RAUTATIE PETSAMHON.
Kyllä se nii o, arvoosa Suamen kansa, jotta rautatiä sinne Petsamhon on rakennettava!
Siihe käsityksehe tuli meistä Petsamon matkalaasista joka tuffa, jokka siälä käyymmä itte paikan päällä kattomas. Ja sitä miält'on kaikki muukki, jokka siäl’on käynhet.
Matkaa Rovaniämeltä Petsamhon on nuan 500 kilometriä. Yleensä luullahan, jotta maat siälä pohjooses on kauhiasti korkeeta ja vuarista, mutta s’oon erehrys. Jos että usko, nii menkää kattomhan, nii näjettä, jotta se on koko lailla tasaasta. Onhan siälä tunturiakin, mutteihän sitä nyt tarvitte olla nii hullu, jotta rupiaa pykäämhän rautatiätä aina kaikista korkiamman vuaren ylitte. Sopii sitä vähä kaartaakki. Vasta siälä kaukana Inarin järven eteläpualella kulkoo pitkä vähä korkieet harjanne nimeltä Saariselkä lännestä ithän, mutta siinäkin tunturien välis on syviä laaksoja, jotta kyllä siitä voi helposti raran rakentaas. Eikä sitä Petsamon rataa tarvittisi rakentaakkaa nii kauhian perinpohjaasesti ja tyyrihisti ku meillä ratoja yleensä pykäthän. Tehtääs ensi häthän niinku Amerikas, köykääsesti vai ja nopiasti.
Jokku ovat sanonehet, ku Petsamon rarasta puhutahan, jotta sinnehän ne hukkuus lumehen koko junat. — Mutta s’oon päätööntä puhesta! Ei siälä Lapis oo lunta talvisin paljo sen eneet ku täälä muallakaa Suames. Ja pitäähän tääläki ajaa silloo tällöö lumiauraa, ja on niitä junia tarttunu lumhen kiinni etelä-Suameski, eikä siit' oo suurtakaa meteliä piretty.
Ku rautateitä ruvettihin Suames ensisti rakentamhan, nii ei silloo kukaa uskonu, ei eres itte Nelmannikaa, jotta junat pääsis talvella Helsingistä Hämhenlinnahankaan asti. Mutta kas vai ku kulkoovakki ny nii kauas ku rautatiet’ on pykättu — Rovaniämelle asti, kesät talvet. Ja voivat aivan hyvi kulkia Petsamhonki asti, ku sinne vai rautatiä rakennethan.
— S’ ei kannata! — sanothan. Mutta kuka tietää! Entäs sitte, jos se kannattaaski?
— No silloo se tiätysti pykäthän! — Eikös nii?
— Tuata tuata — — sanoovat epäälijät.
Ja pian tokaasoovat jotta:
— Mitä tuanaasia me sillä Petsamon raralla oikee tekisimmä? Mitä siit’ olis hyätyä?
Mä koitan seliittää.
Ensiksi on asian laita sillä lailla, jotta vissihin pualet valtion mettist’ on siälä Lapis. Siäl’ on kymmeniä miljoonia sellaasia tukkipuita, jokka täälä alamais ja ulkomaille myitynä maksaasivat ainakin 100 markkaa kappales. Räknäkkääs ny, eikö siitä tulsi vähä ruakottomasti rahaa valtiolle, sille samalle kauhialle veronimijälle, joka meitä ny yrittää nylkiä aiva kuivihi veroollansa. Mutta sinne ne miljoonat punaaset hongat nyt ja vasta lahoovat pystyhyn ja maahan, kun niit’ ei kannata lähtiä mihkää kuljettamhan. Se vähä mitä niitä ny on myyty, on niistä saatu joku kymmenen penniä rungolta. Eikä tahro kenenkään kannattaa silläkää ruveta niitä poiskuljettamhan. Mutta jos rata sinne tulis, nii nousis mettän arvo ja tuatto saroolla miljoonilla. Ja se koituus koko kansan eruksi. Jo yksin tukkiratana pitääs rautatien Lapin halki kannattaa, kun polttoaineskin junihin saataasihin aivan raran äärestä ilman.
