PIKKULASTEN HOIROSTA.
Oottako kuullu mitä varte pikkulapsia nii kauhiasti kualoo?
S’oon kuulemma silla lailla, ett'äireet trumppaavat lapsevvattan liika täythe ruakaa.
Eikä lapsen sisuskalut oo mikää rusamasiina, jotta se sellaasta kestääs.
Ku lapsen vatt' o’ piukas ja pullollansa ku piimäleili, n’otta tappi lentää ja se stä porajaa, nii aina vaa tukitha sen suuhu kikkaa jottei se marajaasi.
Ja eikä se silloo marajakkaa ku suu o täynnä, n’ottei henki kulje ku nenä kautta jos reiät sattuu auki oloho.
Ei niitä sillä lailla saa ruakkia.
Pitää rintaa antaa joka kolmen tiiman päästä parikymmentä minuuttia kerrallansa. Välill’ ei saa antaa, vaikk’kuinka kilijuus.
S’oon vaan friskiä, kun kakara krääkyy. Saa lujak keuhkot ja hyvä’ ääne. Ja n’oon molemmat hyvät olemas täs mailmas ja tuannempanaki.
Luuletta pian, jotta mä ny omiani puhun ja opetan, mutta kyllä s’oon erehrys.
Mistä mä poikamiäs mukulaan päälle ymmärtääsin.
Mutta m’oon ny käyny opis.
Olin mennyp-pyhänä Isoonkyröön vanahas kirkos kuulemas, kus se Teuvan tohtori akkoja opetti. Ja siinä sain minäki samas kaupas.
Kyllä n’oli akat vakavan näköösiä, eiväkkä vastaha mukisnu, vaikka tohtori morkkas aika lailla.
Siinäki ne akat o aiva vääräs, ku ne panoo perunajauhoja lapsen ahtahi paikkoohi, kun sen rupiaa hautootumaha.
Tohtori sanoo, jotta silloo pitää mennä apteekhi äireen ja ostaa talkkia ja kylyvää sitä laskospaikkoohi.
Nii se sanoo, mutt’ eikhä sille tullu erehrys. Taisi sen kiäli lipsahtaa nii että ku meinas sanua kalkkia, nii tuliki talkkia.
Em m’oo kuullukkaa talkista puhuttava. Mutta kalkki, s’oon selvä asia, että s’oon hyvää ja passelia sellaasihi paikkoohi, ku rupiaa pahentumaha. Ku stää lyää rakoohi, ei pirhana viäkhö mätänekkää.
Nii se tohturi tiäsi ja tunti sen pikkulapsen hoiron, jotta monen akan kuulin sanova, jotta:
— Justhi nii! —
Ja yks isoon taloon emäntä sanoo toiselle jotta:
— Kyllä tua poika näyttää nii sisälletullhen tuaho lapsenhoitho, jotta jos meille viälä penskoja tuloo, eikä s’oo kovi tyyrispalkkaane, nii m’otan sem meille lapsenpiiaksi.
Mutta sitä se tohturi ei tiänny sanua, mitä sellaaselle mukulalle on tehtävä, joka pakkaa purho.
Ei tiänny, nii tohturi ku onki!
Mutta sem mä tiärän, vaikken oo tohturinkoulua käynykkää.
Ei tarvittem muuta ku knopata otha ja sanua jotta:
— Purekkos siinä!