KYRÖÖN EMÄNTÄ.
Oottako kuullu kuinka se oli oikee niiren Kyröön emännän väärään rahaan kans, josta mones lehres kovasti källättihin?
Niinkus muistatte niin seisoo täs neljä viikkua sitte sanomalehris, jotta yks »Kyröön emäntä» oli koittanu tuara kaks väärää rahaa johki pankkihi Vaasas. Mutta pankkiherrat äkkäsiväkki ja sanoovat jotta:
— Ähä emäntä! Nämä rahat on vääriä. Tämä 1.000 mk on väärä ja samoon tämä 500 markkaa.
Ja emäntä oikee säikähti. Mutta sitte rupes anthon takaasi jotta:
— S’oon sitte vales ja oikee isoo vales onki. N’ei oo vääriä, kun m’oon ne pankista saanukki.
Mutta pankkiherrat vain hymyylivät toisella suupiälellä ja se fröökynä-kruinales, jok’oli ku tikku hoikka ja pleiki ja sellaane nutturaki jotta oikee yäkytti, se ny vasta klipotti jotta:
— Juu juu, kyllä mine teetä, mikä on falski raha. — — —
Ja pankkikirja otethin pois ja rahat annethin emännällen takaasi ja uhaattihin jo poliisillaki, kun n’oli muka vääriä seteliä.
Emäntä hairas koppansa ja rahansa, lähti pihalle ja motkotti viälä oves jotta:
— Siin’on mulla pankkiherroja ku sarapistua, mutta rahan päälle eivät hukaa!
Ja paiskas oven kiinni jotta koko rati täräji.
Yks herra juaksi viälä perähä ja huuti jotta:
— Menkää Soome Pankki näyttämä, niin emänttä panna putka ja mine soitta vielä poliisi.
Mutta emäntä huiskahutti vaa mahtavaa häntäänsä ja huikkas jotta:
— Soita mitä soitat. Kun ei kelpaa, nii oo ilman!
Ja meni takaasi kortteeripaikkahan ja kyllä ne yhres sen kortteerin emännän kans haukkuuvat pankkiherrat. Se emäntä sanoo jotta:
— Kaikellaasia mätäspäitä ja homeskorvia täälä Vaasan pankiis onkin kun eivät tunne rahaakaan. — Turhaa sit’on vissihin mennä muallekkaa kauppaamahan. Viän oman pitäjän pankkihin.
Emäntä teki sitte ostoksensa ja lähti junalle. Mutta siäl’oli heti salapoliisit nenä pitkällä ja hairasivat emäntää kynkästä kiinni. Yks otti kopan ja niin viäthin poliisikamarille, jotta vähä silloon tällöön jalka maata kraapas.
Ja siälä tällättihin emäntä keskelle laattiaa koppinensa ku tuamiolle ja tutkattihin ja kysyttihin oikee sukukunnittaan ja seki jotta:
— Mitä varte emännäll’on toinen hilkku pääs ny kun aamulla?
Kyllä ne salapoliisit peijakkahat kattoovat ihmiset tarkasti ku senkin tiäsivät!
Mutta emäntä sanoo jotta:
— S’ei sitte paista teille yhtää mitää minkälaane hilkku mull’on. Mä saan kulkia vaikka koppa pääs, eikä teirän tuu siihe mitään! Ja komjan tähre mä panin uuren hilkkuni päähän ku olin sen kaupungista ostanu.
Ja huuti ja kolotti ja löi reitehensä n’otta poliisien äänt’ei kuulunu olleskaa.
— Äläkkä huutako niin kauhiasti — sai se pääherra kiljaastuksi yhres välis, ku emäntä veti henkiä.
— No huuran mä! Ja mä saan huutaa. Ku te ihmisiä tällä lailla prissaatta ja hyppöötättä ja junasta pois jätättä. Ja rahat on oikeeta, siit’ei päästä mihkää elikkä sitte on Suamen pankki vääräs ja kaikki ihmiset hulluja, niin kun ne onki.
Sitte otettihin ne emännän rahat katteltaviksi ja viälä koperoottihin emäntää ympärinsä erestä ja takaa n’otta se viimmee mossahutti yhtä poliisiä korville jotta:
— Pysykkö siinä kauempana!
— Mutta jos ei nämä vääriä olsikkaa? — sanoo se komisarjus lopuksi. -Ei ainakaa tämä 1.000 mk oo väärä.
Se soitti Suamen pankkihi ja seliitti färit ja numerot, niin siältä sanottihin jotta:
— Ei n’oo vääriä! Tuakaa tänne vain niin vaihrethan.
— No siinäs näitte tuhannen pöllööt, jokk’etta tunne eres rahojakaa — kiljaasi emäntä.
Nyt olis emäntä saanu kovasti mennä, muttei sill’ollu enää kiirus. — Se istuu lavittalle ja haukkuu herrat ja ettivät poliisit oikee syrämmen pohjasta kun ei ne tunne rahojakaa. Ja kysyy jotta:
— Kukas ny maksaa mulle päiväpalkat ja yäkortteerit, kun junasta jätittä, häh?
Poliisit olivat kovasti sormi suus ja pyytelivät anteheksi. Sanoovat jotta pankista oli soitettu.
Aamulla sitte käyy emäntä Suamen pankis vaihtamas rahat ja meni viälä siihen pankkihinki, john’ei rahaa tunneta.
Levitti rahat tiskille pankkiherraan nenän ala ja käski tulla kattohon.
— Tuu säki vanhapiika kattohon jottas opit rahaa tuntohon!
Ja kyllä niiren oli naama pitkällä ja noloosisnansa. Koittivat jotaki klopottaakki jotta:
— Älkää ny, olkaa ny. Pannahan ny säästötilille.
Mutta emäntä sanoo jotta:
— Niimmästä ja kans phy! — Tällääsehe pankkihi min’en töhri rahojani säästhön pannakkaa! Ja sanon muilleki, jottei pirä viärä. Ja kirjootan viälä Vaasan Jaakoollekki kuinka hulluja pankkiherroja tääl’on! Ja kyllä se teirän kruunaa!