XXIII
SMITHIN SELOSTUS ASEMASTA
Darrell Tress, joka Hextallin ja Smithin puhellessa oli seisonut synkkänä ja äänettömänä, hätkähti ja katsahti kamaripalvelijaansa epäluuloisesti.
"Mitä nyt, Fowler?" kysyi hän. "Onko jotakin muuta vinossa? Olen tulemaisillani sairaaksi tästä! Mitä on tapahtunut?" Fowler loi ryhmän muihin jäseniin laajasisältöisen katseen. "Walters, sir", sopersi hän.
Darrell säpsähti uudelleen — tällä kertaa rajusti. Hän kääntyi
Hextallin puoleen, ja hänen kasvonsa kävivät kalpeiksi.
"Walters!" huudahti hän. "Mitä —"
Hän katkaisi lauseensa äkkiä, yhäti tuijottaen Hextalliin. Ja Hextall alkoi nopeasti puhua palvelijalle.
"Mikä hätänä, Fowler?" tiedusti hän. "Mitä Waltersista?"
"Luultavasti hän on mennyt sekaisin, sir", vastasi Fowler. "Ainakin siltä näyttää. Senjälkeen kun te ja herra Tress olitte tänä aamuna lähteneet, saimme tietää, miten neiti Brockin oli käynyt, sir — muuan poika tuli myymään sanomalehtiä ja minä ostin yhden. Ja vähän senjälkeen tapasin Waltersin eteissalissa itkemässä ja valittamassa. Sitten hän alkoi höpistä kaikenlaista kummallista, hyvin sekavasti. Sen verran minulle selvisi, että hän oli rakastunut neiti Brockiin ja että tämän äkillinen kuolema oli pahasti järkyttänyt hänen tasapainoansa. Hän puhui — vimmaisen hurjistuneena, sir — murhasta ja revolvereista enkä muista mistä kaikesta, ja vihdoin hän jupisi jotakin sellaista, että hän ilmoittaa poliiseille kaikki, mitä tietää, ja äkkiä, ennenkuin ennätin häntä estää, hän sieppasi hatun päähänsä ja syöksyi ulos huoneistosta sanoen, ettei hän enää pidä asioita omina tietoinaan, vaan menee Scotland Yardiin. Ja siksi arvelin tulla teitä hakemaan, sir — tiesin, minne olitte menneet."
Hextall viittasi Darrellia nousemaan odottavan ajurin vaunuihin ja kääntyi puhuttelemaan Smithiä.
"Seuraa heti perässä Tressin huoneistoon Stylerin ja Fowlerin kanssa!" pyysi hän hiljaa. "Saatatte olla siellä hyödyksi. Minä menen sinne suoraapäätä Tressin seurassa — haluan keskustella hänen kanssaan."
Vaunujen lähtiessä liikkeelle Darrel vaipui niiden nurkkaan, ähkäisten epätoivoisesti.
"Kaikki on hukassa, Hextall!" valitti hän. "Se aasi on varmasti mennyt etsivään osastoon ja kertonut siellä kaikki Paquitasta ja hänen unissakävelystään. Ja nyt tullaan vangitsemaan hänet!"
"Ei sen todistuksen nojalla minun luullakseni", rauhoitti Hextall häntä. "Tarvittanee toki varmemmat perusteet, ennenkuin mennään niin pitkälle."
Mutta vaikka hän koettikin saada äänensä mahdollisimman vakuuttavaksi, ei hän suinkaan ollut rauhallinen tämän äkillisen ja odottamattoman käänteen johdosta. Hän ei tietenkään ollut lainkaan otaksunut sellaista mahdolliseksi. Mutta nyt hän oivalsi, kuinka luonnollisesti kaikki oli käynyt. Walters oli epäilemättä salaisesti rakastanut kotiopettajatarta; tieto rakastetun traagillisesta kuolemasta oli järkyttänyt hänet pois suunniltaan, ja hän oli heti alkanut mielessään hautoa katkeria kuvitteluja salaperäisen tapahtuman johdosta, jolloin yksi vaikutelma varmasti esiintyi selvänä hänen ajatuksissaan — nimittäin se, että hän oli todella nähnyt Paquitan revolveri kädessä Kestevenin murhayönä. Ja se vaikutelma johti uusiin kuvitteluihin — otaksuttavasti hän oli huomaavinaan jonkun ovelasti järjestetyn murhasuunnitelman, jonka yksi uhri oli Kesteven ja toinen neiti Brock; heti hän oli unohtanut luvanneensa pitää asian salassa ja pysyä vaiti sekä syöksynyt umpimähkään kertomaan poliiseille kaikki tietonsa.
