MARATONI.
Olympialaaskisojen huippu ja päättäjääskilpaalu on maratonijuaksu. Se matka on 42 kilometriä 195 metriä ja passaas paremmin hevoosille ku ihmisille. Mutta se onkin ihmis-ponnistuksen, sisun, kestävyyren ja nopeuren suurin koetus. Ja sitä voittua pirethän kisojen suurimpana kunniana. Siksi kaikki kansat koittaavakkin valita ja valmistaa parhaat miähensä juuri tästä voitosta taistelemhan. Yksin maratonin voitta riittääs mille kansalle hyvänsä olympia-voitoksi, iloksi ja ylpeyreksi vuasikausiksi.
Pariisihin olivat monet kansat lährettänhet jo kuukausia ennen miähensä harjoottelemhan, tutustumhan maastohon, ratahan ja ilmahan. Siäl' olivat Amerikan maratonijuaksijat ollehet jo kaks kuukautta etukäthen harjoottelemas. Tiärettihin jotta eteläafrikkalaaset, jokka Tukholmas voittivat maratonin, olivat kans pannehet kaikkensa lyäräksensä lauralta pohjoosmaalaaset juaksijat Pariisin kuumemmas ilmas. Viros oli treenannu Lossmanni, joka Antverpenis tuli Hanneksen jälkehen toiseksi ja kovasti trossaali, jotta hän olis voinu helposti lyärä Hanneksen, jos ei olsi luullu, jotta viäl' on 5 km. jälellä. Siitä kulki kamalia juttuja, jotta s'oon hirmukunnos ja näyttää nyt muille kantapäitä. Viälä tiättihin jotta pelkialaaset Blasi ja Broos, jokka Antverpenis tulivat palkinnoolle maratonis, ovat hyväs kunnos. Ja sitte amerikkalaaset! Syrän kurkus siinä istuttihin ja orotettihin kilpaalun alkua. Olihan meilläki poikia ja kovia poikia olivakki kaikki kuus: Hannes, Kyrönen, Stenroos, Halonen, Ruotsalainen ja Hietakari, mutta maratoni on maratoni, sellaane matka, jotta sillä voi sattua mitä hyvänsä ja kukaa ei osaa aavistaa, minkälaasia hakoja siinä suures laumas on, joka matkalle lähtöö. Useemmite onkin käyny maratonijuaksus nii, jotta se, jonka on luultu voittavan on jääny häntäpäähän ja voiton on viäny jokin aiva tuntematoon. Kaikki näyttää riippuvan hetkellisistä olosuhtehista. Sama miäs ei oo koskaa voittanu maratonia perätyste. Osata laskia voimansa ja nopeutensa oikee, siitä riippuu kaikki. Vain sellaasella kylmäpäisellä konehella ku Nurmella, joka tietää lihastensa kestävyyren ja jonka hermot ei petä, on mahrollisuuksia, jos ei onnettomuuksia satu, pitää voittonsa etukäthen varmana. Siinä lährethän matkahan suurella joukolla ja alkupääs kiristäävät toiset jo hirviästi, ja yrittävät päästä erohon keskijoukosta. Kuinkas siinä silloo tiätää, kuinka kauas etujoukko jo on keriinny; eikä voi ollenkaa tiätää, vaikka niiren etummaasten joukos olis jokin sellaanenki haka, joka tiätää voimansa ja jaksaa pitää etumatkansa. Siinä kysythänki hermoja! Juaksun kulues eivät välimiähet voi millää pitää selvillä, kuinka mones itte on järjestykses, ku toisia tuloo takaa etehen ja toisia taas itte sivuuttaa. Ei tiärä, juaksisko etujoukos, vai koittaasko säästellä ittiänsä alkumatkas ja pysytellä siinä keskipaikoolla.
