3000 M. JOUKKUEJUAKSU.
Yks pulskimpia Suamen voittoja oli 3,000 meeterin joukkuejuaksu, jonka alkukilpaalu suaritettihin perjantaina. Siihen sai ottaa osaa, jos oli varaa, kahrellaki kolmenmiähen sakilla, mutta vai kolmen parhaan tulokset otettihin huomioho. Ja meillähän oli varaa, nii että täysi satsi pantihin matkahan: Nurmi, Ritola, Tala, Seppälä, Katz ja Liewendahl. Siis aina vai samat hevooset areenalla. Ku on köyhä, nii pitää aina samoolla varsoolla ajaa, mutta rikkahill' on varaa säästää ja tuara uusia seisotettuja juaksijoota kentälle. Kyllä vai Suamen poijill' oli urakka, jot'ei toiset olsi kestänehekkää. Samat miähet pitivät juasta monta kertaa ja joka päivä, kun pitkänmatkan juaksuuski suaritettihin aina karsintakilpaalut aivan turhanpäiten. Vierahat saattoovat panna alkukilpaaluuhi vereksiä miähiä, joill'ei ollu muuta tarkootustakaa ku »tappaa» ja väsyttää meirän miähiä loppukilpaaluja varten. Siinä oli kova urakka suamalaasilla juaksijoolla, ennenku kultamitallit Suamelle tippuuvat.
Ensi ryhmäs menivät Enklanti, Italia, Norja, Puola ja Suami. Vai kaksi joukkuetta pääsi loppukilpaaluhun. Meiltä menivät Nurmi, Ritola, ja Tala, n'otta s'oli selvää. Tulivat ilman erityysempiä ponnistuksia siinä järjestykses perillekki. Enklanti voitti helposti toiset ja tuli toiseksi.
Toises ryhmäs juaksivat Amerikka, Ruatti, Ranska, Meksikko ja Espanja. Me luulimma yleensä, jotta Ruattin joukko tulis täs ensimmääseksi, ku niill'oli mukana se Viire ja muitakin hyviä juaksijoota; Reutersvärdistä, Lundgrenista, Eriksonista ja Turessonista olivat pitänehet kovaa kohua. Mutta huanosti se meni, aiva plöröksi, Ruattin tämäkin yritys. Eivät päässehet eres loppuotteluhu. Viire kyllä teki tyänsä ku miäs, mutta ne muut jäivät ku Annalan kana ahtehelle. — Viire lähti heti joukkua kuljettamhan. Pari franskalaasta, jokka yleensä joka lais puskivat heti ittensä pakahroksihi, tappelivat kunniasta saara eres hetken matkaa olla fööris ja nykki truiskiivat johtohon. Viire oli siinä suhtehes »suamalaane», jotta antoo näiren kukoonpoikaan mennä kaakotella omia aikojansa niin kauan ku jaksoovat; eikä ne kauan jaksanhekkaa, ennenku Viire taas saavutti ja painoo tasaasta vauhtia paitti. Kyllä sen pitää myäntää, jotta Viire kaikesta hualimata on hyvä juaksija ja kaunihisti juaksooki. Se on aivan eri maata ku Ruattin omat miähet. Mutta taitonsa, kestävyytensä ja kylmän harkintansa se onkin viäny mukanansa Suamesta. Ruattilla ittellä ei oo sellaasia miähiä. Niinpä Viire täskin juaksus eros muusta Ruattin sakista ku lakeerisaapas karvakintahasta. Se juaksi yksinänsä kaukana koko roikan erellä ja uuren isänmaansa, »muuter Sveean», poijat ponkiivat ku iiliskotit aiva viimmeesinä. Tämä kirkas ero lämmitti meirän suamalaastenki miäliä nii, jotta silmät pyäriääsnä Ruattin lehtimiähet ihmettelivät, ku me suamalaaset täyrestä syrämmestä hurrasimma Viiren komjalle juaksulle. Sitä ne eivät näyttänhet käsittävän, sillä niitä vaivas se, jotta Ruattia erusti tämä entinen Suamen miäs.
Sattuu viälä nii merkillisesti, jotta se espanjalaane mun takanani kesken kaiken rupes kyselemhän jotta:
— Wie ist es, man sagt hier das Viide ist auch Finne? (Kuinka se on, ku nämä täälä sanoovat jotta Viire on kans suamalaane.)