"Ikävä tilanne", jatkoi Hextall oltuaan vähän aikaa vaiti, "mutta en usko poliisien vangitsevan sisartanne sen nojalla, mitä Walters voi ilmaista siitä yöstä. Mutta yhtä kaikki minua peloittaa, että meidän on oltava valmiit kuulusteluihin."
Darrell murahti harmistuneena. Hän alkoi valitella toisten väliintulosta: hän oli poistunut Lynne Courtista sen vuoksi, että Kestevenin juttu oli kiinnittänyt siihen yleisön huomion, ja nyt hän saisi Lontoossa kestää vielä kiusallisempaa huomiota. Hänen olisi pitänyt, arveli hän, noudattaa ensimmäistä vaistomaista ajatustaan ja viedä sisarensa ja veljensä mannermaalle.
"Sitä olisitte tuskin voinut tehdä", sanoi Hextall. "Teitä vaaditaan todistajaksi vielä monta kertaa, kuten käsitätte. Emmekähän me aavistaneet asioiden kehittyvän tällaiseen suuntaan emmekä kuvitelleet, että Walters oli rakastunut opettajattareen. Ehkä hän ei sittenkään ole mennyt poliisien puheille."
Mutta kun he tuntia myöhemmin olivat pohtimassa asioita Smithin ja Stylerin seurassa Darrellin huoneessa hänen Queen-Anne-kadun varrella sijaitsevassa asunnossaan, ilmoitti Fowler kaksi vierasta, jotka sisälle ohjattuina osoittautuivat New Scotland Yardin miehiksi. Huoneistosta lähdettyään Walters oli mennyt suoraapäätä poliisilaitoksen keskusasemalle ja kertonut kaikki. Ja nyt viranomaiset halusivat tietoja. Noudattaen tavanmukaista virallista varovaisuutta he kyselivät asioita asteittain. He tiedustivat, oliko Walters täydessä tolkussaan, olivatko hänen väitteensä oikeat, oliko hänen ilmaisemastaan tapahtumasta mitään sen enempää kertomista.
"Hän mainitsi jo selostaneensa näkemänsä teille, herra Tress, ja myöskin teille, tohtori Hextall", virkkoi vanhempi vieraista. "Te niin ollen tunnette yksityiskohdat yhtä tarkoin kuin mekin. Teidän täytyy myöntää, että tämä todistus saattaa sekoittaa neiti Tressin Kestevenin kuoleman yhteyteen. Hän oli liikkeellä niillä seuduin revolveri kädessään —"
"En ole ikinä kuullut unissakävijän ampuneen täysin valveilla ollutta henkilöä!" keskeytti Smith ivallisesti. "Tekisi mieleni väittää, ettei lääketiede tunne ainoatakaan sellaista tapausta! Koko juttu on tuiki järjetön. Se osoittaisi —"
Etsivä hymyili vieläkin ivallisemmin kuin Smith.
"Hetkinen!" pyysi hän, kohottaen sormeaan. "Emme me tiedä neiti Tressin kävelleen unissaan. Siitä ei Walters puhunut mitään. Hän kertoi ainoastaan tämän: 'Sinä ja sinä yönä, siihen ja siihen aikaan, näin neiti Tressin tulevan sen kuusikon suunnalta, josta Kestevenin ruumis myöhemmin löydettiin, ja hänen kädessään oli revolveri!' Ymmärrättekö? Jos mies löydetään jostakin paikasta kuoliaaksi ammuttuna ja todistetaan jonkun henkilön olleen sen paikan läheisyydessä muassaan revolveri suunnilleen kuoleman aikana — niin mitä sitten? Mikäli me tunnemme asioita, on neiti Tressillä saattanut olla syytä ampua Kesteven. Emmekä me tiedä, että hän on unissakävijä."
