DANIEL HJORT.
Sigrid!
KATRI (itsekseen).
Tuota rakastaa hän.
Jos täällä hälle onni koittaa, salaa
Ja outona, kuin tulin, hautaan lähden.
SIGRID (tointuen hämmästyksestään).
Te täällä! Työtännekö tää? Seis! vaiti!
Mi syynä että näin te kohtelette
Tytärtä Stålarmin.