HÄRMÄN KUUSTAA.
Oottako kuulLu, että taas meistä härmälääsistä puhutahan?
Yks Härmän Kuustaa on Nyykaarpyyn markkinoolla näyttäny ruattalaasille ja muille mustalaasille vanHoja härmälääsiä konstia.
Ajanu suaraa syvimmästä paikkaa hevoosella joen poikki.
Ja sitä ne ny hurrit päivittelöövät ja siunaavat, ku suurtaki asiaa, että:
— Ku suaraa törmältä ajoo jokhen, john'on kolmatta syltä vettä ja yli hengis hevoosinensa pääsiki!
N'oli justhi tulos kotiappäi ku siinä pari kilometriä kaupungista Mikkelspakan kohras, john'on uusi navetan timproos, seisoo miähiä ja hevoosia pirätyksis ja yks krakikaulaane mustalaanen, kauhiammoone karvamösä takaraivalla, leveeli että:
— Täs s'oonki hevoone ku vesilintu ja poika ku suarssanpoika! Rippikouluijäs ja hamphat ku hohtimet sano! Ei oo niuhu ei krupuri, eikä potki, vaikka sisälle konttis!
Niin silloo justhi passas siihe tuloho Härmän Kuustaa pualtahyssyä lykkööttään orhillansa, jok'on sen Hakolan Erkki-vainaan kantakirjatamman alaa isän pualelta ja kysyy että:
— Kakkuako se mustalaaspoika hevooseksi valehteloo oikeen miäsjoukos?
— Hai mankuta maanaa, hai pakati pullaa, hai tammiska rommaa! — manas mustalaane, että pieksusaaphan punaaset rihmatupsut vain nytkähteli.
— Täs s'oon se kotielään, jota ihmiset hevooseksi puhutteloovat — sanoo
Kuustaa. Tällä hupalla passaa päästää silmät ummes pitkin ja poikin.
Airasta ylitte ja joesta poikki!
— Ep peijakas ajakkaa joen poikki — huuti mustalaane. Saat tuhannen markkaa ja tämän mun hevooseni iliman jos ajat!
— Kättä päälle! — sanoo Kuustaa ja käänti het töyrää alha, että moljahti.
Kahren sylen pääs rannasta rupes hevoone jo uimha ja Kuustaan perä kastuu.
Sitte tuli purotes. Kärryt uppos ja Kuustaa plumsahti pohjaha. Hevoosen pää vain näkyy.
Jos siinä ny olis ollu miäs mistä kirkolta hyvänsä, paitti Härmästä, niin sinne olis hukkunu kun torakka harikkohulikkaha, mutta Kuustaa oliki Härmästä.
Se kaahasi kahrereisin hevoosen selkhä, sivalti puukoolla hihnat poikki ja uii orhillansa »yli Veikselin kun pitoihin vaan» — niinku laulus laulethan.
Ja mustalaane maksoo 1.000 mk. manas että sätii ja rupes päästelöhön aisoosta kopukkaansa.
Mutta Kuustaa sanoo että ei oo pieksunahaan puutetta taloos eikä kärryys tilaa hevooskonia kuljettaa. Pirä kopukkas!
Sellaasia n'oon härmälääset. On niillä suuta jos on päätäki.