Hextall oli kuiskaillut Smithin kanssa ja kiinnitti nyt vieraiden huomiota itseensä.
"Neuvoteltuani herra Smithin ja ystävämme herra Tressin kanssa katson parhaaksi kertoa teille kaikki, mitä tiedän", virkkoi hän. "Herra Tress on luonnollisesti hyvin huolissaan sisarensa turvallisuudesta eikä suinkaan halua, että näyttäisimme koettavan salata mitään. Saattanen sen vuoksi ilmoittaa teille omasta kokemuksestani tietäväni, että neiti Tressillä on unissakävijän taipumuksia, ja olevani ehdottoman varma siitä, että hän liikkui unissaan silloin, kun Walters hänet näki."
Sitten hän kuvasi yksityiskohtaisesti kokemuksensa ja näkemänsä ollessaan viimeistä yötä Lynne Courtissa; tahtoen esittää koko totuuden hän kertoi revolverin löydöstä ja siitä, että sen yksi panos oli ollut tyhjä. Etsivät kuuntelivat äänettöminä, eivätkä heidän kasvonsa vähääkään värähtäneet, ja kun he eivät vastanneet heti Hextallin lopetettua, kävi Darrell maltittomaksi.
"Kuulkaahan!" puhkesi hän äkkiä puhumaan. "Tahdon tietää, miten asiat
ovat! Olemme kertoneet teille kaikki tietomme — ainakin tohtori
Hextall kertoi; emmekä osaa kertoa enempää, koska emme tiedä enempää.
Ja nyt tahdon tietää — aiotteko vangita sisareni."
Vanhempi etsivä hymyili.
"Emme ainakaan tällä hetkellä, herra Tress", vastasi hän. "Ilmoitinhan teille, että tulimme tiedustelemaan, ja sen olemme tehneet. Nyt meidän on vain palattava selostamaan työmme tuloksia. Jos tarvitsemme sisartanne vielä — lisäkuulusteluja varten, käsitättehän", lisäsi hän, katsahtaen Smithiin — "no niin, otaksuttavasti tapaamme hänet milloin hyvänsä täältä tai Lynne Courtista".
"Hän ei missään nimessä lähde karkuun", murahti Darrell jurosti. "Mutta jos tahdotte kuulla neuvoani, niin suuntaatte koko huomionne saadaksenne selville, kuka todella murhasi Kestevenin ja myöskin neiti Brockin, ettekä haihattele perättömien vihjausten mukaan. En ole kovinkaan sukkelapäinen, mutta panen vetoa tuhat puntaa kuutta pennyä vastaan siitä, että Kestevenin murhaaja myöskin surmasi neiti Brockin! Ja jos se Walters-tomppeli on päämajassanne, voitte ilmoittaa hänelle, että hänen on parasta pysyä poissa täältä — en huoli häntä enää palvelukseeni."
Etsivät poistuivat hymyhuulin, ja heidän ehdittyään pois huoneesta kehoitti Smith muita sijoittumaan jälleen paikoilleen saman pöydän ympärille, jonka ääressä he olivat keskustelleet tilanteesta ennen viranomaisten käyntiä.
"Kuulkaahan nyt!" alkoi hän. "Meidän on parasta tarkastella asioita kylmästi. Minua peloittaa — hyvin pahasti peloittaa — että tämä päättyy neiti Tressin vangitsemiseen. Tunnet nämä miekkoset, Hextall; kerran saatuaan todennäköiseltä tuntuvan ajatuksen he pitävät siitä kiinni hellittämättä kuin kuolema. Ja nyt on edessämme se kovin surkea ja tärkeä seikka, että Tickell on kuollut."
"Miksi se on niin tärkeä — ja surkea?" tokaisi Darrell.
