DANIEL HJORT.
Ah! — Hyvästi!
SIGRID.
Ei, viipykäätte vaan!
KATRI (itsekseen).
Taas hengitän. Ma kohta hänet saan.
Kymmenes kohtaus.
EDELLISET. ARVID STÅLARM. JUHANI FLEMING.
STÅLARM.
Nyt onko haihtuneet nuo kainot huolet?
SIGRID.
Min' olen päättänyt.
STÅLARM.
Ja miks' niin vakaa?
SIGRID (teeskennellyllä ilolla).
Niin vain! Ei ihme. Suostumus, näet, isä,
Se kieleltä ei perhon lailla lennä.
Mont' oikkua, mont' arkaa ajatusta
On ensin voittaminen, ennenkuin
Sanoa arvaa: tuossa käteni!
(ojentaa kätensä Juhani Flemingille).
JUHANI FLEMING.
Suloinen käsi! Kuinka olen saanut
Sua odottaa! Se vielä värisee,
Ikäänkuin irki pyrkiä se tahtois.
(suutelee Sigridin kättä).
Tuon otan vahvistukseks' onnelleni.
Nyt huolta, kaipaust' ei enään ole,
Ja läksiäisist', illaks' aivotuista,
Sun kauttas tuli juhla hupaisempi,
Joss' ilo vieraan', isäntänä lempi.
SIGRID.
Tääll' on niin raskas ilma huoneessa.
Miss' äitis? Käykäämme sun äitis luokse!
JUHANI FLEMING.
Käykäämme ennen linnan puistohon!
SIGRID (estellen).
Jo länteen päivä ruskoansa luopi,
Ja puoleks kuolleet syksyn kukat on.
JUHANI FLEMING.
Sun katsees niille elon, loiston tuopi.
(Sigrid ja Juhani Fleming lähtevät)
Yhdestoista kohtaus.
KATRI. ARVID STÅLARM. DANIEL HJORT.
STÅLARM.
Sun kevyet on huoles, kevyt nuoruus! —
Nuo, Daniel Hjort, nuo kirjeet valmista.
Ne kaikkiin ilmansuuntiin laitetaan,
Miss' uljas meill' on sotaveikko vaan.
Nyt loppuu rauha korkeilt', alhaisilta,
Mut viettäkäämme hauskast' tämä ilta,
Hoi, palvelijat! (Palvelusväkeä tulee).
Lamput välkkymään!
Koht' otellaan, nyt iloll' eletään.
(Menee, yhtyen saapuvien vieraiden joukkoon. Juhlallinen valaistus.
Soitantoa kuuluu näyttämön ulkopuolelta).
Kahdestoista kohtaus.
KATRI. DANIEL HJORT. VANGINVARTIJA.
VANGINVARTIJA.
Mik' on nyt Daniel herran?