VIIS-OTTELU JA ESTEJUAKSUN ALKU.
Maanantaina kilpailujen toisena päivänä oli 5-ottelun kova päivä. Meirän miähen, Lehtosen, joka voitti Antwerpenin kisoos, oli määrä nitistää nyt toisen kerran 5-ottelun kultamitaliin. Kyllä Lehtonen kunnos oli, mutta näis kisoos voi sattua mitä vai, ku mailman parahat viisottelijat ovat kaikki joukos ja osaavat pelata jekkua yhtä hyvin ku meiränki miähet.
Kun kentälle tultihin, olimma me suamalaaset kaikki epävarmoja. Ei puheltu siitä, voittaako Lehtonen, jännitys kätkettihin sisuksihin ja istuctihin silmä kovana kattelemhan ja toivomhan. Ehkä se pärjää, oli jokaasen salaane toivo ja mykkä huakaasu. Meiltä oli pantu yrittämhän ja Lehtosta auttamhan vielä 3 kovaa poikaa: Lahtinen, Leino ja Yrjölä. Näistä meni Yrjölä joukkohon kokeellaksensa 10-ottelua varte.
Mutta ennen 5-ottelun alkua suaritettihin ankara kamppaalu viimmeesen erellisestä karsinnasta 100 metrin juaksus. Siihen olivat päässehet Murchinson, Amerikka, Porrit, Uus-Zeelanti, Nichols, Enklanti, Hesler, Kanada, Degrelle, Ranska ja Scholz Amerikka, Frangipane, Italia, Bowman ja Coaffee, Kanada, Abrahams, Enklanti, Baddock ja Carr, Austraalia.
Ensi erä oli hurjaa menua. Porrit näytti olevan johros, mutta Scholz kiristi hirviästi ja pääsi tuskin pualta metriä erellä maalihin. 3:s oli Murchinson, 4:s Nichol, 5:s Degrelle. — Scholzin aika oli 10,8.
Toises joukos oli viälä kiivaheet veto. Siin'oli itte Paddock, peljätty austraalialaanen Carr, Bowman, pitkä jäntevä enklantilaane papinkisälli Abrahams ja kanatal. Coaffee. — Lähtö onnistui erinomaasesti. Niinku yks miäs lähtivät kaikki. Amerikkalaasten kunnia oli tikunnenäs, sillä Abrahamsia peljättihin. Siksi huutivat enklantilaaset ku perot ja amerikkalaaset ulvoo ku suret. Me muut kattoomma henkiä haukkojen päältä. Juaksijoosta ei näyttäny selvää tulevan. Paddock oli pualimatkas erellä. Se kiristää ja juaksoo niinku istuus ilmas, kruppi taaksepäin kenos, ja jalaat hakkaa ku moottorin veivit. Abrahams on viälä vähä jäliis, saavuttaa tuuma tuumalta ja juaksoo ethenpäin nojas pitkin askelin — ja pinnistää sisulla ohi. Lopus kiristi hirviästi eikä Paddockin auttanu mikää, vaikka se päästi koko kaasun auki. Abrahamsin aika oli harvinaane 10,6. Se pani jänkit kynsimhän päätä, jotta heirän varmana pitämänsä kultamitalli 100 metrillä taisiki mennä mopen suuhun. — Bowman oli 3, Carr neljäs, Coaffee 5:s.
Me suamalaaset hurrasimma syrämmen pohjasta enkesmanniille — olihan
Amerikalta kultamitalli menotiällä!
100 metrin loppuhoppu suaritettihin pari tuntia myähemmin. Siihen pääsivät Abrahams, Scholz, Porrit, Bowman, Paddock ja Murchinson. — Jännitys oli n'otta poskia poltti. Lähtö onnistuu hyvi ja meno oli yhtä mölinää aluusta loppuhun asti. Abrahams ei heti päässy täytehen vauhtihin. Aluus oli toiset erellä, mutta pualivälis jo tulla porhallettihin tasarinnan ja loppu oli nii hirviää repimistä jotta kumma ku ne istumapenkit kestikää kattella. Paddock hakkas ilmas, Bowman sen rinnalla ja Porrit heti viäres, mutta pualivälistä painaa Abrahams rintansa erelle. Sentti sentiltä tuloo erua — — jo on irti joukosta — — ja kaks metriä ennen maalis! Siin'ei ollu mitää sanomista, selvä voitto! Toinen Scholz ja kolmas Porrit. Enklantilaaset huutivat aiva sinisinä ja jänkit haukkoovat ilmaa. Mutta me suamalaaset, mekös otimma osaa Enklannin voittoho oikee seittämän leivän suulla. — Poishan oli Amerikalta yks kultamitali. Ku ei meille, niin ei niillekkää — —.
Viisottelu.