Ruattin urheelulehtimiästen kapteeni Tegner kuuli sen ja heristi korvaansa, mitä mä sille vastaan. Koitin asettaa sanani, jotten kovin pahoon nolaasi ja sopotin vastahan jotta:
— Jaa, beinaae! Er war einst Finne, nicht mehr, jetzt ist er Schweet — — tuut niks! (Melkee! Se oli ennen tavalline finntuppi, muttei enää, ny s'oon ruattalaane, mitä siitä — —)
Tegneri oli sekaasen näkööne ja kovasti kiikarootti muualle.
Niinku sanottu, Viire juaksi komjasti ensimmääteksi ja otti paremmanki aijan ku suamalaaset erellises eräs. Mutta ne muut ruattalaaset olivat nii häntäpään poikia, jotta joukkueena joutuu Ruattin sakki kokonansa pelistä pois. Amerikkalaaset olivat tasaväkisempiä ja voittivat erän. Toiseksi pinnistivät franskalaaset ja voi ilonremakkaa, mikä siinä ilmoolle nousi, ku ne nii loistavasti pärjäsivät. Kyllä ulvoovat ja krakottivat franskalaaset olympiansotahuutuansa, joka oli ku olis jänispräiskää päristäny — Viiren aika oli 8,45.
Se Amerikan niin kehuttu Joe Ray juaksi täs joukos, eikä ollu paljo pukkikaa. Tuli 11:sta. Se otti kerran kellon kourahansa, niinku Nurmi ja kattoo kans mahtavaa siihe kiarrospaalulla, mutta silloonkos ihmiset päästivät kamalan honotuksen nenästänsä, nauroovat ja irvistelivät n'otta häjyä teki. Varsinkin enkesmannit. Näki selvästi, jotta statioonin väki tykkäs, jottei passaa primputella, ku ei värkiis oo varaa. — Eikä se Ray toistakertaa kellohonsa kattonu. Taisi purota hiljaa tiäpuolehe koko klokku.
Ruattin lehris oli jäliistäpäi merkillisiä kirjootuksia, jotta franskalaaset muka viheltivät Nurmelle, ku se katteli kellohonsa. Se on paljasta pötyä. Päinvastoon olivat ihmiset haltioossansa ja hurrasivat ja taputtivat Nurmelle ja sen kellolle. — Jos joku olis viheltäny, nii se ei voinu olla kukaa muu ku jokin ruattalaane. Annethan anteheksi, sillä sehän johtuu aivan sinikeltaasesta kateuresta.
No nii. Loppukilpaaluhu täs valtakuntaan välises ottelus olivat päässehet Suami, Enklanti, Amerikka ja Franska. Siis vain mailman suurvallat. Ja ku loppuveto suaritettihin suurena maratoni-sunnuntaina, niin suurimmaksi kaikista huamattihin piänin — se on Suami. Ku loppuottelu oli maratonipäivänä, jolloon kans jännittävä kiakonheitto tapahtuu, niin pakkas tämä kunniakas voitto häipymhän maratonitunnelmahan.
Kerron täs heti samhan menhon sen loppukilpaalunkin. Se oli alkumatkasta aika kiivasta ja nykivää menua, sillä amerikkalaaset olivat sisukkahia poikia ja yrittivät parhansa lyärä lauralta Suamen joukon. Ja jos eivät ehkä ittekkää oikee uskonhet voittavansa meirän joukkua, niin sitä kiriämpi oli Amerikan ja Enklannin välinen kamppaalu keskenänsä, sillä tiplomaattiset välit oli mennehet pahoon poikki. Amerikka oli saanu kirpiät kolaukset lyhyen matkojen juaksuus, ku Enklanti nyppäs siltä ne palkinnot, jokka vuasien kulues ovat vakiintunhet ikäänku amerikkalaasten yksinoikeureksi. Nyt koitti Amerikka maksaa takaasi Enklannille. — Ranskaa ei juuri otettu mukhan täs laskus. Tiärettihin etukäthen jotta mölliksi se jää vissisti.
Meill oli mukana loppukilpaalus: Nurmi, Ritola, Tala ja Katz.
Alkumatkas suamalaaset jäivät hännille ja antoovat toisten reuhtua. Enkl. Clark lähti rajusti johtoho, mutta pian juaksi siältä takaa Ritola ethen ja ohi. Toisella kiarroksella kamppaaltihin villisti johrosta. Clark prässäs ittensä Ritolahan kiinni ja pinnisti ohi, viären heti peräsnänsä 3 muuta enklantilaasta yhres kössäs. Vähä näiren peräs tulivat Nurmi, Katz ja Tala. Sitte heti amerikkalaaset yhtenä roikkana peräs hyvää vauhtia.
