XXIII LUKU.
"Mutta minä tiedän jotakin taistelusta, jonka olette kestänyt", sanoi Dede. "Jos te nyt pysähdytte, niin joutuu hukkaan kaikki mitä olette saanut aikaan. Teillä ei ole oikeutta tehdä sitä. Te ette voi tehdä sitä."
Daylight oli paatunut. Hän pudisti päätään ja hymyili.
"Ei mitään joudu hukkaan, Dede, ei mitään. Et käsitä liikepeliä. Sitä pelataan paperilla. Etkö käsitä? Missä on kulta, jonka kaivoin Klondikessa? Se on kahdenkymmenen dollarin rahoissa, kultakelloissa ja vihkisormuksissa. Otaksu, että kuolisin nyt juuri. Se ei vaikuttaisi kultaan hituistakaan. Samoin on nykyisessä asemassa. Kaikki mistä vastaan on papereita. Minulla on papereita tuhansien acresien arvoiseen maa-alueeseen. No hyvä. Polta paperit ja polta minut niiden keralla. Maat jäävät, eikö totta? Sade lankee sille, jyvät itävät, puut kasvavat siinä, talot seisovat sillä ja raitiovaunut kulkevat sen poikki. On yhdentekevää menetänkö paperini vai menetänkö henkeni, se ei muuta ainoatakaan hiekkajyvästä tässä maassa tai käännä ainoatakaan ruohonkortta toiseen suuntaan.
"Mitään ei mene hukkaan — ei ainoatakaan paalua telakoilta, ei ainoatakaan raitioraiteiden naulaa. Raitiovaunut kulkevat joko sitten minä omistan paperit tai joku toinen ne omistaa. Liike Oaklandiin jatkuu. Väkeä alkaa taas tulvata sinne. Me myömme taas rakennustontteja. Huolimatta siitä miten käy minun tai paperien, ovat nuo kolmesataa tuhatta asukasta yhtäkaikki tulossa. Ja Oaklandissa on raitiovaunuja heitä kuljettamaan ja taloja heidän asuttavakseen ja hyvää vettä heidän juotavakseen ja sähköä, josta saavat valoa ja kaikkea muuta."
Tällöin oli Hegan ennättänyt perille automobiililla. Sen jyskytys kuului avonaisesta akkunasta ja he näkivät sen pysähtyvän punaisen automobiilin viereen. Unwin ja Harrison istuivat vaunussa ja Jones istui ohjaajan vieressä.
"Haluan tavata Hegania", sanoi Daylight Dedelle. "Muita ei tarvita.
Odottakoot he automobiilissa."
"Onko hän juovuksissa?" kuiskasi Hegan Dedelle ovella.
Dede pudisti päätään ja vei hänet huoneeseensa.
"Hyvää huomenta, Larry", tervehti Daylight. "Istu ja lepuuta jalkojasi.
Näytät levottomalta."
"Niin olen", vastasi pieni irlantilainen terävästi. "Grimshaw ja Hodgkins tekevät vararikon, ellei jotakin pian tehdä. Miksi ette tule konttoriin? Mitä aijotte tehdä?"
"En mitään", sanoi Daylight laiskasti venyttäen sanojaan. "Paitsi, että luullakseni annan heidän mennä vararikkoon — —"
"Mutta — —"
"En ole missään asioissa Grimshawin ja Hodgkinsin kanssa. En ole heille velkaa mitään. Sitäpaitsi teen itse vararikon. Kuuleppas Larry, sinä tunnet minut. Sinä tiedät, että kun teen päätökseni, on minulla tosi mielessä. No niin, olen tehnyt päätökseni, Olen kyllästynyt koko peliin. Aijon jättää sen niin pian kuin voin ja vararikko on nopein keino päästä siitä."
Hegan tuijotti päällikköönsä, sitten hän siirsi kauhistuneen katseensa
Dedeen, joka nyökäytti päätään myötätuntoisesti.
