KOVASTI KUIVAA.
Oottako kuulla jotta maakunnas pitää ny kovasti kuivaa?
Kun aivan vesi loppuu. Prunnit on tyhjinä ja pohjas ei näjy muuta kun ruastunehia kiviä, rauskoja pläkkisankoja ja lapsenkenkiä, jokk’on sinne puroollehet.
Sammakot istuuvat silmät pullolla prunninpohjas, hyppiivät päänsä seinihin ja imehtelöövät, kun ei enää vahingoskaa putua vetehen. Rapalaksot kuivuu ja kakarat krääkyy kun ei oo mihnä sais klotata ja naamansa ryättää.
Suutarit manaa kun liotespytty ravistuu, vesi loppuu, eikä saa pualipohojia liotetuksi.
Härmäs joenperkoomiähet ovat helisemäs, kun joki on kuiva ja se suuri patorustinki ravistuu ja hajuaa käsihin.
Vesi on lujas! Prunnit tyhyjät ja joet kuivuu. Taloolliset ajaavat monilla hevoosilla joesta vettä, mihnä sitä viälä vähä pohojalla lurajaa. Ittelliset kipottaavat kiuluulla ja sangoolla. Kakarat pläkkikortteliilla ja lusikoolla.
Ja tarkasti pitää veren kans auseerata. Mones taloos on kuulemma silimäänpesuki lopetettu aivan verenpuuttehen tähre.
Ja turhaa s’oonkin tänä kallihina aikana, joka päivä klotata tyyristä purkista vettä naamahansa. Kyllä sitä näköö, vaikkei silimiä joka viikko pesekkää. Ja harvoon sitä ny ihimisen naama on niin paksus ravas, jottei silimiä auki saisi.
Mutta niit’ onkin tämän mailman aikhan seilaasiaki ihmisiä, jokkei muuta enää tekisi kun aina vain pläsiänsä kuuraasivat. Sitä ne hinkkaa ja hankkaa, tryykää ja plankkaa, n’ottei siin’ oo enää määräkää. Pitää olla saksansoovat ja haisuverekki jos jonkillaaset.
En tiärä sitte, onkhan totta, mutta jokku rupulinaamaaset kuulemma oikee hiatapaperillaki hinkkaavat, jott’ olsivat siloosia ja ymmyrkääsmuatoosia.
Ja vettä sitte paasatahan eri lailla! Varsinkin herrat, niillä ny ei oo määrääkään. Puali korveja niillä pitää olla, ku ne naamaansa pesöö. Ja hinkkaavat sitte erestakaasi ylähä ja alaha n’otta nenä ruvella.
Onko se kumma, jos niistä herroosta kans tuloo pleiki- ja plösönaamaasia. Ei se ihmisen naama sellaasta hinkkoota iankaikkisesti kestä. Kuluu se ja kruttuhun vetää, niinkus ootta ittekki huamaannu.
Ihmisten pitää olla viisahia ja ottaa oppia luamakunnasta. Pestä naamansakki niinku kissi. Kissi vain yhrellä kärellä taitavasti pyhiiskelöö ja eikös s’oo puhuras ja silunaamane viälä vanhoolla päivilläki?
Mutta ihmiset survoovat n’otta nahka narajaa —.
Ja kyllä ny kans saavat sen kupistansa särpää, kun niin jumalattomasti haaskaavat purkista vettä. Loppuu se, niinku ny nährähän koko maakunnas.
Tuloo vesi niin lujalle kun on jo Kurikas, johna prunnikki palovakuutethan.
Siälä kuuluu laaiittujen jo taksaki, jonka mukhan ne vakuutethan.
Hyvä vinttiprunni, john’on kaksjatkoone salako ja pualikuntaane prunninkehä, vakuutethan 450 markasta. Kolmijatkoosesta saloosta pannahan viiskolmatta markkaa lisää. Veiviprunni värteerathan 500 markaksi.
Jos vintin pääs on painona killumas patarauska, pannahan siitä 20 markkaa tykö. Se kun saattaa, jos valkia sattuu prunnis irti pääsemhän, purota maaha ja mennä rikki.
Mailmanlopun aikoohi ny on eletty kun prunnikki palovakuutethan!