400 M. JUAKSU.
Torstai oli yks suamalaasten loistavimmista päivistä. Silloo suaritettihin 1,500 ja 5,000 metrin juaksut. Me päältäkattojat olimma etukäthen varmoja, jotta molemmat kultamitallit tuloo meille, vaikka vähä panikin ajatteluttamhan, jotta kuinkahan luja äijä se Ruattin Viire nyt on 5,000:lla, ku s'oon kaikista muista kilpaaluusta luapunu ja säästäny ittiänsä tälle yhrelle laille.
Mutta ennenku päästihin näihin pitkien matkojen juaksuuhi, suaritettihin alkajaasiksi karsintakilpaalu 400 meetrin matkalla. Juastihin 5-miähen eris, ja eriä oli 17. Suamalaasia oli joukkohon ilmootettu 4: Vilen, Åström, Drisin ja Huuskaffeli. Näistä ei kuitenkaan Trisiini yrittänykkää; se säästi ittiänsä muihin juaksuuhin ku sen kinttu ei kuulemma tahro oikee kestää. — Vileeni oli heti ensimmääses eräs ja tuli ilman erityysempiä riuhtomisia toiseksi. Ensimmäisenä oli yks kanaatalaane. Ei siinä tarvinnu hätäällä, ku viirestä miähestä lähti vai kaks ja molemmat ilman muuta pääsivät loppukilpaaluhu. — Viirennestoista eräs oli meirän Åströmi amerik. Fitchin kans ja ku ei siinäkää ollu muuta ku kaks miästä, nii hölkyttelivät yhres matkan ja tulivat maalihi tasajalkaa.
Huuskaffeli joutuu sellaasehe sakkihi, jotta se oli liikaa, jäi kolmanneksi ja pois pelistä. Ensimmääne miäs pisteli siinä jo nii sakiaa, jotta aikaa meni 49,6.
Sitte tuli toinen karsinta ja kovemmat koetukset, nii että vauhtia kiristettihin ja varsinkin oli tappelu toisesta sijasta hurja, sillä kolmas miäs jo potkittihin pois pelistä. Sitä varte seurattihinkin jännityksellä juuri toisen ja kolmannen miähen ottelua ja ensimmääne sai mennä omia olojansa. Ensi eräs tuli jo aika 49, amerik. Fitch. — Toisen erän voitti etelä-afr. Batts, 49 sek. Norjan Hoff toisena. Ranskån toivo, Fery, tuli möllinä tukka liahujen ilmas. — Kolmannes sarjas oli kaks ylivoimaasta miästä, Butler enklantil. ja Taylor amerikkal. jokk'eivät tarvinnehet paremmin kiristääkkää purottaaksensa roskat pois. Aika oli huano, 49,8. — Neljännes eräs hollantilaane Paulen kuljetti tulevaa mailmanmestaria enkl. pitkäkoipista pappia Liddeliä aika kyyttiä, 49 sek. — Näki kyllä jottei Liddelillä ollu mitää erityystä kiirusta, antoo hollantilaase voittaa. Sarjan muilla kolmella, amerik. Robertsonilla, Italian Facellilla ja Ranskan Fritzillä sen sijahan oli hampahat irvis ja tappelu tuima. Sen voitti jänkki, posetiivari oli 4:s ja Franskan poika taas mölli.
Neljännes eräs oli meirän Vileeni, joka tuli kolmanneksi. Ei kestäny sitä menua. Sen voitti amerik. Oldfield, 49, toinen oli Johnson Kanaatasta. —
Kuures ja viimmeene erä oli lujin, sillä ensi sijoosta tappeli kolme kutakuinki yhtä hyvää miästä: sveitsilääne Imbach, Ruattin Engdahl, amer. Wilson. Mukana oli jaapanilaane Notokin, joka oli kova poika. Täs sakis mentihin jo ohjakset löysillä ja seurauksena oli uusi mailmanennätys: 48 sek. Aiva Imbachin kannoolla olivat Engdahl ja Wilson, Engdahl tuli sen verran erellä, jotta voithin panna toiseksi. Kaikkien kolmen ensimmääsen miähen ajat olivat alle mailmanennätyksen, joka siihe asti oli amerik. Reidpath'illa, nim. 48,2, Tukholman olympialaasis saatu.
Neljänsaran viimmeesehe karsintaha, joka tapahtuu seuraavana päivänä, pääsi 12 miästä, juastihin kahres 6:n miähen sarjas ja kolme kummastakin pääsi loppukilpaaluhu. Se alkas olla jo nii jännittävää, jotta varpahia kutitti. —
Ensi erä mennä hujahutti heti alle eileen tehryn uuren mailmanennätyksen! Amerik. Fitch juaksi 47,8. — Hurja ulvonta amerikkalaasten joukosta kentällä. Me muut räpytämmä silmiä ja puhelemma jotta:
— Tämä on sikamaasta, ku lyärähän mailmanennätyksiä perätyste.
Butler oli toine, puali metriä, ja Johnston kolmantena 1 m. jäljes. Se oli hurjaa menua se, eikä auttanu muu ku mailmanennätyksen »pulveriksi meneminen» niinku Franskan sanomalehret kirjoottivat.