Suamalaaset olivat päättänehet antaa hätähousujen juasta pualimatkan kuinka tykkäävät ja pysyttelivät tasaases vauhris siinä keskipaikoolla. Menihän sinne etujoukkhon kyllä sellaasiakin juaksijoota ku amerikk. De Mar, Broos, Kinn ja Jensen, jokka tiättihin palkinnoolle tulevan, mutta kauas ei niitä silmistä päästetty. Taktiikkaa ja kylmää päätä päättivät suamalaaset nykkin käyttää.
Suamesta lähties olthin kyllä selvillä, jotta Hannes ei enää voi voittaa. Sill' oli vanha jalkavamma, nii ettei se ollu voinu ittiänsä erikoosemmin treenatakkaa. Mutta nimi ja maine oli peljättävä, sillä ulkomaalaaset pitivät Hannesta Suamen parhaampana juaksijana. Ja Hannes lähti matkahan auttamhan Suamen voittua. Ennenku kilpaalu aikoo, ettiivät valokuvaajat ylhä meirän vaatimattoman Hanneksemma ja tahtoovat välttämätä valokuvata tulevan voittajan, niinku luulivat. Se oli Hannekselle vastenmiälistä, mutta hän teki nytkin Suamelle uhrauksen: antoo valokuvata ittensä — ja toisten kilpaalijaan jäärä luulohon, jotta siitä se voittaja tuloo vaikka hyvin tiäsi jotta Stenroosin ja Kyrösen, — joist'ei toiset mitää aavistanehet — oli voitto Suamelle tuatava. Hannes lähti joukkohon vain auttaaksensa toisia. Ja niin kans verettihin Lossmannia ja muita pahoon nenästä. Mestarin kunniootus on suuri!
Me suamalaaset tiäsimmä, jotta Stena (Stenroos) oli kunnos ja viälä senkin, jotta se kestää parahite kuumuuren, jos kovin hikinen päivä tuloo. — Kyrönen oli kans hyväs kunnos ja epätiatoosta oli vain kumpi näistä paremmin onnistuu. Halonen on sitkiä juaksija, joka vissisti kestää, mutta pärjääkö se nopeures, se on toinen asia. Ruatsalaane sen sijahan on satunnaane juaksija; jos sattuu, nii voi komjastiki sijoottua. Hiatakari oli uusi tulokas, jok' oli lähteny kokeelemhan. — Kuus miästä sai vain yhtä kansaa erustaa ja me panimma täyren satsin.
Ku etukäthen eri kansojen mahrollisuuksia arvostelthin, nii kyliä meillä oli siltäkin lujin ja kaikkien satunnaasuuksien varalta parahite valittu joukko. Mutta voitosta, siitä maratonin ensimmääsestä miähestä, ei kukaa uskaltanu hiiskua sanakaa. Kyllähän meirän suamalaasten sisuksis pihisi, jotta »me sen voitamma», — mutta kylmät ringit siinä pakkas tuntumhan vähä siälä ja täälä.
Kello oli 10 ylitte 5 sunnuntai-iltapäivällä ku miähet tällättihin lähtöviivalle peräättääsrivhin, nii että saman maan juaksijat seisoovat toistensa takana. Osanottajia oli kaikkiastansa 58 miästä: Niist' oli Franskalla, Enklannilla ja Italialla kullaki 6 miästä, niinku Suamella; Pelkialla, Amerikalla, Unkarilla ja Tshekko-Slovakialla kullakin 5, Jaapanilla ja Itävallalla 3, Virolla, Ruattilla, Hollannilla, Kanaatalla ja Tanskalla 2. Etelä-Afrikalla, Espanjalla, Chilellä ja Equadorilla kullaki yks. — Jaapani oli lährettäny taas sen peljätyn Kanakurinsa ja pannu joukkoho viälä Miuran ja Tashironki. Mä peräälin tarkkahan sitä Kanakuria ja kovasti s'oli totisen näkööne jotta — nyt koitethanki uurestansa!