Mutta kolmannella kiarroksella muuttuu järjestys äkkiää. Keskijoukko kiristi, otti hurjalla vauhrilla etumiähet kiinni — ja Katz painoo kovaa kyyttiä ensimmääseksi. Amerikkalaane Ray puristi kans vauhtia ja ajoo voorostansa pian Katzin ohi. Mutta siihen vastas taas yks enklantilaane sisulla, painoo heti perhän ja taas Rayn ohi johtohon. Se oli kattojia repivää nähtävää ja väki ulvoo kurkut suarana ku suret pakkaasella. Vauhti oli luja ja enkesmanni sisulla kiristi. Mutta sitte Nurmi pani höyryn päälle ja »tappoo» taas sen enklantilaasen; painoo siitä välijoukosta ensimmäästen rinnalle ja ohi! Toiset pinniivät perhän minkä suinkin pystyyvät. Ray pääsi siinä menos toiseksi ja Katz kiristi ittensä kolmanneksi. Sitte kaks miästä välis ja Ritola. Tala näyttää nyt lähtövän loppusakista erohon ja juaksoo Ritolan jälkehen, mutta Ritola rupiaa kansa kirimhän, ajaa vängällä monen sivuu ja lähestyy etujoukkua nii jotta kiarroksen lopulla on järjestys: Nurmi n. 10 m. ennen Rayta ja sitte jonkun metrin pääs Ritola.
— Hyi riivattu ku on kiriä meno! Kuinkhan täs oikee käyrähän?
Hyvin menöö! Neljännellä kiarroksella Nurmi teköö jo komjaa erua
Raysta, joka jää varmasti. — On erua jo n. 30 m. sen ja Nurmen välillä.
Ritola näköö Nurmen etumatkan ja lisää menua — saa Rayn kiinni ja vetää helposti ohi, vaikka Ray koittaa vastata. — Tuloo kaulaaki pian 5 metriä. — — Ray on kuitti poika. — Katz kirii, ottaa kiinni ja ajaa sekin Rayn sivuu.
— Äää poijat!
Ja Talaki rupiaa levittämhän haarukootansa, jättää välimiästä ja ponkii föörihi. — Mutta Ray vastaa! Katz taisi vetää liikaa, Ray saavuttaa —
— Phyh, garsong bieer hia!! (vahtimestari tuakaa olutta!) — rupiaa mua janottamhan ja saankin heti klasin, jonka kumaasen kuivahan kurkkuhun.
— Tua Katzi teki kuratikin! Sen olis pitäny ottaa Ray hiljoollensa kiinni — —.
Viimmeesellä kiarroksella Nurmi aina vai parantaa. Etumatkaa on ainaki 40 m.; sitte Ritola ja siitä 25 metrin pääs Ray.
Katzi yrittää sisulla, mutta näyttää väsyneheltä ja jalaat ei tottele.
— Sisua poijalla on, mutta askel ei verä!
Kuitti on Rayki, aivan kuitti ja takaa painaa hurjaa vauhtia kaks enklantilaasta.
Ku vimmeene pitkäsivu alkaa, ottaa Katz vimmeesen ponnistuksen ja rupiaa liian kaukaa loppukiriä vetähän. Sisulla painoo Katzi viälä kerran Rayn ohi, mutta peräs tuloovat ja aina vai saavuttavat häntä ne kaks enklantilaasta. Katz yrittää kaikkensa, mennähän tasarinnan hyvän matkaa, mutta sitte pääsöövät enklantilaaset ohi — — ja Katzi näyttää herpaantuvan, tuloo viivalle viirentenä miähenä. Mutta Rayn sivuu juaksoo aina vai miähiä, se jää jo pian mölliksi. Talakin painaa hurjasti loppukiriä, sivuuttaa miähen toisensa jälkehen ja tuloo perille sellaases trusas, jotta selvää ei saa.
Vasta ku kuulutettihin tulokset oli järjestys selvä: 1. Nurmi, ylivoimaane voittaja, aika 8 min. 32 sek. (uusi olympiaennätys). 2. Ritola n. 70 m. jäliis. 3. Mac Donald Enklanti 20 m. jäliis; 4. Johnston, Enklanti, 10 m. ja Katz 5:s. — Tala oli 13.
Joukkueena tuli Suami ensimmääseksi: 1 + 2 +5 = 8 pist ja Enklanti 3 + 4 + 7 = 17.
Enklanti antoo siis selkähä Amerikkaa täski juaksus ja paljonsanoovaasia oli ne silmänmulkaukset, joilla enkesmannit kattelivat jänkkiä.
8 — Jaakko o liihti Pariisihi.