VIÄSTINJUAKSUT.
Viästinjuaksut on urheelukilpaaluus aina jännittäviä ja hauskoja katteltavia. Mutta olympialaasis n'oon aivan erityysen kiihkeetä ja repiviä, sillä tänne valmistuuvat eri kansat kaikkensa pannen. Viästinjuaksun voitto olympialaasis onkin kunniakkahimpia saavutuksia. Ohjelmas oli kaks juaksua: 4 kertaa 100 metriä, ja 4 kertaa 400 metriä. Näiren molempien kilpaalujen karsinnat suaritettihin samana kuumana päivänä ku se murtomaajuaksu.
Suamikin otti nyt ensi kerran osaa viästinjuaksuuhi. Ei sillä meiningillä, jotta meirän poijat viälä pärjääsivät, mutta oppiaksensa. — Osanottajiksi oli ilmoottautunu 21 kansakuntaa, mutta niistä jänisti ja jäi suasista pois viis-kuus.
4 x 100 m. viästi.
Ensi eräs olivat Enklanti, Pelkia, Itävalta ja Kreikka ja meno oli heti nii kiivasta, jotta Enklannin joukko jo alkukilpaalus rikkoo entisen mailman-ennätyksen, saaren tulokseksi tasan 42 sekuntia. Entisen ennätyksen oli tehny Amerikan joukko (Paddock, Scholz, Murchison ja Kirksey Antverpenin olympialaasis). Se oli 42,2. — Enklannin joukkuees juaksivat Abrahams, Nichol, Rengeley ja Royle. Voitto oli ylivoimaane; toiset tulivat kaukana peräs. — Kreikka voitti kumma kyllä Pelkian joukon, jok' olis pitäny olla aika hyvä.
Toises eräs oli: Etelä-Afrikka, Kanaata, Espanja ja Tshekkoslovaakia. Kiistaa käythin Afrikan ja Kanaatan välillä, sillä toiset olivat heikkoja. Se oli kans sisukas tappelu, jonka nipinnapin voittivat afrikkalaaset parilla meeterillä. Niiren joukos juaksivat Beets, Dustan, Kinsman ja Steyn, kaikki eurooppalaasia naamalta. Kinsman niist' oli hirmumenijä ja veti voiton joukollensa. Aika oli 42,8.
Kolmannes eräs oli Suamen joukko, johna juaksivat Härö, Halme, Huuskaffel ja Eskola. Toiset joukot olivat Hollanti ja Unkari. Intian joukko jäi pois. Siin'oli meirän poijille liika kovat kampraatit. Hollanti ja Unkari kamppaalivat heti alkumatkasta keskenänsä johrosta ja meirän miähet jäivät viälä joka vaihros. Eikä ollu niiren menokaan sellaasta sisukasta lentua ku näiren toisten. Loppusuaralla kiristi Hollannin miäs unkarilaasesta irti ja tulos oli sama ku juuritehty mailmanennätys 42 sekuntia! Se on miästä päälle hurja tulos 10,5! — Ei meillä viäl'oo pikajuaksijoota eikä sellaasta joukkotekniikkaa, jolla sellaasihi tuloksihi päästääsihi. — Toiseksi tuli Unkarin joukko, vain 2 metriä, se on yks henkääsy, jäliis. — Meirän miähet olivat silloo viälä pitkän matkan pääs, vaikka kaikkensa panivakki. Ei ne meirän printterit näytä jaksavan 100 metrin loppua pinnistää kiihtyvällä vauhrilla ja siinä jäävät. Jalaat kangistuvat ja hakkaavat turhaa.
Neljännes eräs olivat Sveitsi, Italia, Argentiina ja Turkki. Siin' olivat sveitsilääset ylivoimaasia, eiväkkä ottanhekkaa ittestänsä kaikkia. Säästöövät loppukilpaaluhu. Sveitsin joukon muarostivat Bornen, Imbach, Moriaud ja Strebi. Aika oli »vain» 42,2 — entinen mailmanennätys. Juaksusta näki, jotta sillä joukolla on varaa viälä parantaa. Päätä puristeltihin ja arvooteltihin, kuinka Amerikan sakin käyrähän. Amerikka on aina pitäny näitä viästinjuaksuja omina patenttiina ja jo rupes meis elämhän hiljaane toivo, jotta nyt se menettää kultametallit — ja Suami pääsöö ehkä ensipalkinnoos Amerikan erelle. Se se oli, joka meillä aina oli miäles. Vaikka kyllä se oikiastansa oli hävitööntä ja liikaa pyyretty, jotta Suamelle orotettihin enempi kultamitallia ku suurelle Amerikalle. —
Niin, toiseksi tuli täs sarjas Italia ja kyllä oli posetiivarien leiris ilua ja riamua! — Turkki tulla luputteli kaukana toisten peräs, eikä näyttäny kiirusta pitävänkää.