Ku laukaus paukahti, tormas Miura heti ensimmääseksi ja muut pakanat tukka suarana perhän. Se intialaane mustanaamaki, joll' oli tukka nutturalla pään päällä ku Iankakerä, meni saranmetrin vauhtia n'otta sinitti. En tiärä mikä mosselo se sen pääs oli, jos ei vain ollu jokin noitapussi, kärmejien ihrat ja sisiliskon sisukset sisällä, jotta kovempaa pääsis. Villi siin' oli pakanoolla vauhti alkaappäältä, mutta kyllä se sitte talttuu. Kilometrin pääs se noitapussi jo klenkkuu sinne tänne, ja nii kovasti suaras ja tyrniää ku se seisoo lähties! Miurakin pian helpotti ja muut pakanat samoon.
Puali kiarrosta menivät vain kentällä ja sitte painoovat statioonin portista uloos. Reitti kulki tasaasia kovia teitä 21 kilometrin 300 metrin pääs olevhan Pontoisen kylähän ja siältä tulthin samaan tiän takaasi.
Ku joukko oli menny, alkoo statioonilla orotus ja arvoottelu:
— Mitäs sä luulet? —
— Mitäs sä?
— En mitää — —
— En mäkää —
Koitettihi tappaa aikaa mikä milläki. Alkumatkasta ei nii paljo piitattu, ku tiärettihin, jottei meirän poijat mee ittiänsä tappamhan ja kuitiksi juaksemhan pakanasakin kans. Mutta kutitti se kumminkin, mihnä järjestykses tuloovat ensimääselle väliasemalle johka oli 4,6 km. matkaa. Luultihin, jotta saarahan tiato pianki, eihän se ollu ku 5 km., mutta kauan se viipyy, vaikk' oli pantu langatoon sähkölennätin fyrrykin yhtehe autoho, joka seuras juaksijoota. Vastahanottoasema oli kentällä. Mitähän nuhjasivat, mutta kauan saathin orottaa, ennenku ilmootustaululle tuli ensimmääsen juaksijan numero, jok'oli tullu ensimmääselle väliasemalle.
S'oli kreikkalaane nimeltä Kranis, jok'oli n. 50 m. kanaatalaasen Cuthbertin erellä. Kolmas oli jäppi, se Tashiro, neljäs pelkialaane Alavoine, viires pelkial. Broos, kuures tanskalaane Jensen, seittemäs pelkial. Van de Putte ja sitte tuli — Kanakuri! Yhreksäs oli ruattalaane Kinn, kymmenes enklantil. Mac Kenna.
— No mihnäs meirän miähet? — hätäältihin. Sitte tuli 11:nä amerik. Melor, 12 ranskal. Manches ja arapialaane El Quafi (erusti Ranskaa ja ennustettihin yhreksi voittajaksi). 13:na oli taas franskalaane Verger ja sitte tuli — Hannes!
— Ähäh! — hihkaasimma me. — Jopas näkyy meirän sakin noukanpää!
Mutta 2 minuuttia oli Hannes ensimmääsistä jäliis. Ja Lossmanni oli tarkasti kintuulla. — Muista suamalaasista ei saatu mitää tiätää.
Toiselle väliasemalle oli lähröstä matkaa 7 km. 750 m. Ku siältä saatihin tiatoja, oli se kreikkalaane Kranis viälä johros. Siltä oli menny aikaa 29 min. 18,8 sek. Toisena oli 100 m. jäliis, Cuthbert, mutta Broos oli jo kolmantena, ruattalaane Kinn neljäntenä, Jensen viirentenä. El Quafi kuures ja Manches seittemäs; heti peräs Blasi. Jaapanilaaset olivat topannehet vauhtia ja jäännehet. Sitte Kolehmainen ja Lossman ku varjo peräs.