Toinen asia!
Lapis on kaikellaasia metallimalmia suunnattomat määrät. Siäl’ on samallaasia rautamalmivuaria ku Ruattin pualella Kiirunavaaras ja Jellivaaras, josta ruattalaasten on kannattani! rakentaa sähkörata läpi Köölin vuaristoon Atlannin rannalle Norjahan. Se rata on maksanu hirveetä summia, sillä tiä on puhkaastu kuurellakymmenellä tunnelilla läpi vuarten. Meil’ on siälä Lapis Suamen tulevaisuus. Siältä löytyy viälä Suamen kansalle se runolaulajaan aavistelema Sampo, oikia rahamylly, nim. suunnattomat rautakaivokset. Mutta ennenku niihin päästähän käsiksi ja ennenku mitään muuta voitahan saara aikahan Lapis ja Perä-Pohjolas pitää sinne saara rautatiä.
Ja kolmas asia!
Petsamon rata aukaasis Suamelle Jäämeren loppumattomat kalarikkauret. Siäl’ on kalaa, suurta ja rasvaasta Jäämeren kalaa, niin paljo ku viittithän vain merestä vetää. Mutta nyt ei oo mahrollisuutta kuljettaa sitä siältä tänne alamaihin, johna ihmiset valittaavat elämistä ja varsinki syämistä tyyrihiksi. Jos olis rata Petsamhon, nii kolmes päiväs tulis siältä kalajunat Helsinkihi asti. Kyllä Jäämeres kalaa piisaas Suamen kansan purtavaksi! Eikä paljo maksaasi. Nyt on Petsamon kalaa mahrotoonta tänne kuljettaa, ku pitää tuara laivalla Norjan ympäri, ja se kestää kolme-neljä viikkua. Kuljetus tuloo niin tyyrihiksi, jottei kannata.
Mutta heti ku saataasihin rata lähtis kolme suurta ja kovaa tavaraa sitä Petsamon rataa rullaamahan, niinittään puu, rauta ja kala. Kaikki hyviä ja hyäryllisiä!
Ja raran joukos följääs muutaki hyvää ja hyäryllistä. Kun Petsamhon olis rata rakennettu, nii silloon rupiaas heti muukin elämä siälä virkuamahan. Raran vartehen asettuus monellaasia yrittäjiä ja eläjiä. Silloon alkaas Lapis karjanhoitoki kannattamhan. Nyt ei siälä piretä lehmiä muuta kun omaa tarvesta varte, sentähre jotta, mihkäs siältä rupiaa voita kuljettamhan satojen kilometrien päähän? Ei kannata, ku matkalla pitää syärä voipyttynsä evähinä. Mutta jos kulkis rata Lapin halki, silloon passaas jo kasvattaa karjaaki, sillä siäl’ on hyvät ja uskomattoman laajat heinämaat.
Sitte neljäs ja kaikiista suurin asia!!
Ja se on Petsamon raran strateekinen eli sotilaallinen merkitys.
Ajatelkaas, mihkä tilaha me joutuusimma, jos tulis sota Ruattin kans.
Ruatti sulkis Juutinrauman salmet ja me olsimma pussin peräs.
