KUULA MENI PLÖRÖKSI, MUTTA 5000 ALKU OLI KOMIAA KATTELLA.
Oli se olympialaaskisojen seuraaminen sellaasta hulinaa, jottei tahtonu tiätää mihkä hyppääs ja mitä kattoos. Kentällä suaritettihin yhtaikaa kolme neljä eri ottelua, — eikä mulla äijäparaalla ollu följys muuta ku kaks silmää, jokk'on niin hullusti pääs, jotta kääntyyvät aina molemmat yhtä ja samaa kattomhan. Tulin siinä ajatelleheksi, jotta ku on kerran komjasti kaks silmää, nii pitääshän niillä passata kattella kahta eri asiaa. Sen kuvaasiako niitä kaks silmää pitää olla ku yhrelläki hyvin yhren asian näköö?
Tiistai oli sellaane päivä, jotta meillä suamalaasilla ei ollu oikiastansa yhtäkää lopullista voittua saatavana, sillä kuulantyännös me ei enää pärjää ameriikkalaasille.
Pituushyppyhy otti osaa 3 suamalaasta: Tuulos, Rainio ja Sandström. Tuuloksen jalka ei ollu kunnos eikä se tainnu oikee uskaltaa kaikkiansa pannakkaa toisen eli kolmannen palkinnon erestä; paree oliki säästää kolmiloikan kultamitallia varte. Rainiokin oli joukos vain kokeellaksensa kolmiloikkaa varte.
Eikä Sandströmikää oikee vakavisnansa meinannu mailmanennätystä lyärä.
Nii jotta ei me pituushypys oikiastansa mitää meinannehekkaa.
Kuulantyöntöhön otti osaa lähes 50 miästä ja joukos oli sellaasiaki juhanneksia, jokkeivät pukannehet 10 meeteriä, mutta kovasti vai röyhistelivät rintaa ja olivat urhoollisen näköösiä.
Ottelu suaritettihin kolmes eräs. Ensimmääses oli Pörhölä joukos, mutta siin oli kans Amerikan hakamiähet Houser ja Hills. Meirän Ville yritti, mutta ensi heitto meni rikki. Se kai sotki meiningit ja se, jotta amerikkalaaset paasasivat heti lähes 15 meeteriä. Ei saanu Ville vauhtia tyäntöhön. Sisulla sysäs, mutta ei onnistunu saamhan oikiaa nykääsyä. Lenti liian matalaa ja putos ennen aikoja maaha. Näytti viälä epäröövän ja hermostuvan, sillä kolmas viälä huononti ja tulokseksi jäi toinen tyäntö, jok'ei ollu ku 14,10. Syrän kurkus me seurasimma muiren tyäntöjä ja toivoomma niiren menevän piloolle. Täss heitti amerik. Houser 14,99,5.
Toises ryhmäs olivat Torpo ja Niklanteri. Mutta siinä oli se peljätty amerikkalaane Hartranftkin, jok'on töyttiny 15,40. — Torpo tuntui rauhalliselta ja valmistautuu jokaasehe tyäntöhö perusteellisesti. Se on aika paksu läjä, tua Torpo. Jokaane sen tyäntö oli hyvä, mutta 14,50 ei päässy. Paras oli 14,45.
Niklanterista ei toivottu mitää erityystä, mutta suuri oli ilo ja ällistys, ku Nikun toinen tyäntö lähti ku ainaki kanuunasta komjas kaares ja putos mainion kauas. Se oli .14,26,5 eikä sitä ollenkaa osattu toivua. Peloolla ja henkiä pirätellen orotettihin Hartranftin tyäntöjä. Se jäi vähä Torposta — — mutta koska sen onnistuu tyäntö ja tuloo se 15 m? — Mutta Amerikan poijan menikin samoon ku Pörhölän; ei ottanu onnistuaksensa.
