DANIEL HJORT.
Haa! taas sa vaimo olet tielläni!
No puhu kerran, lausu, mitä tahdot?
KATRI.
Mull' on se soihtu, joka elos' yöhön
Luo leimun veriruskean, ja etees
Tuo kaikki, mitä kaipaat täällä. Kohtaa
Mua huomen-illall' yhdeksältä Turun
Torilla. Tullaan, joudu, hyvästi!
(vetäytyy taaksepäin patsaan varjoon).
DANIEL HJORT (poistuu hitaasti, huomattuaan Ebba Flemingin).
Neljästoista kohtaus.
KATRI. EBBA FLEMING.
EBBA FLEMING.
Taas sota niittons' alkaa pohjolassa; —
Ja sä, Klaus Fleming, multan' olet maassa!
Väkevä henkes sinä meihin luo,
Ja sydämiimme sitä voimaa tuo,
Joll' lujast' ennen pidit Suomenmaan —
Kun aian virta vyöryi raivossansa
Ja ilmi-kapinassa riehui kansa! —
Vakaana vannotussa valassaan!
Sun säiläs säihkyi, voimas tiettihin
Min Puolast' aikain pohjan äärihin,
Sanastas riippui Ruotsin kruunukin!
Ja hän, kuink' armas, hellä kodissaan
Hän oli; mikä sulo katseessaan!
Oi! maannut olen hänen rinnoillaan.
KATRI (joka on astunut esiin ja kuullut Ebba Flemingin monologin, tekee uhkaavan liikkeen ja on juuri poistumaisillansa, kun Ebba Fleming huomaa hänet ja kavahtaa säikähtyneenä).
EBBA FLEMING (kiljahtaen).
Ah! Ken se on? Kuin tulit tänne?
KATRI.
Hiljaa,
Kuin murheen huokaus iloseuraan, salaa
Kuin valtiasten joukkoon ylenkatse.
EBBA FLEMING.
Pois kauhistus! Pois sinne, mistä tulit!
KATRI.
Takaisin liian pitk' on Pohjanmaalle.
Sen haudoilt', erämailta terveisiä!
Sua tervehtii sun puolisosi työt.
Viidestoista kohtaus.
EDELLISET. ARVID STÅLARM. OLAVI KLAUNPOIKA. JUHANI FLEMING. SIGRID STÅLARM. VIERAITA. (Ebba Flemingin kiljahtaessa ovat kaikki tulleet sisään ja kokountuneet näyttämön perälle).
EBBA FLEMING.
Tuo karkoittakaa! (yhtyy toisten joukkoon).
KATRI.
Älkää liki tulko!
Varotkaa mitä tuloss' ompi. Kansan
Te surmaan, kuoloon syöksitten. Mut vaikka
Talomme poltitte ja lemmen voiman
Meist' imitte, niin elää viha vielä!
Se hiljaa mieron teitä luikertaapi,
Se hautain haamut neuvoksensa saapi,
Ovella linnan hiipii, mökkiin saapuu,
Nyt sukukilvet halkee, linnat kaatuu.
Se elää siks kun päättyy verisinä
Työt koston, — ja se viha olen minä!
(poistuu kiireesti).