"Koska poliisit olivat mielessään päättäneet, että Tickell oli syyllinen", selitti Smith jyrkästi. "Jos Tickell olisi elänyt, olisivat he hirtättäneet hänet — se on varma kuin kohtalo! Mutta Tickell pääsi heidän käsistään — nyt he kääntyvät siihen suuntaan, jossa vastustus on vähäisin. Walters johti heidät jäljille — eikä kannata inttää, ettei sisartanne vastaan, Tress, olisi silminnäkijän todistusta. Kuten toinen äskeisistä miehistä huomautti, eivät he tiedä, minkälaisia syitä neiti Tressillä saattoi olla halutakseen surmata Kestevenin. Eivätkä he myöskään tiedä, että hän tosiaankin liikkui unissaan Waltersin nähdessä hänet. He tietävät sinun, Hextall, ja teidän, Tress, löytäneen hänen huoneestaan revolverin, jonka yksi panos oli äskettäin laukaistu. Niin, kyllä todennäköisyys on neiti Tressiä vastaan! Mainitsen — huomautan teille — kaikesta tästä, koska tosiasiain kierteleminen ja sivuuttaminen ei hyödytä mitään; meidän on punnittava kylmiä tosiseikkoja. Ja sallikaa minun nyt luetella teille tosiasiat — seuratkaa esitystäni tarkoin, te kaikki, ja miettikää, ettekö johdu saamaan johtopäätökseen, johon minä olen jo tullut! Otan esiin asiat yhden kerrallaan.
"Ensiksi. Näyttää epäilemättömältä, että sinä yönä, jona te, Tress, palasitte Lynne Courtiin seurassanne Kesteven ja Tickell, viimemainitut pitivät neuvottelun, jonka johdosta Tickell lähti Weymouthiin muassaan suuri rahasumma, aikoen luovuttaa sen kapteeni Polbeckille; rahat oli käytettävä sellaisen suunnitelman toteuttamiseksi, jonka tarkoituksena oli auttaa eräs tuntematon mies — nimittäkäämme häntä X:ksi — karkuun ranskalaisen Guianan rangaistussiirtolasta.
"Toiseksi. En lainkaan epäile, että Kesteven ja neiti Brock tunsivat St. Eanswythen kirkossa Cityssä vihittyjen, Edward Charleston Legetten ja Maud Eleanor Riversin nimiä silloin käyttäneiden henkilöjen avioliiton yhteydessä olevan salaisuuden. Neiti Brock epäilemättä tiesi vihkimätodistuksen olevan Kestevenin hallussa piilotettuna tähän huoneistoon jätettyyn pukuun; epäilemättä hän miehen kuoleman jälkeen lähti Lynne Courtista, aikoen tulla tähän asuntoon anastaakseen sen.
"Kolmanneksi. Sanoin jo, että nämä kaksi kohtaa ovat mielestäni ehdottoman varmat. Nyt siirryn kiistanalaisemmalle alueelle. Esitän itselleni kaksi kysymystä. Toinen on: Onko ranskalaisessa Guianassa oleva englantilainen rikosvanki sen vihkimätodistuksen yhteydessä, jota Kesteven säilytti niin huolellisesti ja jonka neiti Brock hänen kuoltuaan niin välttämättä tahtoi saada? Toinen on: Saivatko sekä Kesteven että neiti Brock surmansa henkilön tai henkilöiden kädestä, jotka tahtoivat vaimentaa heidät, koska he tunsivat nämä asiat? No niin — omasta puolestani minun ei ole kovinkaan vaikea vastata näihin kysymyksiin. Minä vastaan niihin molempiin — molempiin, huomatkaa! — myöntävästi. Minun mielestäni voitaisiin näiden murhien koko salaisuus selvittää, jos saataisiin käsiin se mies, kuka hän sitten lieneekin, joka nyt on vankina ranskalaisen Guianan rangaistussiirtolassa! Hän otaksuttavasti tietää, tietää! — Ja —"
Varovainen koputus ovelle ilmoitti Fowlerin tulevan huoneeseen; hän astui äänettömänä sisälle ja sulki oven jälkeensä.
"Rouva Renton pyrkii puheillenne, sir", ilmoitti hän, lähestyen Darrellia. "Hän käski minun sanoa välttämättä haluavansa tavata teitä, tohtori Hextallia ja herra Smithiä — heti."