Kolmannes ryhmäs oli meirän Takala, joka tuli toiseksi 13,31. Mutta sitte siäl'oli yks riivatun amerikkalaane Anterssoni, joka tyänti 14,29 — ja purotti Pörhölän pelistä pois, sillä vai 6 miästä pääsi loppukilpaaluhu.
Loppukilpaalus amerikkalaaset viälä petrasivat tuloksiansa, niin että järjestys oli: 1 Houser 14,99,5. 2 Hartranft 14,98,5. 3 Hills 14,64. 4 Torpo 14,45. 5 Andersson U.S.A. 14,29 ja 6 Niklander 14,26.
Kaikki metallit meni Amerikalle. Kolme lippua nousi tankoho ja jänkit huutivat ku pakanat. Meirän piti nousta pystyhy, ottaa lakki korjasti päästä, kattua ja kuulla kaikkia tuata. — Mutta oli se komiaaki sentäs jottei siihe loppuvethoon päässy muita ku amerikkalaasia ja suamalaasia. Kaikki palkinnot veivät jänkit, mutta saimma eres pistehiä mekki.
800 metrin loppuottelu oli hurja kilpaalu, jonka voitti enkesmanni Lowe 1.52,4; toinen oli sveitsilääne Martin ja vasta kolmas Amerikan miäs Enck!
5,000 m. alkukilpaalu.
Täs näytti Suami mailmalle, mistä kestävyysjuaksijat on kotoosi. —
Alkukilpaalut suaritettihin kolmes ryhmäs.
Ensi ryhmäs oli meiltä vai Rastas mukana. Joukko lähti yhtenä ryäppynä ja kuumaveriset franskalaaset ja italialaaset tappelivat, kuka sais alkumatkas johtaa. Rastas följäs kiarroksen häntäpääs, jotta tua 15 miähen roikka kerkiääs vähä järjestymhän. Ku toiselle kiarrokselle lährettihin, loikkas Rastas johtohon ja vei hyvää kyytiä sakkia perässänsä. Ruattalaane Erikssoni seuras tarkasti Rastasta ja meni kolmannella kiarroksella johtohon. Mutta siiloonkos pyhkääsi jokin franskalaane Mascaux ethen ja teki ainaki 60 m. kaulan! Ja franskalaaset ku huutivat ja hurrasivat jotta:
— Nuan meirän poika taitaa! —
Ja me muut, mekös kans kovasti paukutimma käsiä ja hurrasimma jotta:
— Juakse vai pössöö ittes tukehruksihi. — —
Ku oli kaks kiarrosta jäljellä, oli se Maskoo viälä 30 m. erellä. Sitte tuli Erikssoni, yks jaapanilaane ja Rastas kaikki yhres. — Puali kiarrosta maalista rupes Rastas ponkimhan föörihi. Sitä seuras jaapanilaane vimmatusti ja parikymmentä metriä maalist'oli Rastas jo ensimmääsenä, vaikka toiset aiva kintuulla.
Rastas oli paras (15.22,2), jaapanilaane Okazaki töine, ruattalaane kolmas ja franskalaane purttas vasta neljänneksi.
Toinen erä. Siin oli Nurmi ja Seppälä mukana. Tämä oli hauska näytös. Nurmi hallitti koko joukkua ja hoiteli Seppälää ku hellä isä poikaansa, pikkuvasikkaa, jota opetethan juaksemhan. Nurmella oli kello kouras. Siihe se katteli joka kiarroksella ja järjesteli vauhtia. Ku ulkomaalaaset näkivät tämän Nurmen pelin, rupes ne hurraamahan ja taputtamhan. Ja Pariisin lehret kirjootteli heti pitkiä juttuja »kronometri-ihmisestä», joka komentaa kinttujansa aivan kellon mukhan.