Kolmannelle asemalle, 11 km. 550 m., tuli Kranis taas ensimmääsenä, mutta toiseksi oli ponkinu jo amerik. De Mar, joka tiärettihin kovaksi miäheksi. Cuthbert oli nyt kolmas. Sitte tulivat Alavoine ja Blasi. Kuurenneksi ilmestyy uusi miäs, kanatalaane Mac Auley ja sitte — Stenroos!
— Kun ei Stena vai kiristääsi liikaa! — ähkii Pihkala.
Sitte tuli Jansen ja taas ilmestyy uusi miäs Bertini, italialaane. Sen peräs oli Kinn; sitte Broos ja — —
— Huraa! — Tua numero, 312 s'oon jokin suamalaane! —
— Kuka?
— S'oon poijat, nyt Kyrönen!
— Jo näkyy kynnet! — Meirän poijat raplaavat kiristämhän! — —
— Mutta mihkäs on Hannes jääny?
— Jahas, nyt nousoo sen numero taululle. — S'oon jääny vähä — —.
Neljäs ilmootuspaikka oli 14 km. 850 metrin pääs. Tällä välillä rupesivat miähet järjestymhän. Hännästä ponkii parhaat etupäähän. Ranskalaane Verger kiristää johtoho nii hurjasti, jotta tuli ensimmääsenä tälle asemalle. — Kreikkalaasten painuu noukka.
Aikaa oli Vergiltä menny 54 min. 50 sek. Amerik. De Mar oli toisena, aika 55,5. Etumiäs Kranis pysyy viälä kolmantena, 10 sekunttia jäliis. Neljäs ja viires on amerik. Mellor ja franskal. Manches 55,22. Kuures Alavoine 56,30 ja seittemäs Blasi vähä jäliis. — Sitte kuluu aikaa ennenku tuloo Lossman ja pualen minuutin perästä Kyrönen. Hannes on aina vai jääny.
— Kuinkhan täs oikee käyrähän? — Näyttää etujoukolla olevan peljättävä kaula — —
— Ei oo aikakaa viälä kiristää!
— Mihnä Stenroosi on? — Eihän siitä kuulu mitää — hätäälimmä me.
Nyt rupiaa olemhan kuumat paikat! Pian on pualimatkaa menny ja roskat puronnehet pois.
— Ratkaasu tapahtuu vasta ku 30 km. on juastu — seliittää Pihkala, ja koittaa olla rauhallinen, mutta putsaa vapisevin sormin nenäkakkulootansa.
Viires asema on 19 km. 250 m. pääs. Siältä ilmootethan jotta se Verger on aina vai ensimmääne. Aikaa oli menny 1 t. 12 min. 8 sek. Mutta:
— Hih poijat! — Steenruusi on toine! Vain 4 sekunttia jäliis! —
— Ähäp poijat!
De Mar on kolmas, 17 sek., Bertini, Blasi ja Manches yhres roikas, 24 sek. jäliis. —
— Mikä se tua Perttini oikee on? — S'oon ponkinu hyvin föörihi. Taitaa olla aika mato, ku ei sitä alkumatkas nähty. — —
Seittemäs oli El Quafi se arapialaane kameelin ajaja; kahreksas
Alavoine, Mellor — ja — ja Lossmanni!
— Joko se virolaane ny rupiaa vetämhän? — Vain 1 min. ja 8 sek. jäliis!
— Mihnäs Kyrönen? — hätäälimmä me.
— Kyrönen! — 2 min. 17 sek. jäliis! — S'oon jääny kulkaa pehkana soikohon Lossmannista! — — Poijat, poijat! —
— Kolehmainen! — 3 min. 12 sek.
— No, s'ei oo paljo ollenkaa! Saas nährä, pystyykö Hannes viälä. —
Pualimatkasta ilmootettihin hurja uutine:
— Stenruusi astunu johtoho! — Aika 1 t. 20 min. 6 sek.
Verger toisena 30 sek., Bertini 1 min. 4 sek. jäliis. —
— Se meni liika aikaasi johtoho! — pihajaa Pihkala. — Vasta viimmeesellä kymmenellä kilometrillä ratkaastahan ottelu!
