KEIHÄÄNHEITTO JA 10,000 JUAKSU.
Kenttäurheelun ensimmääne päivä oli sunnuntai ja meirän poikaan erikooslajiista oli sinä päivänä ohjelmas keihäänheitto ja 10 kilomeeterin juaksu. Siinä välis suaritettihin muitaki lajia, john' ei meirän miähillä kuitenkaan ollu paljo mitää sanomista. 400 metrin aitajuaksuhun otti suamalaasista osaa Vileeni ja Jukola. Ne juaksivat taktillisesti alkueris vain nii, jotta pääsivät hännillä välierihin ja antoovat toisten poikaan paasoottaa heti alkukilpaalus ittensä pilalle. Ei me täs sortis palkintoja ajatellehekkaa, mutta välieräs se Vileeni jo pisti nii vinkiää jotta Pihkala rupes tuhisemhan jotta
— Ei s'oo sanottu, vaikka Vileeni pärjääski! Se juaksi hyvi ja käytti hyvin hermojansa, piti vai varansa, jotta pääsi viimmeesenä miähenä loppukilpaaluuhi — —
Korkeushypys oli mukana kaks suamalaasta, Kreemeri ja Yrjölä, muttei ne piisannehet kyyttipoijiksi amerikkalaasille, jokka pomppiivat ku häkää vai overoolit päällä 190 sentistä. Meirän poijat jäivät jo 170 ja joutuuvat pelistä pois.
100 meeterin pikajuaksus oli miästä ku merenmutaa. Meiltäki oli lähteny koittamhan Halme, Härö, Huuskaffel ja Eskola, mutta pikkupoikia ne viälä olivat mestarien rinnalla. Halme tuli alkueränsä hyväksi kakkoseksi, mutta välieräs putos kolmoseksi ja pois, ku vähä myähästyy varaslährös. Härö jäi pois jo alkueräs, vaikkei ensimmääsen miähen tulos ollu ku 11,2. Huuskaffeli oli joutunu siihe sakkihi, poikaparka, johna loikkaalivat petomenijät Abrahams ja Carr. Siin' ei auttanu muu ku pylkkiä kunnioottavasti herraan peräs. Samoon pääsi nuari Eskola kaikista luuloosta jo ensi koitokses. Nii että se oli selvää meirän pualesta heti alkaapäältä.
Viälä suaritettihin sinä päivänä 800 meetrin juaksun karsinnat. Tälle matkalle oli ilmootettu meiltä Nurmi, Peussa, Jaanssoni ja Luama, mutta vai Jaanssoni lähti matkalle ja ittiänsä säästellen piti varansa jotta tuli kolmantena maalihi ja pääsi loppukilpaaluuhi. Nurmen poisjäämistä pirettihin pahana ja yleesö pakkas napisemhan. Olis sen pitäny mennä koittamhan! On hyvin luultavaa, jotta olis voittanukki. Muutoon näyttivät meirän poijat heti aluusta aikaan kylmää sisuansa. Ei ne juassehet niinku monet muut, jotta alkukilpaaluus jo vetivät kaikkensa. Antoovat muiren poikaan vai niittää alkukilpaalujen kunnian ja pitivät varansa jotta pääsivät välierihi.
Näiren pikkukilpaalujen loppuottelut suaritettihin seuraavana päivänä.
Meirän heiniä oli tänä päivänä keihäänheitto ja Ritolan 10,000. Ku kentälle tultihin, nii me suamalaaset olimma aiva varmoja, jotta keihäänheitos tuloovat kaikki palkinnot Suamehen ilman epäälystä. Kuka meille pärjääs, ku meill' on Myyrä, Saaristo, Juhanssonin-Pekka ja Eekvisti, jokka kaikki paiskiivat 63—65 meeteriä? Oikee tuli sääli ku ajatteli ruattalaasia — —
Mutta s'oli poijat niukin naukin ja herranähköhön jos saimma eres ensimmäästä palkintua! Aiva syrän kylmänä istuttihin ja ähkyttihin, eikä sittekää meinannu tulla. — Niin se on ku ollahan liika varmoja etukäthen.
Oli kuuma ukkoospäivä ja alkas satelemhan ku se keihäänheitto alkoo. Kuluu horvin aikaa ennenkö pääsivät alkamhan. Me fintupit istuumma ja vahtasimma silmä kovana koska valkopaitaaset ja sinireunaaset suamalaaset käyvät keihääseen kiinni. Ensimmääne suamalaane heittäjä oli Eekvisti. Sivalti ja keihäs lenti tuskin 50 m. ja lisäksi astoo ylitte.
— Rikki!
Tuli Myyrä ja veti n. 58 silmämäärällä ja sekin meni rikki.
— No nyt on jeekeli irti! Täm' on pahan merkki, hermostuuvat ja tuloovat niin arooksi, jotteivät uskalla enää voimalla sivaltaa! — Ja nua toiset perttanat paiskiivat yli meirän poikaan merkkien!
— No eikhän ne ny siltä viälä toisella ja kolmannella heitolla petraa —
— Totisesti ku joka sorkka meirän poijista paiskaa kotona tavallisis oloos yli 60 ja nyt eivät saa 58! — —
— Aha, aha, Eekvistin toinen heitto meni nyt 57 — — — ja kas perttana!! — — heeei poijat, Myyrä sivalti — — hurraaaa, huutakaa — kiljumma me lehterillä.
— Menikö se 60?
— Ei taira aiva olla —
— No s'oon ylittekki! — Näkööhän tuan ny selevästi — —
— Eikä oo, vaikka se tänne näyttää.