Viisotteluhu kuuluu pituushyppy, keihäänheitto, 200 m. juaksu, kiekonheitto ja 1.500 m. juaksu. Ne suaritettihin samas järjestykses. Kaikki kilpaalijat ottivat osaa kolmehe ensi lajihi ja 12 parasta miästä pääsi kiakkua heittämhän. Kiakon jälkehen karsittihin pois viis huanoonta miästä, n'otta loppuvetohon, 1,500 m. juaksuhun, jäi vai séittemän miästä.
Pituushypys tuli meille heti paha munaus. Yrjölä epäonnistuu kokonansa, eikä Lehtonen päässy ku 663, vaikka 7 meeteriä olis pitäny olla aiva varma. — Sitte truiskas amerikkalaane Legendre, tuhannen pössöö, aiva vahingos uuren maailmanennätyksen pituushypys. Hyppäs 776,5 cm. — eikä sit'ollu eres ilmootettu pituushypyn erikooskilpaaluhu! Yks toinen amerikkalaane potkaasi 683 ja unkarilaane Somfay 677. Lehtosella oli vai 663. — Me suamalaaset istuumma hiljaa ku piänet varpuusen poijat käret ristis ja nöyrästi pyytelimmä, jotta auta hyvä isä, jottei ne vai potki Lehtosta pois pelistä.
Pituushyppy suoritettihin kahres ryhmäs ja viälä saattoo siinä toises sakis olla miähiä, jokka hyppivät Lehtosen yli ja potkivat sitä viäläki alemmas järjestyspitehis. — Siinä joukos oli meiltä Leino ja Lahtinen. Ensimmääseksi pääsi siinä sakis amerikk. Kaer 696, toiseksi Lahtinen 689,5 ja kolmas Leino 672. Nekin hyppäsivät yli. Lehtonen jäi siis kuurenneksi ja se oli paha mälli, jotta itkettämhän pakkas.
— Nyt meni kaikki penkin ala — voihkii Pihkalaki.
200 m. juaksus oli 10 erää. Suamalaaset pärjäsivät siinä sortis hyvin. Lahtinen tuli erässänsä toiseksi, n. 4 m. Legendrestä jäliis. Lehtonen pisteli sisulla ja voitti eränsä: samoon voitti Leino eränsä. — Tulokset olivat: Lehtonen, Legendre ja Kaer 23 sek. Leino ja amerikkal. Zinner 23,2; Lahtinen 23,6.
Keihäs oli kans heikkua. Keihäät olivat liiaksi notkeeta, nii että meikälääset eivät saanehet niitä lentämhän. Ensi ryhmäs tuli unkaril. Somfay ensimmääseksi 52,07, Yrjölä toiseksi 51,72, ruattal. Nilsson kolmas 51,17. Lehtonen vetää kyllä lähes 60 kotona, mutta jäi nyt neljänneksi 50,93. Toises ryhmäs pääsi Leino etupäähä, mutta Lahtine jäi hännille.
Kiakonheitosta tuli Suamelle pelastus. Lehtone oli — pistettä erellä unkarilaasta Somfayta, joka tiärettihin paremmaksi heittäjäksi ku Lehtonen. Ja juaksemhan se sanottihin olevan peto! Unkarilaaset veljet hykertelivät käsiä ja yllyttivät Somfayta, joka heti ensi verolla paiskas kiakkua paljo yli muiren. Lehtone yritti kaikkensa ja veti, mutta sinne putos hännille, neljänneksi viirenneksi miäheksi. Me reviimmä hiuksia ja taoomma penkkiä — ja unkarilaaset veljet viäres hihkuuvat ilosta. Pihkala ei kärsiny enää kattuakkaa, se huitaasi kärellä jotta:
— Se on mennyttä!
Lehtonen kulki mustana kentällä, se tiäsi jotta peli on menetetty, jos ei saa Somfayta kiakos kiinni. — Ja erua oli ainaki viis meeteriä!
Tuli sitte taas sen vooro ja totinen oli poika. Otti tukevan asennon, nosti, veti ja — — hiuuh! — — kiakko teki huikian kaaren, lenti korjasti ja korkiaatte — — ja meni kauas yli kaikkien muiren.
Me hyppäsimmä pystyhyn ja huurimma ku taivahan enkelit yhrestä suusta.
— Tua on yli 40 meeteriä! —
— Mistä hitosta se tuan veti, 38 on sen rekortti — pauhas Pihkala — Ja nyt justihin, ku kaikki oli jo menetetty!
Se oli onnen veto ja pelastus. Toiset koittivat petrata, mutteivät päässehet Lehtosta likikää. Lähes 3 meeteriä jäi eroksi. Lehtone 40,44, Somfay 37,76.