Ensi kiarroksella jäivät Nurmi ja Seppälä aivan loppupäähän, antoovat klapinasakin, 15 miästä, mennä truiskia kuinka halusivat. Ensimmääseksi johtohon huippas yks kaffinruskia hindu, joll'oli pitkä tukka ja jokin lankakerä sirottu pään päälle. Se oli konu mööpeli kattella. Meni saran metrin vauhtia ainaki 50 m. toisten erelle ja kolmen kiarroksen perästä s'oli nii kuitti faija jotta lopetti. —
Ku joukko oli sitte järjestyny, näytti Nurmi sanovan Seppälälle jotta:
— Nyt on vapaa tiä! Lährethän tästä etupäähä. —
Ja nii lähtivät. Kaks franskalaasta pylkkii sisulla peräs.
Viirennellä kiarroksella kääntyy Nurmi melkee ympäri, orotti vähä Seppälää ja rupes kaikes rauhas juttuamhan vauhrista. Kattoo kellua ja naureskeli.
Yleesö huuti ja taputti — —
Siinä kerkes jo yks enkesmanni Saunders samhan sakkihi ja tykkäs vissihin jotta:
— Ahas, passaampas päälle ja truiskaan sivuu, jottei Nurmi huamaakkaa.
— Antaa sen vai plyniä! — nyäkkäs Nurmi Seppälälle.
— Kuinkas sä muutoon tunnet nyt ittes? — Onko liikaa vauhtia? — Meirän pitääs nytkyttää vähä lujempaa, jottei tuu kovin huanua aikaa.
Siinä kerkes jo muitaki ohi.
— Tuus ny Seppälä sä tähän mun etheni hetkeksi aikaa, nii mä pökköötän sua kyytillä erelläni — jutteli Nurmi ja Seppälä teki, mitä isä käski.
Niin menivät hetken aikaa ja ajoovat pian ne muut ja enkesmannin kiinni jotta:
— Vai te täs poijat — — —
Mutta mitäs ollakkaa, nii siältä takaa tuli kauhiasti purtaten yks franskalaane ja yritti hengen erestä sivuutte ku 2 kiarrosta oli enää jäljellä.
— Anna sen mennä! — komenti Nurmi, ja franskalaasten huikiasti hurrates teki miäs 15 m. kaulan Nurmen ja Seppälän erelle.
— Taitaa tua junkkari siltäki päästä liiaksi kauas! — sanoo Nurmi. —
Kyllä mun pitää lähtiä sen perhän. — Tuu joukhon Seppälä!
Viimmeesellä kiarroksella on franskalaane aina vai johros. Mutta 300 m. maalista astuu Nurmi fransmannin sivulle parilla pitkällä loikkauksella ja kattoo sitä silmihi jotta:
— Oikeenko sä meinaat poikaparka tosissas? — Seppälä hoi, tuus likemmäs! Mutta älä liikaa väsytä ittiäs, katto vai jottas tuut maalihi varmana kolmantena, jotta loppukilpaaluhu pääset. — Ollahan kohteliahia näille franskalaasille ja annethen niiren miähen tulla toisena. Kyllä ne sitte hurraavat ja ovat iloosia. — No hyvästi nyt Seppälä, mun pitää koittaa vähä loppukiriä, jott'on kintut kunnos huamenna.
Ja Nurmi jätti franskalaasen nuan 40 m. maalista ku seisomhan ja otti nätin purtin. — Seppäläki innostuu ja vähält' oli jottei se vahingos ajanu sen franskalaasen ohi. Hoksas kumminki ja astoo vasta kolmantena rajaviivalle niinku pappa oli käskeny.
Nurmen aika oli 15,28,6.