"Tulkoon siis vararikko, Larry", jatkoi Daylight. "Teidän on vain suojeltava itseänne ja kaikkia ystäviämme. Nyt kuunnelkaa kun sanon teille, mitä teidän on tehtävä. Ei ketään saa vahingoittaa. Jokaisen, joka on auttanut minua, täytyy selviytyä asiasta vahingoitta. Kaikki maksamatta jääneet palkat täytyy suorittaa asianomaisille. Kaikki rahat, jotka olen anastanut vesiyhtiöltä, raitiotieyhtiöltä ja lauttausyhtiöltä, on suoritettava takaisin. Etkä sinä tule kärsimään vahinkoa. Kaikki yhtiöt, joissa sinulla on osakkeita, tulevat selviytymään — —"
"Sinä olet mieletön, Daylight!" huudahti pikku lakimies. "Tämä on heikkomielistä lörpöttelyä. Mikä sinua vaivaa? Oletko nauttinut jotakin myrkkyä tai muuta?"
"Olen kai", hymyili Daylight vastaukseksi. "Ja nyt minä pääsen siitä vapaaksi. Olen sairas kaupungissa asumisesta ja liikeasioitten hoitamisesta. Aijon lähteä auringonpaisteeseen ja maalle ja vihreille ruohikoille. Ja Dede tässä tulee mukaani. Joten teillä on tilaisuus ensimäisenä onnitella minua."
"Onnitella — piru vie!" puuskahti Hegan. "En aijo olla mukana tällaisessa mielettömyydessä."
"Kyllä sinä olet; sillä jollet sinä ole mukana, niin tulee mullistus suuremmaksi ja jotkut joutuvat luultavasti kärsimään. Sinä omistat nyt itse miljoonan tai enemmän ja jos tottelet minua niin selviydyt asiasta ehein nahoin. Minä haluan tehdä vararikon ja menettää kaikki. Sitä juuri tavoittelen eikä ole olemassa ketään, joka voisi minua estää. Ymmärrätkö, Hegan? Ymmärrätkö?"
"Mitä olette tehnyt hänelle?" murisi Hegan Dedelle.
"Malta Larry." Ensi kerran oli Daylightin ääni terävä ja kaikki tutut julmuutta ilmaisevat juovat hänen kasvoissaan näkyivät taas. "Neiti Masonista tulee kohta vaimoni, ja jos haluat puhua hänelle niin täytyy sinun käyttää erityistä äänensävyä, ellet mieli joutua sairashuoneeseen. Ja salli minun kertoa sinulle vielä yksi seikka. Tämä kaikki on minun työtäni. Hänkin sanoo, että minä olen mieletön."
Hegan pudisti päätään sanattomassa murheessaan ja tuijotti yhä.
"Kantomiehiä ei tietysti voida välttää", jatkoi Daylight, "mutta ne eivät vaivaa ketään eivätkä kauan. Sinun täytyy viipymättä pelastaa kaikki — miehet, jotka ovat antaneet palkkansa käytettäväkseni, kaikki velkojat ja kaikki yhtiöt, jotka ovat auttaneet minua. New Jerseyn joukkue on ostellut muuatta maa-aluetta. He ostaisivat parituhatta acrea ja tekevät kaupat nyt jos vaan annat heille mahdollisuuden. Fairmontin alue on paras paikka siinä ja he maksavat tuhat dollariakin acrelta sen osasta. Siitä saat hyvän avun. On onni, jos he maksavat kaksi sataa acrelta alueesta, joka on sen takana."
Dede, joka tuskin oli kuunnellut, näytti äkkiä tehneen päätöksensä ja astui molempien miesten eteen. Hänen kasvonsa olivat kalpeat, mutta päättäväiset, niin että Daylight katsoessaan niitä muisti päivää, jolloin Dede ensi kerran oli ratsastanut Bobilla.
"Malttakaa", sanoi hän. "Haluan sanoa jotakin. Elam, jos teet tämän mielettömän teon, niin en mene kanssasi naimisiin. Kieltäydyn menemästä kanssasi naimisiin."
Kurjuudestaan huolimatta loi Hegan häneen pikaisen kiitollisen katseen.
"Aijon käyttää tätä mahdollisuutta hyväkseni", alkoi Daylight.
