KAIKKI TYYRISTYY.
Oottako kuultu jotta kaikki ny tyyristyy?
Nyt tyyristethän ryyppöötä, rähinää, kunnianloukkausta, haukkumista, näpistelyä, polkupyörällä ajua esplanaatilla ynnä muuta, ynnä muuta tämän ykstoikkoosen elämän piäntä huvitusta.
Tämä yhteeskunta on niin kovasti kaikellaaste sääntöje, pykälään, rangaastusten ja sakkojen kuin myöskin mailman tuamion ja yleesen miälipitehe rauroottama, jotta tääl’ on ihmislapsi tukehtua.
Ei saa eres koskaa oikee syrämmen pohjasta krääkäästäkkää, vaikk’olis kuinka paha olla.
Poliisi on heti kynkäs ja putkahan viärähä ja sakkua flätäthä jotta pritaa.
Ja niinku akat hyvin tiätää, niin tuan tuastaki rupiaa toiset ämmät äikittelhön ja leukaaloho aiva syyttömästi.
Ja haukkuuvat ja sanoovat niin rumasti ja seilaasia valehia, jotta siin’ei auta muu kun totuus.
Ja kun sen sanoo oikee vastasilimiä, nii kunnianloukkauksesta haastethan vastaamhan ja sakkua saat, vaikka kuinka totta puhuus.
Mutta mitäs siinä teköö, ku toine akka oikee vääräs ja yhres kipparas portahiltansa haukkua naskuttaa kaiket päivät aamusta iltha asti aiva syyttömästi, muuta ku paiskata puulla?
Ja vaikkei eres rumaasta osannukkaa, jonka s’olis kyllä tarvinnu, niin raastuphan viärähä ja sakkua saat.
Ja kyllä s’oon kamalaa kun ihminen lääkitykseksi vähä ottaa miästä väkevämpää ja pikkuusen krääkääsöö, kun viinalla kerran on se voima ja vaikutus, niin heti putkha ja juappoosakon saat.
Niinku täs hiljan ykski miäs, joka vain koniviinalla saunas kruppiansa voiteli, niin saunanhöyrys meni päähän ja putkha viäthin. Ja sakon kans sai.
Ja nyt sitte on ne joutilahat siälä eruskunnas päättänehet koroottaa sakkojaki aiva uutehen laihi ja paljo tyyrihemmäksi panna elämän.
Ja ihmiset krateerathan aivan uurella lailla.
Ennen tuamithin äijä ku äijä. Mutta ny pannaha miäskuittaasin, kattothan muatoho, vaikka sanaski sanothan jotta:
— Ei oo koiraa karvoohi kattaminen ja rähinä ku rähinä.
Tuamari kysyy ny ja värteeraa, mitä ihmisell’ on palkkaa päiväs. Ja yks päiväpalkka on n.s. päiväsakko. Ja niitä päiväsakkoja annethan sellaasestaki pöhnästä, kun ei oo muuta kun vähä maistanu, vähintänsä 5 päiväsakkua.
Jos on palkkaa 10 mk. päiväs, niin 5 päiväsakkua on sitte niinku 50 mk. rahas laskien.
Mutta porvari ja herra, joll’on 100 mk. päiväs, saa samasta fyllystä 500 mk. sakkua ja se on oikeen sille.
Ja joka meinaa tianata sakkonsa linnas istumalla, niin s’oon sitte räkninki niinku voorokausi aina yhtä päiväsakkua kohre.
Kyllähä tämä laki on oikia ja kohtuulline, mutta kyllä s’oon väärääki.
Täs suasithan liiaksi vähäväkisiä ja suarahan niille etuuksia.
Tavalline hamppari saa ottaa viis kertaa pöhnän ja paljo suuremman ja huutaa ja rähistä ittensä aiva tyhjäksi ja viälä joka kerta saa lyärä poliisia ja saa siitä saman sakon ku tavallinen isäntämiäs yksinkertaasesta pöhnästä ilman rähinää ja poliisin pläsittämistä.
Eikö s’oo väärin?