Toises eräs ei Liddelin tarvinnu pitää erityystä kiirusta, sillä toisena ja kolmantena Imbach ja Taylor tiäsivät pääsevänsä loppuotteluhun kun eivät vai päästä ketää erellensä.
Nyt oli loppukiristyksehe jääny kuus kovaa hakamiästä: Liddel, Fitch, Butler, Johnston, Taylor ja Imbach. Siinä oli jo kaks äsken leivottua mailmanmestaria: Imbach ja Fitch, mutta joukosta löytyy viälä kolmas äijä, joka löi nämä molemmat ja jenkkas viälä kolmannen kerran mailmanennätystä tällä matkalla.
Se oli Liddel. Kun finaali tuli, oli kentällä sellaane jännitys jotta korvia poltti. Vetoja lyäthin ja kolme kansaa puri hammasta ja ähisi. Amerikkalaaset sanoovat jotta Fitch, mutta toiset seliittivät, jotta Taylor on oikiastansa viäläki paree Fitchiä. Sveitsilääset suhajivat, jotta Imbach kyllä tiätä näyttää. Mutta enklantilaaset honajivat Liddelistä, jotta oorait.
Ja merkillistä oli, jotta Pihkala oli tukasta kiinni Tukholman Idrottsbladetin Tegnerin kans ja väitti jotta Liddel voittaa. Sitä pani vastahan änkyttävä Tegner, joka oli Fitchin pualella. Lopuksi löivät frangin vetua ja ku laukaus kajahti ja miähet pyrähtivät lentohon, nii silloonkos Pihkala ja Tegner huutamhan kumpiki miähellensä. Puali matkaa oli tulo tasarintaasta, vaikka Liddel vähä myähästyy lährös. Mutta sitte alkoovat Fitch ja Taylor kiriä pualivälistä ja pääsivät erohon toisista, ollen n. 30 metriä maalista 5—6 metriä erellä muita.
Huuto oli kauhia, ihmiset hyppiivät paikoollansa, huitoovat käsin ja tamppasivat jaloolla. Mikä hakkas nyrkkiä penkkihi, mik'oli lentää toisten niskaha. Mutta yks oli yhteestä: kaikill' oli suu auki ja kurkut huuti ku laivan hätätorvet.
Liddel oli etumiähistä jäliis, mutta sitte se teki aiva imehiä. Riuhtaasi itsensä ku pyssystä irti, painoo ku kameeli pitkin askelin kaula pitkällä kiinni amerikkalaaset ja riuhtoo rinnalle, vaikka jänkit puristivat viimmeeset ittestänsä.
Ihmisiä pyärryttää, niskat jäykistyy ja Pihkala ulvoo ku mettänpeto, potkii mua kintuulle ja minä voorostani takana olevaa espanjalaasta lehtimiästä, joka manaa »karampaa» jotta vahtu suusta truiskii.
Liddeli kiristää aina vai hurjemmin, pääsöö irti toisista ja syäksyy maalihi ylivoimaasena voittajana, nuan 4—5 metriä ennen muita. Vähää ennen maalia kaatuu Taylori, mutta kerkes pystyhy ja viälä ennen viimmeestä miästä maalihi.
Liddelin aika oli uusi mailmanennätys, 47,6. Liddel oli säästäny ittiänsä kaikis alkukarsinnoos ja antanu kylmästi toisten rikkua mailmanennätyksiä. Mutta sill'oli ollut onni sijootuksiski mukana, ku oli joutunu erihi, john'ei ollu pahempia kirijöötä. Imbach näytti olevan kuitti eikä loppuottelus enää jaksanu kiriä. Näytti aiva kangistuvan. Liddelin loppuveto oli jotaki kamalaa. Viimmeesellä 100 metrillä se kiristi toisten spurtista ainaki 10 metriä. Oli 5 m. jäliis ja painoo 5 m. ohi.
Ei ollu siinä jänkiillä mitää mutisemista, nii selvä oli Liddelin voitto, mutta kyllä kans enkelsmanniilla oli suu ympäri päätä. Ne huutivat ja huitoovat Iipuullansa ku Afrikan pakanat.
Voitonliput nousi taas tankohon, ja hurraat päälle. Taas meni Amerikalta yks kultametalli, josta n'oli ollehet aiva varmoja. Ja voittaja Liddel, pappi, saarnas seuraavana päivänä yhres Pariisin kirkos ja väkiä oli ollu aiva mustana.
Moukarinheitto on meillä suamalaasilla aina ollu heikkua. Siinä ovat amerikkalaaset aina viänehet olympiapalkinnot 50 meeterin heitoolla, jota eivät muut kansat näytä ylittävän. Osanottajia oli vain parikymmentä. Meilt'oli yks miäs Eriksoni; eikä luultu jotta se pääsis: eres loppukilpaaluhu, mutta eikös vai päässykki ja tullu neljänneksi pistemiäheksi tuloksella 48,74. Ensimmääne oli amerik. Tootell 53,29,5 ja toinenkin jänkki Mac Grath, 50,84.