Kaikki tuanti ja viänti toppaas siihe paikkaha. Ulkomailt'ei saataasi mitää. — Taikka jo sekin seikka panis meirät huutavahan hätähän, jos Ruattin ja Tanskan välit menis poikki eli jokin muu valtakunta tukkis laivastollansa salmet. Silloo ei Suamenkaan laivat pääsisi kulkohon Juutinraumasta. Elikkä jos ryssä rupiaas meitä ahristamhan, ja Ruatti tiätysti tahtoos taas heti »auttaa» Ahvenanmaata, laskis sinne »suajelusjoukkoja», ja samalla ottaas suajeluksehensa ja omaksensa koko saariston niinku se on jo kerran yrittäny. Kiristyskeinona se käyttääs tiätysti salmiansa, joonka kautta Suamen laivakulku käy ulkomaille. Ruattin salmet on meille ainaane rotankillerö ja nyt ainua kulkureitti. Mutta hyvis aijoos ja kaiken varalta pitää Suamen varata ittellensä henkireikä Petsamon kautta väljille vesille. Härän ja ahristuksen aikana olis meillä siälä koskaan jäätymätöön hyvä ja syvä satama turvaases paikas, jot’ei kumpikaan krannin poika pystyysi tukkimhan. Petsamon kautta olis Suamella aina yhteys ulkomairen kans ja kuljetustiä merta myäre turvattu. Sitä tiätä voirahan Suamehen aina tuara elintarpehia ja varustuksia. — Mutta kun ei oo rautatietä sinne, niin nyt on tämä Suamen ainua henkireikä muuhun mailmaha soran syttyjes tukus, ja me pussinperäs naapurien armoolla. Viisas miäs ja ethenpäi pyrkivä kansa ajatteloo etukäthen.
— Mitä se rata Petsamhon sitten maksaa? — kysythän.
— Sanothan ny miljoona ja kilometri. Siis nuan 500 miljoonaa.
500 miljoonaa, s’oon pikkuraha, se! Ei s’oo ku yks neljännes valtion yhren vuaren massikasta. Sotalaitos maksaa meille joka vuasi kutakuinkin yhtä paljo ku se Petsamon rata tulis maksamhan ikiaijooksi. Ja Petsamon rata jäis sarooksi vuasiksi auttamhan ja palvelemhan Suamen kansaa.
Rautateitä yleensä rakennethan pitkäaikaasilla ulkomaalaasilla lainoolla, joista maksethan koroot ja kualetukset kymmenien vuasien kulues, n’otta rataki rupiaa sinä aikana itte tuattamhan ja lopuuksi maksaa itte ittensä. Jos nyt otetaas Petsamon rataa varten 500 miljoonan ulkomaalaanen laina, nii siitä menis nuan 50 miljoonaa korkua vuares. Ja mit’ on 50 miljoonaa nykyysin valtion massikas? Ei mitään! Sellaasia pikku summia tuhraa ukko-valtio tänä aikana mihkä rookaa. S’oon ku marja karhun vattas! — Mutta sillä rahalla me saisimma rautatiän Petsamhon!
Se on mun luja uskoni, jotta ei kulu miähen ikää, ennenku Suamen kansa on tulin asian käsittämään ja rakentanu raran Lapin halki Jäämeren rantahan. Sen raran tarphellisuus tullahan kyllä huamaamahan, mutta nyt viäl’ ei asiaa ymmärretä, kun ei tunneta Lappia, eikä niitä mahrollisuuksia, jokka rata aukaasoo, kun tiä tuloo Jäämerelle. Yhrellä iskulla on silloon Suami ottava Jäämeren kalastuksen ja kaupan haltuhunsa. Ja sitä pelkää Norja ku kualemaa. Huippuvuarill’ on kivihiiliä, Jäämeres kalaa ja rasvaa loppumattomihin, Siperian tuattehet ja kauppa voi rahan keskittää Suamen Petsamhon.
Juna kulkoo nopiammin kun laiva. Me voisimma vallata Jäämeren kaupan juuri tällä raralla ja myyrä Norjallekki tavaraa, sensijahan että nyt ja aina ereskinpäi niin kauan ku rataa ei oo, koko Lappi ja Jäämeren rannikko ostaa tavaransa Norjasta.
Kaikellaasia piäniä raranpätkiä sitä rakennethan ja tuhrithan satoja miljoonia piäntä paikallisliikettä palvelemhan, niinku Turun—Uurenkaupungin rata ja monta muuta. Mutta eikö Suamen kansa ymmärrä, vai eikö se uskalla lyärä yhtä suurta ja kauaskantavaa iskua, Petsamon rataa, joka aukaasis meille oman tiän muuhun mailmahan ja antaas meille Sammon, joka jauhaas maalle rahaa Lapin aartehista. Silloon vasta pääsöö päivä paistamhan Pohjolasta.