Viirennes eräs oli vain Ruatti ja Tanska. Puala ja Meksikko jäivät suasista pois. Ruattalaaset on meistä suamalaasista erellä lyhyen matkojen juaksuus ja varsinki viästinjoukkona. Tanskan voitti Ruatti helposti ajalla 43,8, eikä tarvinnu kaikkiansa puristaakkaa. Ruattin joukos juaksivat Engdahl (kova ja sisukas poika, joka pystyy kiristämhänki ku tarvithan) Branting, Österdahl ja Wejnarth.
Viimmeeses eräs oli sitte se orotettu Amerikan joukko (Clarke, Hussey, Leconey ja Murchinson), Ranska ja Liettua. — Amerikkalaaset taisivat olla vähä hermostunehia niistä uusista mailmanennätyksistä ja sitä varte pistivät heti kovan vauhrin. Ei ollu siinä apua niistä muista sakiista. Jänkit saivat pistellä yksistänsä ja tulivat n. 30 m. ennen ranskalaasia maalihi. Liettualaaset olivat oppikloppia. Amerikkalaaset saivat hurjan tuloksen. Löivät toisen kerran mailmanennätyksen erinomaasella tuloksella 41,2. S'oIi kokonaasta kahreksan kymmenes osa sekunttia alle enklantilaasten ja sveitsiläästen tulosta! — Jo rupes selviämähän kaikille, jotta kyllä Amerikka näyttää kumminki jöötä pitävän täs lais.
Mutta viälä täytyy suarittaa toinen karsinta, n.s. semifinaali, johka pääsivät alkueris ensimmääseksi ja toiseksi tuilehet joukkueet. Toinen karsinta suaritettihin seuraavana päivänä, maraton-sunnuntaina.
Eriä oli kolme. Ensimmääses olivat Amerikka, Kanaata, Sveitsi ja Kreikka. — Meno oli amerikkaIaasilla heti täyttä lentua. Sveitsin joukkue piti lujalla ja tarjos vastusta. Mutta ei jänkiille piisaa; ne poijat osaavat panna kaikkensa pihalle. Tulos oli suarastansa sikamaane — 41 sekunttia! Se oli kolmas kerta uusi mailmanennätys ja vissihin sellaane, jotta se nyt hetken aikaa pysyykin. On vaikia käsittää tuallaasta tulosta; sehän on vain 10 ja neljäsosa sekunttia miästä päälle.
Sveitsin joukko juaksi ittensä täs yritykses hajalle, niin että ku jonkun tunnin päästä sitte tuli loppukilpaalu, niin silloo eivät miähet enää jaksanhet ollenkaa. — Kanaata oli kolmas. Kreikka putos pois.
Toises eräs olivat Enklanti, Unkari, Italia ja Tanska. Sen voitti tiätysti Enklanti, vaikka Unkari pitikin lujalla, eikä jääny ku pari metriä. Enklannin aika oli sekin hyvä 41,8. — Kolmas oli Italia ja Tanska viimmeene.
Viimmeeses eräs oli Hollanti, Ranska, Ruatti ja Etelä-Afrikka. Kaks ensimmäästä tappeli keskenänsä ja Ranskan joukko yritti hartahasti parempiansa vastahan. Hollanti voitti parilla meeterillä. Aika oli 42,2. — Ruattin joukko hävis tuntuvasti Ranskalle, jäären n. 5 m. ja Afrikan sakista oli nyt aivan veto kaikki. Tulivat n. 15 m. ruattalaasten peräs.
