DANIEL HJORT.

Mua älkää lähestykö. Miekat alas! —
No niin, ma teidät petin, pettäjät!

SIGRID (vaipuu kiljahtaen Juhani Flemingin syliin).

DANIEL HJORT (jatkaen).

Täss' on se, jonka sanat voiman teiltä
Kuin lehden karisti; täss' on se, joka
Kukisti teidät — ja siit' ylpeilee!

Hengeltä pois! (tunkeuvat Daniel Hjortin päälle; tämä tempaa miekan eräältä upseerilta ja puolustaa itseänsä).

OLAVI KLAUNPOIKA (lyö miekan Daniel Hjortin kädestä).

Ei, toisin rangaistaan hän!

Sua, kiittämätön koira — niin jot' uskoin.
Elosta katkeruus ei koskaan lopu.
Tee hänen kanssaan, Olavi, kuin tahdot.
Mä riennän. Tappelu on alkanut.

(lähtee kaikkien upseerein kanssa; heti sen jälkeen Olavi Klaunpoika Daniel Hjortin kanssa).

Kahdeksas kohtaus.

JUHANI FLEMING (yhä vielä pitäen pyörtynyttä Sigridiä sylissään).

Sua onneton! Haa, kaikki ymmärrän
Ja hän se kurja! nuku, nuku ijäks!

(laskee hänet sohvalle).