MIÄS HOI! MIK’ON NIMES?
Oottako kuullu jotta Kaappoo Jussinpoika Honkamettä nousi hengessänsä korkialle vuarelle ja loi silmänsä alas alhoon, jok’ oli hänen eresnänsä? Ja katto, laaksos oli suuri ihmisten paljous, sekaannus ja puheen pauhu.
Ja koska tua ihmisjoukko laannu oli, kääntyy hän heirän puolehensa mäeltä ja huikkas:
— Mitä roikkaa te siällä oikiastansa ootta?
Niinku jylisevä Pitkääne kuuluu kansan paljouresta ääni:
— M’oomme suamalaasia.
— Mitäs se tua sakki on, joka siälä pimennos nyrkkiä puii, hampahia näyttää ja ulisoo?
— N’oon ruattalaasia!
— Ettäkö t’oo samaa kansaa?
— Ei kuuluta enää olovan — huuti yks pitkä rokonarpine suameksi.
Silloon käänti Kaappoo kankiat silmänsä tuan rokonarpisen pualehe, aukaasi suunsa ja huutaen kysyy:
— Ook sä suamalaane?
— Totta helekutis m’oon suamalaane kun en osaa ruattin sanaa!
— Jo toren sanoot! Miäs, mik’ on nimes’?
— Kustaa Kröönpäri — kuuluu vastaus.
— Kuink’oli? — heristi Kaappoo Honkamettä korviansa.
— Kustaa Kröönpäri eli Grönperk niin kun sen pitääs oikee kirjan mukhan sanua, — kuuluu laaksosta.
— Sen nimi kirjootetahan pehmoosella keellä molemmis päis ja keskelle pannahan pehmoone pee — hoilaa jokin väärä kirjanoppinu alhosta.
— Kovasti on pehmoosta! — huutaa Kaappoo vastaan.
— Mikä eli mitä se sitten on se grönberg?
— S’oon tuan Kustaan liikanimi! —
— Mikäs sinä sitten oot, joka niin viisas oot?
— M’oon Lumpäri! —
— Onko siälä viälä muita päriä?
— On täälä Toolpäri, Suulpäri, Saalpäri, Sumpäri, Kulpäri, Kraampäri,
Limpäri, Plumpäri, Malpäri — — —
— Onkos Tuuspäri?
— On sekin —
— Ketäs muita suamalaasia siälä laakson pimeyres vaeltaa? — kysyy
Kaappoo kauhistunehena.
— Tääl’on paljo. On Sörelunti ja Päkki, Tuurhööki ja Taali, Luteeni ja
Linkreeni, Nyymanni ja Puumanni, Sööpplummi ja Pärkeliini ja Ruustätti
ja Talpakka. Kuuki ja Laaki. Lanki ja Lunti. Plumkkvisti ja Kukslunti.
Antessoni ja Trömmi. Teenforssi ja Norkooli. Lööpäri ja Trömplaari.
Nyykreeni ja Pärkkreeni. Heliini ja Prempakka. Ruusi ja Jolkreeni.
Nuurmanni ja Kustassonni. Holanteri ja Sytti. Tormi ja Metsi. Enkvisti
ja Pulanteri. Silanteri ja Santi. Tranti ja Santeliini. Syreeni ja
Sampakka. Haaklunti ja Liltranki. Öötmanni ja Sakspäri. Sunkkreeni ja
Mulanteri. Palmpplöövi ja Vimpäri. Linkkvisti ja Viik. Ruuli ja Lusti.
Söö ja Kroo. Krooka ja Järppi. Tammelanteri ja Ongbooti — — —
— Lopettakoo jo. Mitä te siälä hoikatta? — kyllästyy Kaappoo.
— Me räknäämmä ketä suomalaasia täälä o’.
— Onko nua suomalaasia?
— Onko ne, vaikka niill’ on niin kamala nimi.
Silloon korootti Kaappoo Honkamettä äänensä ja huuti suurella voimalla:
— Kuulkaa teitännä, te henkisesti vaivaaset. Totisesti sanon minä teille: isäni navetas on itikoolla ihmiseltääsemmät nimet kun teillä.