Ku nyt oli jälellä 6 parasta joukkua, alkoo totinen ja tosi loppuottelu. Siitä tuli taas Amerikan ja Enklannin välinen tappelu. Jännitys oli yleesös suuri, yks kihinä ja pörinä joka pualella. Lähtö onnistuu mainiosti ja kesti pualisen sataa metriä, ennenkö saattoo nährä, jotta amerikkalaane rupiaa pääsemhän ethen. Kutakuinkin yhtaikaa saivat Amerikan ja Enklannin toiset miähet viästin, kumminki niin, jotta amerikkalaane kerkes jo ponkaasta metrin verran etumatkaa. Sitkiää oli kamppaalu, mutta Amerikan joka miäs pitää ja lisää etumatkaansa, n'otta pualimatkas oli jo pari metriä erua. Jota likemmäs loppua tultihin, sitä hurjemmin miähet yrittivät ja vauhti näytti paranevan miäs miäheltä. Amerikkalaasten tyyli on jonkinlaasta moottorilla-ajua, niinku Paddokin juaksutapa. Ne hakkaavat jaloolla ku moottorit. Kruppi on toisilla aiva pystys, toisilla taappäi kenos, niinku Paddokilla. Enklantilaaset juaksoovat kaunihemmin, ethenpäi nojaten ja pitkillä askelilla. Kummallakin siis »kansallinen» tyylinsä: Amerikalla jykevä koneellisuus eli moottorivoima ja Enklannilla pitkäkoipisten jahtikoiriensa juaksutapa. — Hollanti oli hyvä kolmonen, Unkari neljäs (Gerö, Kurunzi, Muskat ja Rozsahegyi), Sveitsi viires ja Ruatti viimmeene, pahasti peräs.
Amerikka sai täs lais nyt toisenkerran uuren mailmanennätyksensä 41 sek. nii ettei se mikää sattuma ollu. Enklannin aijaksi tuli 41,8, Hollannin 42,2. —
4 kertaa 400 m.
Tähän otti osaa 19 kansaa ja karsinnat suaritettihin kuures joukos. Se oli eri vilkettä se, ku kuus miästä korvan lasketti mitä kintuusta pääsi ja koko statioonin väki huuti silmät ummes.
Ensi erästä jäivät suasista pois Unkarin, Itävallan ja Intian joukot. Se oli synti, jotta Unkari ei ottanu osaa, sillä niillä pitis olla hyvä joukko. Niiren paras miäs oli sairastunu ja sitä varte eivät yrittänhekkää. Ranska, Ruatti ja Sveitsi lähtivät. Se oli franskalaasten ilonpäivä. Niiren joukko voitti ylivoimaasesti Ruattin sakin, niin että erua oli lopus n. 30 metriä. Aika oli 3 min. 30 sek. ja juaksijat Fritz, Galtier, Faradon ja Fery. — Ranskalaaset hurrasivat ja mekastivat, n'ottei siitä tahtonu loppua tullakkaa, kulkivat, syleelivät ja klappasivat poikiansa ympärinsä. Ja kyllä ne kans noukkapystys pasteeraalivat ruahokentällä ja huitoovat käsillä iloosisnansa kattojille. Pariisin lehret olivat täynnä kuvia ja kirjootuksia seuraavana päivänä. Oli ku ne olis voittanhet koko olymppialaaset kisat. Ku sitte loppukilpaalu oli ollu, niin ei lehret puhunehet juuri muusta ku miakkaalusta, johna jokin oma miäs oli saanu jonkin palkinnon.
Niin, Ruatti tuli toiseksi täs eräs ja se oli hyvä tulos, sillä sveitsilääsill' oli kans hyvä joukko.
Toises eräs olivat Enklanti, Suami (Vilen, Åström, Lehtonen ja Drisin), Italia, Jaapani, Argentiina ja Austraalia. — Enklanin joukko oli ylivoimaane; se otti heti johron ja piti helposti loppuhun asti. Tulos oli hyvä 3,22. — Vileeni pärjäs alkumatkas hyvin, mutta vaihros jäi Åström, n'ott oli n. 10 m. seuraavas vaihros jäliis. Lehtonen jäi taas omalla osallansa ja Drisin koitti kaikkensa, mutta lopus oli liian kuitti ja jäi pahasti sekin. Meirän joukko tuli kolmanneksi, Italia toiseksi.
Kolmannes eräs olivat kovimmat sakit: Amerikka, Kanaata ja Etelä-Afrika. Jänkit olivat herroja. Ei siinä Kanaatan joukko, vaikka siinäkin oli hyviä miähiä, pystyny hätyyttelemhän; eikä jänkit liikoja kiristänhekkää. Aika oli jänkiille huano: 3,27. — Toiseksi tuli Kanaata.
Loppukilpaaluhu sunnuntaina pääsivät Amerikka (Cochrane, Hellfrich,
Mac Donald ja Stephenson), Enklanti (Butler, Riphey, Toms ja Renwich),
Ruatti (Bylen, Engdahl, Svensson ja Wejnarth), Kanaata, Ranska ja
Mussolinin sakki.
Amerikka s'oli jehu. Ei ollu sillä kestää vastusta, vaikka Enklannin joukosta luultihin parempaa. Mutta Ruattille se oli ilonpäivä. Niiren joukko piti toisen sijan ja varsinkin Engdahl teki lopus imehiä. Se kiristi hurjasti ja veti metriä sisälle ku poika.