Kolmannes eräs oli Ritola, jok'oli saanu tehtäväksensä paimentaa Ruattin toivoa, sitä ahvenanmaalaasta Viireä. Ritola oli päättäny säästää ittiänsä kans loppukilpaaluuhi ja sitä varte oli vain kattottava, jotta juaksoo parahiksi. Mutta oli sille annettu viälä tehtäväksi väsyttää ja sotkia Viire tällä matkalla, heikontaa sitä loppuottelua varten. Juaksuvoitot on kattokaas taktiikkaa. —
Viire lähti heti johtohon ja Ritola astuu kintuulle. Nii mentihin seittemän kiarrosta ja Viire piti aika kovaa vauhtia. Kahreksannella kiarroksella pelas Ritola sitte taktiikkaa, rupes juaksemhan aivan rinnalla ja hiljallensa koitti kiristää vauhtia, — mutta Viire käsitti tarkootuksen eikä antanukkaa petkuttaa ittiänsä. Se ei lisännykkää vauhtia. — Näytti tuumaavan vain jotta jos lujempaa tahrot mennä, nii mee sitte —
Silloo Ritola kans hymähti jotta mitäs mä — — ja hiljenti kyyttiä. Rupes jätättämhänki ja antoo Viiren juasta niinku tahtoo. Säästöö vain ittiänsä ja juaksi kylmästi kolmantena maalihi. Viireki helppas lopus ja antoo jonkin hassun amerikkalaasen, joka kauhiasti purttas, tulla ensimmääseksi. Me hurrasimma sille amerikkalaaselle tiätysti lujaa. Se oli aivan taktiikkahoitua koko juaksu.
Meillä oli 4 miästä täs lajis ja joka miäs pääsi loistavasti loppuotteluhu. Siihe ei pystyny ykskää muu kansa.
Ja kyllä me kans noukkapystys statioonilta sinäki iltana lährimmä.
1,500 m. karsinnat.
Suuren osanottajajoukon takia koolittihin roskat pois kuurella alkukilpaalulla. Meirän poikia oli 4 matkas: Nurmi, Peussa, Liewendahl ja Luama Härmästä.
Ensi eräs olis pitäny olla Ruattin Viire ja Luama, mutta Viire oli jo karottanu toivonsa kokonansa tällä matkalla ja luapuu yrityksestä. — Luama loikkii rohkiasti, mutta antoo franskalaasen Viriathin voittaa, eikä loppukirillä ittiänsä rasittanu.
Toises sakis oli aiva färillisiä pakanoota, intiaania, meksikon ryöväriä, Afrikan kaffereita, niin että sakki loisti ku sateenkaari. Enkä mä siitä mitää selvää saanukkaa koko pakanasakista.
Kolmannes eräs oli Nurmi, joka lähti leikkispäältä heti hurjaa vauhtia ja sekootti kaikkien päät. Toiset purivat hammasta ja yrittivät pysyä kyytis. Sitte Nurmi yhtäkkiää toppas siihe paikkaha ja antoo kolmen sällin mennä paitti! Kyllä niitä näytti vähä peljättävän, mutta menivät araastellen kumminkin ohi. Nurmi loikkas taas ensimmääsen viärellen, nyäkytti päätä, näytti kellua ja niin vei taas hyvää vauhtia. Yleesö hurras Nurmen lystinpirolle. — Aika ei ollu häävinen: Nurmi 4,7,6.
Neljännes sarjas meni Peussa, joka jätti ittensä aiva häntähän ja juasta lönkötti muina miähinä viimmeeselle kiarrokselle asti. Meistä jo näytti, jotta poika hirtti ittensä, ku etujoukolla oli lähes 100 m. etumatkaa. Me huurimma sille, manasimma ja näytimmä nyrkkiä jotta:
— Sinäpä poika ny vasta patahassu oot. Et saa enää loppukiris sitä matkaa takaasi.
