähti ylitse kasken,
Sen rähisten, tuon kohisten,
Tänne ryskäen tulevat.
Suussa soittivat sanoja:
"Kullervo Kalervon poika".
Ei hyvää se huuto tiedä.
POTERO.
Kullervon keralla kosto
Käy Kalervon kantapäillä.
HIEPRO.
Varjele vakainen luoja!
KALERVO.
Sepon miehiä ovatko,
Vaiko Untamon uroita?
Kullervolle.
Ehkä etsivät sinua.
Mun sukuni surmannevat.
Aseihin joka elävä!
Kirves, keihäs, miekka!
Muut, paitsi Kullervo ja Armi, hapuilevat hätäisinä aseita.
KULLERVO (levollisesti).
Maltu,
Rauhoitu, Kalervo vanha,
Tässä on sukusi turva.
KALERVO (pelokkaana).
Turvaksi sinua toivoin —
Taisit tulla turmioksi.
Parvi miehiä, erilaisissa asevaruksissa, astuu sisään;
KOTRO, MUTRU, KITKA, TUIRO ja POURU etupäässä, ILLIkin
keralla.
KOTRO.
Terve, kaukainen Kalervo!
Kullervo ylinnä terve!
MUU JOUKKO.
Kullervo ylinnä terve!
KULLERVO.
Terve teillekin, toverit,
Karkulaisten kaunis joukko!
JOUKKO.
Vapaita olemme kaikki!
KULLERVO.
Valloillanne — ei vapaina.
Puoliorjia olemme.
Silloin meillä on vapaus,
Kun on kullakin osansa,
Toisen toista sortamatta.
Sortajat kukistakaamme!
JOUKKO.
Sortajat kukistakaamme!
KOTRO.
Tässä parvi on tukeva,
Kovan, katkeran kokenut,
Työmiestä joka alalta,
Sotaorjat, ostokansa,
Joukko vankka valmihina,
Kun on tarvis taistelua
Vapauden, toivon tähden.
JOUKKO.
Vapauden taistelua!
MUTRU.
Kullervo, kuleta meitä
Ryöstölle rikasten miesten,
Kullan kiiltävän jaolle.
Aika on varsan vaivatunkin
Helat helkkyvät pidellä.
KITKA.
Kulta on kukka väärän vallan
Kullervo, kuleta meitä
Ruokapöydälle jalolle!
Kun on vatsa vahvistettu,
Pääkin pystyssä pysyvi.
TUIRO.
Kullervo, kuleta sinne,
Miss' on piikoja pidellä
Taikka korjata kotihin.
Mikä on miehelle vapaus
Vailla vaimon kahlehia.
POURU.
Kullervo, kuleta sinne,
Missä murramme ikeemme,
Missä käskijän kädestä'
Ruoskan riistämme iäksi!
KOTRO.
Kullervo, kuleta meitä,
Kautta taistelun tulisen,
Isännäks' oman kotimme.
KULLERVO.
Paljon toivotte. Minulla
Yksi vain on toivo: — kosto.
Miehet, seuratkaa minua,
Luottaen, lujalla mielin.
Min' olen syntynyt sotihin,
En rauhan rakennustöihin.
Elämä minua hylki,
Potki pois joka polulta,
Ryösti mun joka osani.
Nälässä hivuessani
Minulle kiven kurotti.
Rakkautta kun halusin,
Voitin hurjat herjaukset.
Kun kurja kotia etsin,
Löysin suortuvan sukua,
Mutta en suvun sydäntä. —
Mitä nyt hukata voisin.
ARMI (itkien).
Äitisi hukata voisit.
KULLERVO.
Sulle, äiti, on parempi
Surmassa suloton poika. —
Kotro, kuulitko seposta?
Hän onko sotajalalla?
KOTRO (vetäen Illin esille).
Astuhan esille, Illl! —
Tässä on vakoilijamme,
Hän voi kertoa seposta.
KULLERVO.
Tiedätkö jotakin, kerro!
ILLI.
Siihen viikot vierähtävät
Ennenkuin aseissa seppo.
Aluksi suru ajeli
Neuvotonta miespoloista. —
Olihan emäntä kuollut,
Työväki ase kädessä —
KULLERVO.
Niistä ei enempi. — Jatka! —
ILLI.
Sitten usvana surukin
Laski, vaihettui teoiksi,
Helmitti sepon elämän
Rohkealla työhalulla.
Yöt päivät vasaranpauke
Sitten on pajasta kuultu,
Metsässä säkenet nähty.
Kaikki on Kalevan kansa
Käsketty sotajalalle. —
Tarkoitan vapaita. — Mutta
Aseitten taonta kauan
Vaativa on viivytystä.
KULLERVO (kuin itsekseen).
Viikon, kaksi — kuukaudenkin.
ILLI.
Se vähintä.
KULLERVO.
Nyt asetu
Piilopirttihin salolle.
Sieltä silmällä pitele,
Vakoele, kuulustele,
Kuin käen vireä piika,
Ilmarin varustustöitä.
Mulle toimita sanoma
Maan, veden tai ilman tietä.
Kuulitko?
ILLI.
Käteni annan,
Että kuulin ja tajusin.
Min' olen Pohjolan perua,
Jolt' ei keinot kesken puutu.
Laitanpa sanoille siivet
Viestin tuojaksi sinulle. —
Erikseen.
Hiiskuisinko, ett' on Anja
Myöskin liittomme apuna! —
En! — hänelle siit' en hiisku.
Eikö oikeus minulla
Toivoa olisi —
KULLERVO.
Veikot!
Sotaonni on minussa:
Veressäni voiman tunnen,
Täynnä voittojen oraita,
Taimia verisen viljan.
Nyt Lapin aloille käymme!
Luopiot, veronalaiset
Heimot siellä suostutamme
Liittohomme.
Sen hyvällä, tuon pahalla.
Sielt' apuväkeä tuomme
Ja varoja valloitamme.
Sitte, kuin lumivihuri
Tuiman tunturin laelta,
Sieltä syöksymme takaisin,
Purevina, polttavina
Untamon kukistamaan.
Se minun tekoni terttu,
Ihana verirypäle! —
Ikäänkuin näyssä.
Itse Untamo loassa,
Koko heimo hengetönnä,
Talot poltetut poroksi,
Vilja, karja kaikki viety.
Tuo on siinto silmissäni
Kuin verinen iltarusko
Päivän myrskyisen perästä. —
Ensin, veikot, tunturille!
JOUKKO.
Tunturille, tunturille!
KALERVO.
Ihanast' uneksit, poika!
Vielä vanhana vapisten
Kuulen kiihkosi kohinan:
Mun oman vereni kiihkot
Oman poikani povessa.
Ota onni retkellesi!
Kalervon pojalle voitto!
JOUKKO.
Kalervon pojalle voitto!
ARMI (syleillen Kullervoa).
Itkuni ihana poika!
Mene, voita ja palaja!
KULLERVO.
Pois suruiset, hennot itkut!
Irtautuen Armista.
Hyvästi, emoni vanha!
Joukolle.
Joukko uljas, voiton tielle!
Lähtee joukossa.
JOUKKO (lähtiessään).
Voitontielle, voitontielle!
POTERO (tuumivasti).
On sitä elävä tuota
Kullervoa kaikitenkin.
Taisi syntyä sotahan.
Moni on raiska rauhan töissä,
Mutta melkoinen sodassa,
Tappelussa tuima urho.
Sekö lie kunto Kullervonkin.