AKKA VARASTI RUKIIHIA.
Oottako kuullu mitä kamaloota yks akka on Vaasas tehny? Töyrymyllys, ku s’oon ollu lossaamas yhtä ruislaivaa.
Ajatelkaas, ku s'oli sitonu housunpultut suusta kinttujen ympäri lujasti naaralla kiinni. Oikee umpisolmuhu oli vetäny.
Ja sitte paasannu salaa lastiruumas pöksyt aivan pullollensa rukihia täythe.
Kyll' oli ollu akka ympyriääne ja kankia.
Sääret oikoosna oli koittanu kompuroora lastiruumasta ylähä, muttei ollu päasny.
Sit’ oli viis pyysiä yrittäny puntatakki laivan kannelle, muttei ollu mumma nousnu.
Ja pyysit olivat kamalasti imehrellehet, kuinka se akka ny nuan äkkiää nii raskahaksi oli tullu. S'oli aivan käsittämätööntä!
Ei auttanu muu ku huutaa flokimiähelle että — Fiira liite!
Ja pistää vinssinkoukku akan hamhen liirinkihi kiinni.
— Halo-vei! — ja akka kelluu ilmas.
Miähet lykkäsivät pryylleppäin ja:
— Lekoo! — mumma mätkähti pryylle.
Siinä se seisoo hajasäärin kun pukki, eikä huiskahtanu.
— Mikä sun oikee on, akka?
— Ei mun mikään oo…
— No marssi sitte matkahas.
Se koitti siirtää toista jalkaa, ja vähä koukistaa muutaki kruppia, mutta silloon prätkähti.
Pritkahti kamalasti ja akalta pääsi monta pitkää sussiunakkoota.
Pyysikkin peljästyy ja yks huuti että
— Joko se ny hajuaa koko ämmä!
Ja hajoshan se. Toisesta pöksynpultusta juaksi puali tynnyriä rukihia varttesmannin jaloolle, kun se seisoo siinä viäres.
Mutta mitäs tuasta!
Se se sitte vasta kamalaa oli ku poliisi tuli ja sanoo että:
— Näytäs akka kinttus! S’oon sillä lailla, että vaikka tuallaasia ihmisiä sanothanki ykspulttuusiksi, nii mä pahoon pelkään, että eikähän siälä siltä vain ookkin toinenkin pulttu!
Siinä tuli tuhannemmoone juntturoomine sen akan ja poliisin välillä.
Tiätäähä sen ny, että vähemmästäki potkia sätkyteliähän.
Ja toiset akat huuti että:
— Pirä puales, Maija!
Mutta sai kun saikin se poliisi viimmee nypätyksi pultunnuarasta kiinni ja ku se siitä oikee kiskaasi, niin jo pärköski pultunsuu.
Oikias s’oli se poliisi! Akan toisestakin pultusta juaksi toinenki puali tynnyriä rukihia maaha.
Mutta kyllä kans sitte jo pääsi juaksemha! Olikin niin vikkeläkinttuune ettäh.
Meinas lipittää suaraa Präntöölle, mutta poliisi pirättiki patukasta.
Pyysikki innostuuvat kamalasti. Sanoovat että:
— Taitaa näiren toistenki akkaan pultuus olla joitakin kappoja! Eikähä oo parasta että tuata nuan vähä kallatahan.
En tiärä sitten tuliko siitä housukallista mitää, mutta kovas n’oli tohkehes, ku mä pois lährin.