Mutta sitte Peussa alkas kiristyksen, jota kesti 400 m. ja aina vai ajoo erellisten ohi. Etummaasimman miähen saavutti vasta n. 2—3 m. maalista ja juuri viivalla pääsi ohi. Se oli niin hermostuttava näytös, jotta Pihkalalta putos klasisilmät päästä. Meirän lehtimiästen sakki ulvoo ku susilauma ja paperit putoolivat penkin ala. Mutta voitti se peijakkahan Peussa kumminki. —
Viirennes joukos oli peljätty enklantilaane Stallard, mutta onneksi ei meirän poijista joutunu kukaan tähän lujahan sarjahan voimiansa tuhlaamahan. — Kuurennes sarjas oli meiltä ahvenanmaalaane reiru poika Liewendahl, joka pysytteli loppupualelle asti aiva häntäpääs — niinku treenari-Mikkola oli käskeny. Kylmästi miäs teki neuvojen mukaha, vaikka hirviältä näytti loppu. Viimmeesellä 100 metrillä tuli sitte ku ammuttu eturoikkahan ja pinnisti toiseksi maalihin. Nämä tällääset temput rääkkäsivät kamalasti meitä suamalaasia kattelijoota. Piti huutaa ja huitua ittensä aiva hajalle. Mäkin rookasin iltaasin sitte monta suamalaasta, jokk'olivat huutanhet ittensä aiva kähiäksi ja haikiasti valittivat ku piti juara nii paljo viiniä, jott'olis saanu kurkkunsa taas klaariksi seuraavaha päivähä.
Estejuoksu.
Sitte tuli se 3,000 estejuaksun loppukilpaalu, johka oli päässy 9 miästä ja niist'oli 3 meirän poikaa Ritola, Katz ja Ebb. Se oli komia ennätys jo sekin! —
Ritola lähti heti johtohon ja Ebb jättäytyy viimmeeseksi hännäksi, 20 meeteriä muiren perhän. Mitä se meinas se miäs? Ei tainnu olla kunnos.
Katz pysytteli keskijoukos. — Ritola juaksi köykääsesti ja helposti. Lisäs hiljoollensa etumatkaa. Kerran se roiskahti aiva kyljellensä siihen vesikuappahan ja menetti jonkun sekunnin ennenku sai tahtinsa takaasi. Sitte rupes Katz kirimhän. Ajoo ensin yhren amerikkalaasen ohi ja painoo suaraa toiseksi. Mekös mölistihin ja hurrattihin. —
— Mutta tua perttanan Ebb, sekös vai löntystää kaukana toisten peräs, jotta rupiaa jo vihaksi pistämhän!
Parhaas tahris ku aurinko paistoo ja kaikki meni hyvi, tarttuuki Katzi toisesta jalaasta kiinni yhtehen aitahäkkihin, aita kumohon ja jalka kiinni.
— Saamari, nyt on Katzi kaikki ja jalka poikki! —
Kerkiää siinä Katzin ohi pari kolme miästä. Se nousoo ylhä, hiaroo jalkaa ja näyttää kattelevan kannattaako enää kipiällä koivella yrittää. Mutta sitte muisti mist'on kotoosi, sisu nousi, lähti perähän yrittämhän hammasta purren. Näki, jotta se miäs pani kaikkensa liikkeelle. Hiljaa se rupes saavuttamhan erellisiä ja aina vai pinnii. — Hyvinhän se menöö! Saa kun saakin kiinni. Ja ajaa ohi! Hurraa!! Bravo Katz!! Tekis miäli pussata, nii jutipoika ku onkin, mutta Suamia ja Suamen kunniaa sekin sisulla pualustaa! —
Ritola on omaa joukkua, nuan 75 m. erellä, juaksoo ku lystiksensä. Ei pysty kukaa hätyyttämhän. Ranskalaane Isola oli sisukas poika. Se teki Katzille vastarintaa ja kirii kamalasti. Oli rakkari saanu hyvän etumatkan ja otti pitkän loppuspurtin, mutta Katz ponnistaa kans, jättää viälä selvästi viimmeesellä suaralla ja ajaa komjalla loppukirillä toiseksi maalihi! —
Katzin teko, juasta loukkaantunhella jalaalla toiseksi oli Pariisin kisojen yks loistavimpia suamalaasen sisun näytöksiä. Kunniaa sille poijalle! — Ebb, joka lopus sisulla kiskoo ittensä monen miähen ohi tuli viirenneksi. Jos ei se junkkari olsi koko matkaa lunkutellu hännäs, nii olis tainnu tulla kolmanneksi. Taas tuli kultaa ja hopiaa Suamehe!