Mutta meirän muiren suamalaasten rinta nousi ja silmät loisti.
— Kyllä se sen jaksaa, mitä muukki!
Viires oli Blasi ja kuurenneksi oli ilmestyny:
— Halonen! — Mitä hiivattia se Halos-poika meinaa? —
— Hei poijat! — Siinä s'oon tuffa, jolla sisu piisaa!
Seittemäs oli Manches; sitte El Quafi, Mellor ja Lossman 1 t. 21 min. 45 sek.
— Ei s'oo ku minuutti ja 30 sekunttia peräs! — pääsi meiltä poru.
Sitte tuli jokin uusi miäs, enklantil. Mac Lead-Wirght. Ja sen peräs se
Alavoine, joka meistä rupes tuntumhan joltaki alavutelaaselta.
Nyt olivat takaasitulos. Steenruusi petras vauhtia seuraavalle asemalle. Oli jättäny De Maria 1 min, 15 sek. Pertini oli kolmas, Manches oli ponkinu hurjasti ja tuli neljäntenä.
Ja sen peräs oli Halonen! Verger, jok'oli ollu toisena, putos nyt kuurenneksi. Sitte tuli Blasi, El Quafi, Mac Lead-Wirght ja Alavoine. —
— Mihkä on Kyrönen jääny!
— Eikä Hanneksestakaa enää mitää ilmooteta. —
Ku 15 km. on jäljellä, oli aikaa kulunu Steenruusilta 1 t. 57 min. De
Mar oli toisena, mutta jääny viälä enempi. Kolmantena on se perhanan
Pertini mutta:
— Halonen on nyt neljäs!
— Aina vai petraa! Kyllä se nua kaks viälä klupii, on se sellaane poika! —
Se enklantilaane, Wirght on huitonu hurjasti. S'oon nyt viires miäs ja kuures on Lossmanni!
— Hyi sentähre, ku tuloo likille! — Sillähän pitääs olla sellaane kauhia sisu. — Ja juaksoo rakkari nuan kovasti varovasti — ähkymmä me suamalaaset.
Seuraavalta asemalta, jost'on enää 10 km. takaasi, ilmootethan jotta Steenruusi johtaa. Kuluu aikaa pari-kolme minuuttia, ennenku sanottihin jotta:
— Pertini on toisena!!
— Se amerikkalaane on jääny!
— De Mar on kolmas! —
— Jahas!
— Mutta tua posetiivari, ny aika mato on. —
— Neljäntenä on suamalaane Alonee — — —. huutaa mekafooni.
— Eikö helkkaris, s'oon Halonen! — huuramma me vastahan.
— Viirentenä Lossman! —
— Phy phto! — Nyt s'oon jo viires se virolaane!
Rupes kyälööttämhän.
— Ompa Steenruusilla pitkä etumatka — lohruttivat toiset.
7 1/2 kilometrin pääs maalista ilmootettihin:
— Steenruusi johtaa!
— Tiättypä se!
— Älkää puhuko poijat! — rupiaa Pihkala voihkimhan ja vääntelöö ittiänsä ku olis sammakon syäny.
Rupiaa suuta kuivaamahan ja tuntumhan olo kamalalta. Ei tiärä, mihkä kattoos ja mitä tekis. Nyt s'oon sisun veto taipalhella. Nyt panoovat joka miäs kaikkensa.
— Teenruusin aika oli 21. 12 min. ja 28 sek.
— Perttini toisena, 2 min. 23 sek. jäliis — — ilmoottaa mekafooni.
— S'oon ainaki puali kilometriä jäliis Stenasta — —
— Älkää puhuko mitää! — huakii Pihkala.
— Täs halkee. — —
— Kolmas on De Mar, 4 min. 17 sek. — —
— Ohhoh! — Ompas se äijä jääny eri lailla. — Siin'on poijat harvat välit nyt — — —
— Neljäntenä Halonen, 5 min. 44 sek.