Kyllä silloon ruattalaaset vinkuuvat mitä kurkusta lähti ja me suamalaaset lehtimiähet otimma syrämmestä osaa niiren riamuhu. Engdahlille kannattiki hurrata; se juaksi mainiosti. Silloo vallitti mitä syrämmellisin yhteesymmärrys suamalaasten ja ruattalaasten välillä.
— Sprang int den djävuln fint? (Eikö se piru juassu fiinisti) — ihasteli Tegner silmät loistaan. Ja me myönnimmä reilusti ilman kaunaa ja kateutta.
Amerikka voitti loistavasti tämänkin viästin uurella mailmanennätyksellä, jok'olis voinu olla pareekin, jos sill' olis ollu vastustusta. Aika oli nyt 3 min. 16 s. Ennen se oli Tukholmas 3,16,6.
Toiseksi tuli Ruatti n. 8 m. jäliis; kolmas Enklanti siitä 8 m. pääs.
Sitte Kanaata, Ranska ja Italia.
10 km. kävely.
Näis olympialaasis on sellaanenki kilpaalulaji, johna kävellä klynkytettähän kantapäillä. Siinäki oli alkukilpaalu, johna riireltihin ja rähistihin eri lailla. Loppunytkytyksehen oli pääsny 10 miästä ja enklantilaaset, amerikkalaaset, franskalaaset ja posetiivarit hasajivat aamusta asti, jotta siin'oli tehty kauhiaa vääryyttä. Oli hyljätty monia alkukilpaalun parahia miähiä muka epäpuhtahan kävelyn takia. Ja kyllä se klottuusta hommaa olikin. Ku jokin pistelöö oikee sassihin kävelyä, niin hyssyttämiseltä se pakostaki näyttää, ja sit'ei olsi saanu tehrä. Toiset koittivat aina välis varaastaaki jonkin nytkähröksen ja ku toisen maan palkintotuamari näki vain muiren, muttei oman maan miähen virheet, niin oltihin siinä knapiista yhres vähä monta kertaa. Ja silloonkos teräväsilmääsimmät kävelijät taas passasivat päälle ja juasta primpahuttivat tuan tuastaki, jotta meirän yleesönkin piti ruveta kiljumhan ja näyttähön niille juupeliille nyrkkiä. Varsinkin pisti vihaksi yks enklantilaane tuamari, joka tuan tuastaki juaksi oman miähen sivulla, yllytti ja hoputti sitä. Sille vihellettihin ja huurettihin kamalasti. Olis tehny miäli paiskata pläkkihinkillä sitä raakkulesta. Jos ei s'olsi ollu suuren Enklannin miäs, niin vissisti olis ajettu kentältä pois.
Ehrottomasti paras miäs täs nytkyttelemisen tairos oli se italialaane Frigerio, joka olympian kävelyn on ennenki voittanu. Lisäksi se kävelöö kaikista rehellisimmin ja nätisti. S'oon viälä nuarellaane miäs, vähäläntä ja hauskan näkööne solakka poika. Yli pualimatkan meni, ennenku se sai kakistetuksi muut kintuultansa. Mutta ku sitte sai turvallisen kaulan, nii jo naama loisti. Se käveli helposti ja iloosesti. Nosti aina kättä isoonkatoksen väjelle, meille lehtimiähille ja muille suurille herroolle, ja hymyyli. Italialaaset olivat aiva hurjina ilosta ja päästelivät sotahuutojansa. Frigerion voitto oli ansaattu ja ylivoimaane.
Ku maaliviivalle astuu, nii iloosesti hypätä primpahutti ja heti lenti jokin italialaane palkintotuamari sen kaulahan ku takiaane. Rakkahasti siinä pussattihin ympäri korvia ja klapattihin. Toisiakin tuli tuhrimhan. Iloosena kiärti Frigerio kentällä ja italialaasten mekastelulla ei ollu rajoja. Sen hyvätuuli tarttuu muihinkin kansallisuuksihin, niin että suosionosootukset olivat harvinaasen syrämmelliset joka pualelta.
Sitte nousi Italian lippu ensimmääsen ja ainuan kerran tankohon. Se oli Mussoliinin suuri päivä. Mutta kumma nuatti sieltä soittokunnasta rupes kuulumhan, sellaane posetiivinuatti, jotta häjyä teki. Ja nii tuhannen pitkä liirunlaarun se oli, jotta manoottamhan pakkas. Jokku rupesivat jo osoottelemhan posetiivia ja veivaamahan kärellä.
Kun me jo luulimma, jotta nyt se on loppu, niin eikös totisesti ruvettu vethön viälä uuremman kerran! —