HYYRYNMAKSU V:NA 1919.
Oottako kuullu kuinka vaikiaa hyyryläisen on ny Vaasaski rookata taloonisäntää.
Kun tuloo kuukauren viimmeene päivä, jolloon on kontrahrin mukaha hyyry maksettava, niin isäntiä ei löyrä mistää.
Ei vaikka tikulla ettis ja itkis!
Ja hyyrylääsiä juaksoo markka käres kiäli pitkällä pitkin kaupunkia kysellen, jotta:
— Oottako nähny meirän taloon isäntää? Eileen se viälä oli kotonansa ja kun mä tarittin sillen hyyryrahaa, niin se vaan pukkaali ja sanoo jotta:
— No ei sen ny niin kiirust’ oo sen hyyrymmaksun kans kun ennen vanhaan, heh heh. Saa vaikka jättää maksamata. Mitäs tuasta yhren kuukauren hyyrystä? S’oon niin piäni raha ja eläminen on teillekki tätä nykyä niin tyyristä, että mä annan anteeksi ny tämän kerran!
— Mutta mä vähän pelkäsin, että sill’on koiranjuanet miäles. S’oon aina ennen ollu hyyryä kräväämäs jo pualesta kuusta etukäthen ja kovasti poraannu, että taloonpito ei kannata. Ja nyt yhtäkkiää sanoo, ettei tarvitte enää hyyryä maksaa olleskaan! Mutta kun mä aina vain tukiin maksua, niin suuttuu ja karjaasi jotta:
— Huamenna vasta s’oon hyyrynmaksu päivä!
Eikä ottanu peijakas!
— Tänä päivänä mä nousin jo viireltä ylähä, ettei se vain kerkiääsi lähtiä asioolle, jyryytin ovehen jotta koko taloo heiluu, niin emäntä tuli viimmeen oven taa huutohon jotta:
— Hospunti inte vara hemma!
— Ny m’oomma kaikki taloon hyyrylääset juassehet ympäri kaupunkia sitä ettimäs, mutta sit’ei löyrä mistää. Pitkälläkarulla tuli meitä vastahan Juhanssonin taloon hyyrylääset ryhmärivistös juaksumarssia. N’oli kans ettimäs isäntää.
Poliisilaitoksella on käyty ja Ehtivällä Osastolla, mutt’ei nekkään löyrä.
Raastuvankarulla on kuulemma yks isäntä löytty kellarista trasumattojcn alta ja väkisin pantu sen kourahan hyyryrahat.
Lontviikinkarulla saivat hyyrylääset maksetuksi hyyrynsä kun isännän oli ahristunu kylmästä vintinkonttuurista iltapäivällä pois. Se olikärmehenpalojapalelluttanu jalkansa.
Yhres taloos oli käyny niin onnellisesti, jotta yhren vosikan kakarat olivat olleet tyrjäämäs tallinvintillä, hyppinehet ja poukotellehet aikansa heinäläjän päällä, niiniänsäsieltä oliki ruvennu kuulumaha karmia ääni heinään alta. Siäl’ oli isäntä piilos.
Ja hyyry oli saatu maksetuksi. Kyll’oli hyyrylääset ollehet iloisisnansa.
Nyt meinaa yks hyyrylääne tehrä kupernöörille sellaasen anomuksen, että se julkaasis pakollisen määräyksen, jotta poliisit kytköövät joka kuukauren viimmeenen päivä joka talonomistajan portintolppahan kaularauralla ja kettingillä kiinni, jotta hyyrylääset saisivat maksetuksi hyyrynsä isännilleen.
Ja jos ei isäntä ota siinäkään rahaa vastahan, niiniänsä on hyyrylääsellä lupa liimata hyyryrahansa isännän ottahan.