Tuli loppulai 1,500 m. Pualitoista pistettä oli Lehtonen nyt erellä. Jos Somfayn ja sen välihin pääsöö miäs, nii meiltä meni kultametalli Unkarihin. Tähän viimmesehen pinnistyksehe pääsi nyt enää 7 parasta: Lehtonen, Somfay, Unger, Leino, Legendre, Lahtinen ja Kaer. — Meno aikoo. Alku oli jotenkin tasaasta. Lehtonen piti vai silmällä Somfayta. Vaikka joku toinen olis voittanu juaksun, ei se kumminkaa ensi palkintua olsi saanu. Tultihin loppusuaralle ja siinä alkoo hengenveto. Somfay pinnistää kaikkensa ja Lehtonen vastaa. N. 20 m. maalista ovat kaverukset tasan ja Unger ensimmääseenä. Nyt pantihin sisu pihalle, rinta rinnan puskettihin, ja lopus puserti suamälaane sisulla viälä erellekki! Unger ensimmääne, Lehtonen toine ja Somfay kolmas, Legendre, Leino, Lahtinen ja Kaer.
Voitto oli ratkennu. Viisiottelun oli voittanu Suami ja sama miäs
ku Antwerpenin kisoos Lehtonen. Toinen oli Somfay, Unkari, kolmas
Legendre, Amerikka, neljäs Leino, viires Kaer Amerikka ja kuures
Lahtinen, joka toi tarkasti lajin viimmeesenkin pisteen kotomaallensa.
Ensiksi laskettihin väärin, nii että ruattalaane Unger olis 4:s, mutta ku laskuja sitte justeerattihin, nii putos se kokonansa pois. Ja liikaahan se olis ollukki, jotta Ruattille täs lais pisteetä — — Kaikki ne kans olsivat ottamas — —
* * * * *
Samahan aikahan ku 5-ottelua suaritettihin, oli muitakin ratkaasuja. Suuri ilo ja yllätys oli meille Vilenin mainio saavutus 400 m. aitajuaksus. Loppukilpaaluhu siinä olivat päässehet Brookins, Taylor ja Riley Amerikasta, Adrée Ranskasta, Blackett Enklannista ja Vileeni Suamesta. Siis vain kaikki suurvallat.
Vauhti oli kova aluusta asti. Taylor oli haka. Se piti hirviää menua, mutta Vileeni ei antanu perähän.
— Mi-mi-mitä tämä on? — kattoo Pihkala. — Vi-vi-vileeni ei häpee yhtää, juaksoo mestarin kintuulla — —
Tuloovat viimmeeselle suaralle ja aina vai painaa Vileeni Taylorin kans tasarinnan.
— Mi-mi-mi — — —
Minä puristan penkistä molemmin käsin ja Pihkala puhkuu ku tavarajuna.
— Erkka, Erkkaaah, — — äääh — — paina, paina!!
Ja Vileeni otti sisun irti ittestänsä. Taylor oli vähä erellä ja vilkuu jo kamalaa suamalaasta, joka aina vai pomppii viäres. Molemmat puskoovat henkensä erestä. Lopus pääsi Taylor n. 5 m. ennen maalihi.
— Aika on kauhia!! — huutaa Pihkala. — Alle mailmanennätyksen! — ja hurjasti! — Vileenikin löi maailmanennätyksen! Täm'on kauhiaa — —
Nii oliki. Taylor, (Amerikka) 52,6 (mailmanennätys, entinen 54 sek.)
Vileeni toine, Riley kolmas, 4:s Geo Andrée, 5:s Brookins.
Vileenin voitto tuli aiva yllätyksenä. Sit'ei oltu uskallettu toivuakkaa. Ja Pihkala, joka sen asian tietää, sanooki, jotta Vileenin voitto oli yks meirän kaikista loistavimpia saavutuksia Pariisis.
* * * * *
Korkeushypyn loppukilpaalun voitti amerikkalaane paksu pätikkä Osborne, joka hyppäs 198 senttiä. Toinen oli kans jänkki, Brown 195, kolmas Lewden, Ranska 188. — Mutta mitäs me siitä. Toista s'jo 3,000 meeterin estejuaksun alkukilpaalu, johka meiltä otti osaa neljä miästä: Ritola, Järvelä, Katz ja Ebb.
Se juastihin kolmes 10 miähen eräs. Ensimmääses olivat Järvelä ja Katz. N'olivat alkumatkas hännäs, mutta ku rivi kerkes järjestyä, meni Katz johtohon ja piti sen käns helposti loppuhun asti. Tuli 15 m. ennen toista miästä maalihi. Järvelä oli neljäs. Nuhjaali liian kauan n'ottei päässy loppukilpaaluhu.
Toises eräs voitti ranskal. Isola. Meiltä oli mukana Ebb, joka piti vai varansa ja tuli 3:na perille.
Kolmannes eräs oli Ritola, joka sai hoirella menua niinku tahtoo. Toiset tiäsivät jottei siinä oo mitää pullikoomisia. Ritola tiätysti voitti, olishan se ollu kamalaaki — —
Kolme meirän miästä siis pääsi loppuotteluhun ja se piisaski kyllä.
Esteenä kentällä oli 4 aitaa ja yks risuhäkki, jonka taa oli kaivettu pari syltä leviä vesikrooppi, johka niiren piti joka kiarroksella hypätä jotta vesi proiskuu.
— No lährethänkö taas? kysyy Mösjöö-Tommila.
— Lährethän vaa — —