DANIEL HJORT.

Nyt muistan metsätien, yön myrskyisen.
Ma hiljaa vaimon olkaan nojasin
Ja mustain kiharoiden kanssa leikin.

KATRI.

Ol' äitis tuo. Hän isääs Turkuun seuras,
Tää sotureista kantamaan kun pantiin
Luo Flemingin.