— Se on kans jääny! — Rupiaako se väsymhän?
— Viirentenä Plaza Reyes — — 6 min. 53 sek.
— Mikä juupeli se on? — Mistä se on tullu? — —
Meille tuloo kiivas peukalohon sylkeminen ja ohjelman plaraaminen.
— Plaza Reyes, s'oon poijat Etelä-Ameriikasta, Chilestä. — Vissihin jokin intiaani. —
— Kuures miäs Lossman — — 7 min. 4 sek. — —
— Ähäs! —Jopas on Lossmanniki jääny!! — S'oon lähes 2 min. Halosen peräs. — —
— Ei se sitä enää kiinni saa — —.
— Älkää hyvät ystävät puhuko mitää! — kiamurteloo Pihkala.
Äkkiää se vetää Uuren Suamen numeron plakkarista ja rupiaa kovalla äänellä lukemhan jotta:
— Kauhia verityä Kotkas! — Eileen illalla tapahtuu Kotkas kaamea verinäytelmä, jonka uhriksi joutuu talokkahan poika Juho Haap — —
— Ääh! — Tuki suus! Nakkaa hiithen se lehti —
— Nyt tuloo tiatoja! —
— Savon maakuntajuhlia viätettihin eileen kaunihin sään vallites ja tuhatlukuusen juhlakansan läsnäolles — paasaa Pihkala suun täyreltä ja me tukimma sormia korvihi ja huiroomma käsin ja jaloon.
— Perheuutisia!! — kiljuu Pihkala aiva sinisenä — Eileen täytti 80 vuotta rovasti Aromaa — — rumihin ja sialun voimis — —
— Neljä kilometriä jälellä! — Steenruusi johtaa!
— Ääh —.
— Voin hinta laskenut markalla kilo Lontoossa, kiljuu Pihkala.
— Tuki suus! — Nyt pannahan numeroota taululle — —
— Teenruusi johtaa! — — 4 minuuttia erellä.
— Äääh!
— Perttini toisena!
— De Mar kolmas!
— Äääh! — Mihnä se Halone?
— Neljäs Halone! — —
Samas törähtää torvi. Ihmisiä rupiaa juaksemhan paikooltansa yli penkkien statioonin seinustalle, josta näköö kauas tiälle. Vilahtaa valkopukuune juaksija puiren välis. Ihmiset kurkistaavat kaulat pitkällä ja ryntäävät taas alha paikoollensa.
Kuluu viälä pari pitkää hetkiä, ennenkö portista juaksoo raralle:
— Steenruusi!! — Huraa, hei hei hei!!
— Älkää puhuko mitää!! — rukooloo Pihkala.
— No nyt huurethan, jos koskaa! — Huraa, huraa, huraa!! — —
Kaikki hurraavat. Lippuja huiskutethan, me hypimmä pystyhyn ja kohotamma sotahuuron:
— Hei, hei, hei Suami, Suami Suami, — huraa!
Ja toiselta pualen statioonia vastaavat suamalaaset, joit'on ainaki parisataa samas aitios, huikialla huurolla.
Steenruusi juaksoo keviästi ja nätisti raralla. Jalka nousoo sorjasti ku balettiflikalta, ei näytä väsyneheltäkää. Ilta-aurinko heittää leppoosan hohtehen sen keltaasehen kiharahan tukkahan. Kasvot hymyylöövät. — Jo astuu maaliviivalle ja ajanottajat napsahuttavat kelloansa.
Koko kenttä raikuu suasionosootuksia ku pauhaava meri; kaikki huutavat ja tahtovat nährä voittajaa.
Helposti ja vaivattomasti lopetti Steenruusi pitkän juaksunsa ja meinaa lähtiä pois kentältä, mutta suamalaasjoukko toiselta pualelta huutaa ja vaatii sitä tulemhan sille pualelle. Steenruusi lähtöö yli nurmikentän keviästi juasten ja hymyyllen. Siäläkös ilo nousi, liput liahuu ja kenttä kaikuu.