— Nyt ilmootethan — — hiljaa! — — Se oli 59,5. —
— Mikäs se tua ruattalaane sinipöksy on, joka nyt paiskaa? —
— S'oon ny se Ruattin ylpeys, Lindströmi, vaaralline miäs, vetää 62—63.
— Älä hiivatis! Kun menis ylitte noukallensa! —
— Hyss hyss Lindström kastar — huutaa Tekneeri, »Ruattin-Pihkala», jok' istuu meirän oikian Pihkalab viäres.
— Nyt veti! — Hyi saakeli, alas alas, putua putua maaha keihäs! — huuran mä ja Pihkala ähkyy kans ku mahatauris.
— Yli meni! Heitti Myyrän merkin yli!! — Voi saksanpukki sentähre — — ruattalaane, tämähän on kauhiaa —
Sateloo ja käy tuuliaaspäitä.
Ja viälä kaks amerikkalaasta heitti aiva Myyrän merkin ympärille, ku ei vai olsi ollu ylittekki.
— Eekvisti, verä verä, nyt on hätä käsis! —
— Äs, meni liika alhaalta, tuskin 55.
— Ja viälä toinenkin ruattalaane, jokin Plumpkvisti tuli aiva kintuulle — ähkyyvät suamalaaset tuskan hies.
— Poijat, nyt on Myyrällä viimmeene heitto! — Paa ny kaikkes miäs, tiärä jotta kotomaas orotethan. Verä sisulla sekahan nyt, olishan se kamalaa, jos jokin Ruattin Lindströmi voittaas meirän kultametallin! —
Myyrä näyttää olovan hermostuksis, kulkoo ympärinsä, koitteloo keihähiä, eikä saa mialuusta. Hairaa viimmee yhren ku huurethan paikalle.
— No nyt poijat! Myyrä heittää kolmannen kerran!
— Istukaa siälä, istukaa!! — karjuthan joka pualelta.
— Asii! — (se on purkista franskaa ja merkittöö jotta istukaa!)
Niin huurethan mulle takaa, ja niin mä karjun kans muille jotta silmät sätii. — Asii! — kuulettako siälä — — asii, asii! — ja itte nousen penkille seisomhan. Mun takanani kirkuu joitaki pulkaarialaasia lehtimiähiä mulle »asiita», mutta siitä mä viis veisaan. — Asii senkin aasit!!
— No nyt veti —. Ei! — päin pyttyhy meni Myyrän heitto. Liika alha.
Lindströmi voitti.
— Mithän ne sanoo Suames? —
— No kyllä se loppukilpaalus parantaa — koitamma me lohruttaa toisiamma.
Kun heitot sitte mitattihin oli Lindströmi paras 59,92, Myyrä vähä jäliis, sitte amerikkalaaset Neufeld ja Oherst, viires oli ruattalaane Blomqvist ja -kuures Suamen Ekvisti. Nämä pääsivät loppukilpaaluhu. Toiset kaks suamalaasta, Saaristo ja Juhanssonin Pekka eivät saannehet yhtäkää heittua onnistumhan. — Kyllä s'oli nii harmillista, jotta itkua teetti. Muttei saanu Viron Klumperikaa, joka kans on varma 60 miäs. Ruattin peljätty Lillieri meni samoon plöröksi. Oli tämä ny tulemus!
Loppukilpaalus, joka seuraas heti peräs, pakkas aiva sualet soittumhan.
Ei viäläkää lennä keihäs. Samoolle main vai putooloovat.
— Ähäh! Eekvisti petras vähä, muttei paljo.
— No poijat jo veti Myyrä! — Huraa nyt on voitto — — — kah kah — — huraa, s'oon liki 65, — — hurraa! Siin' on ainaki 3 meeteriä nyt ruattalaasen kans erua — —.
— Petraakohan Lindströmi?
— Juu, nu kastar han petre — sanoo jokin ruattalaane lehtimiäs takaa.
— Nää-äh, tamme faan —, karjasen takaasi. — — Orottakaa, viäl' on
Myyrällä yks' heitto. No nyt saatta nährä Myyrä heittää!
— Hyss hys hiljaa!
— Asii!! mösjöö silvuplee!
— Nyt — hurr — peijakas, ku meni alha ääh.
— Nyt menöö Lindström! —. Kyllä, sill' on hyvä vauhti, — — ka ny, huih! — — putua, putua — pluttis!!! — Eipäs menny!
— Huraa, hei hei Myyrä voitti!
Ensimmääne kultamitku tuli Suamehe mutta lujalle se otti. Toinen palkinto meni Ruattihin ja kolmas Amerikkahan. Ja meirän Ekvisti oli neljäs. Onneksi se lykkäs sen ruattalaasen Plumpkvistin mölliksi sakis.
Voiton merkiksi verettihin keskimmääsehe korkiaha flakutankoho suuri Suamen lippu. Kilpaalujen ensimääsen kultamitaliin oli saanu Suami. Soittokunta soitti Maamme laulun, ihmiset nousivat seisomhan ja paljastivat päänsä. Se oli juhlallinen hetki. Sattuu justihi aurinko paistamhan n'otta meirän puhras siniristilippumma loisti uljahana tuules. Sitä kattoo kunniootuksella Afrikan musta neekeri, Jaapanin silkkipyttyyne tiplomaatti. Sitä töllisteli jäykkäniskaane enkelsmanni, turpaanipäinen ekyptiläine ja punafetsinen Turkin poika. Sitä katteli Punss-Juunssonikki vähä nuan niinku jotta:
— Siinä se ny on taas, kyllä me jo oomma tuan oppinhet tuntemhan.
Mutta reirut jenkit sanoovat vai jotta:
— Oorait, it is Finlant, ai nou!