Nyt huurethan joka pualelta ja voittajan täytyy juosta viälä kiarroksen kentällä.
Torvet rupiaavat soimhan, Suamen lippu verethän voiton salkoho ja ihmiset nousevat seisomhan ja paljastavat päänsä.
S'oli juhlallinen hetki. Kisojen suurin ja viimmeenen voitto oli Suamen!
Voiton ja innostuksen humua on kestäny jo kauan, voittajaa hurrattu, marssit pelattu ja liput liahutettu. On jo istuttu hyvän aikaa ja orotettu lisää. Kaikki on aikoja valmista, mutta:
— Mihnä ne toiset on? — rupiaavat ihmiset kyselemhän.
Istuthan käret ristis ja imehrellähän.
Steenruusi on jo aikoja sitte poistunu kentältä, eik'oo enää mitää kattelemista.
— No mutta tämäpä ny kummaa, ku ei toisia kuulu ei näjy — päivittelöövät ihmiset.
Menöö viis minuuttia, eikä ketää tuu. Koht'on kuus minuuttia — ku törähtää torvi ja pian ilmestyy portista toinen juaksija.
Se on italialaane Bertini, jonka tuliset maanmiähensä ottavat hurjin huuroin vastahan. Maaliviivalla orottaa, hyppii ja tanssii kaks mustasilmäästä italialaasta huulet pitkällä valmhina pussaamhan.
Riamusaatos sitä sitte viäthin.
Mutta jo tuli kolmas miäs portista.
— Onko se Halonen?
— Ei, s'oon amerikkalaane De Mar.
Nyt ulvoo Amerikka tuhannesta kurkusta ja miäs pistää sisulla loppukiriksi, vaikk' onki aivan kuitti.
Taas toitottaa torvi ja portista paasaa:
— Halonen!!
Nyt huuraamma taas me ja pian yhtyyvät siihe enklantilaaset, ku niiren miäs, aiva uusi tulokas, Ferris, tupsahtaa kentälle.
Ja heti sen päälle nosti uusi melusakki metakan, ku Chilen ruskiaihoone
Plaza Reyes tuli kentälle.
Franskalaaset, isäntäväki itte, oli tällä välillä haukkoonu ilmaa ja hiaronu leukaperiänsä, koska he saisivat huutaa. — Sitte tuliki se arapialaane EI Quafi ja kurkut panthin suaraksi. Huutivat n'otta s'oli kauhiaa.
Ruattalaasia oli syyttäny vähä siältä ja täältä, jotta:
— Jeflaran namma tu kampia tu friskatu — — koska meirän vooro tuloo huutaa?
Ku Kinn sitte ilmestyy, nii jo oikaasivat ruattalaasekki putkensa suaraksi ja päästivät mölyn mahastansa.
Lossmanni.oli vasta kymmenes ja nii kuitti poika, jotta kaatua meinas.
— Sittehän niitä tulla luputti eppu toisensa perhän, mutta se venyy
nii pitkälle, jotta ihmiset rupesivat lähtemhän hiljallensa pois.
Kaikkiastansa tuli perille 30 miästä.
Hannes, Kyrönen, Ruotsalainen ja Hietakari olivat keskeyttänhet.
Stenroosin aika oli 2 t. 41 min. 22,6 sek.; Bertinin, Italia, 2 t. 47 min. 19,6 sek; De Marin 2.48.14 ja Halosen 2.49.47,4 sek.
Steenruusin voitto oli aiva ylivoimaane, lähes 6 minuuttia ennen muita!
Maratoni oli kisojen viimmeene kilpaalu. Se päätti ja kruunas kaikki. Ensimmääsenä voitonlippuna oli Pasiisin kisoos noussu Suamen uljas siniristi — ja viimmeeseksi sitä myäs maailmalle näytettihin!