"Odota", keskeytti Daylight taas. "Ja jollet tee sitä, niin minä menen kanssasi naimisiin.
"Annahan kun selvittelen itselleni tätä ehdotusta." Daylight puhui hitaasti ja hillitysti. "Jos ymmärsin oikein, niin sinä haluat tulla vaimokseni, jos minä jatkan liikepeliäni? Sinä tulet vaimokseni, jos minä näännytän itseni työllä ja juon Martin cocktaileja?"
Joka kysymyksen jälkeen hän vaikeni ja Dede nyökkäsi päätään myöntymyksen osoitukseksi. "Ja sinä menet heti kanssani naimisiin?"
"Kyllä."
"Tänään? Nyt?"
"Niin."
Daylight tuumi hetkisen.
"Ei, pieni nainen, en tee sitä. Se ei käy päinsä ja sinä tiedät sen itse. Tahdon sinut omakseni — kokonaan; ja saadakseni sinut kokonaan omakseni, täytyy minun antaa sinulle itseni kokonaan ja jos jatkan liikepeliä, jää minusta hyvin vähän jäljelle sinulle annettavaksi. Kun sinä, Dede, olet kanssani maatilalla, olen varma sinusta ja varma itsestäni. Sinusta olen varma joka tapauksessa. Sinä saat sanoa, mitä haluat, mutta yhtäkaikki sinä varmasti tulet vaimokseni. Ja nyt, Larry, on sinun parasta lähteä. Palaan pian hotelliin ja koska en enää astu jalallani konttoriin, saat tuoda kaikki paperit huoneisiini allekirjoitettaviksi. Ja voit soittaa minulle puhelimella milloin tahansa. Tämä vararikko on täyttä totta. Ymmärrätkö? Olen sen päättänyt?"
Hän nousi osoittaakseen Heganille, että oli aika lähteä. Jälkimäinen oli aivan ymmällä. Hän nousi niinikään, mutta jäi avuttomana katselemaan ympärilleen.
"Suoraa mielettömyyttä", mutisi hän.
Daylight laski kätensä toverinsa olkapäille.
"Rohkaise mielesi, Larry. Olet aina puhunut ihmisluonnon ihmeistä ja nyt minä annan sinulle siitä esimerkin, etkä sinä ymmärrä arvostaa sitä. Minä olen suurempi uneksija kuin sinä, siinä kaikki, ja minä uneksin sellaista, mistä tulee tosi. Se on suurin, parhain uni, mitä milloinkaan olen uneksinut ja minä aijon sen toteuttaa — —"
"Menettämällä kaiken, mitä omistat", puhkesi Hegan puhumaan.
"Niin — menettämällä kaiken, mitä omistan ja mitä en halua omistaa.
Mutta minä otan mukaani sata neljäkymmentä kappaletta jouhisuitsia. Nyt
on sinun parasta mennä Unwinin ja Harrisonin luo ja lähteä kaupunkiin.
Olen hotellissa ja voit soittaa minulle milloin tahansa."
Hän kääntyi Deden puoleen heti kun Hegan oli lähtenyt ja tarttui hänen käteensä.
"Ja nyt ei sinun, pieni nainen, tarvitse mennä enää konttoriin. Voit pitää itseäsi erotettuna toimestasi. Ja muista, että minä olin sinun työnantajasi, joten sinun täytyy pyytää minulta suosituksia, ja jollet ole oikein hyvä, niin en anna sinulle mitään. Sillä välin saat levätä ja tuumia, mitä tavaroita aijot ottaa mukaan, sillä meidän täytyy sisustaa ainakin osa taloa sinun huonekaluillasi."
"Mutta, Elam, minä en tahdo, en tahdo. Jos teet tämän mielettömän teon, en milloinkaan mene kanssasi naimisiin."
Hän koetti irroittaa kätensä, mutta Daylight puristi sitä suojelevasti ja isällisesti.
"Tahdotko olla suora ja rehellinen? Hyvä on. Minkä tahtoisit mieluimmin — minut ja rahat, vai minut ja maatilan?"
"Mutta — —" alkoi Dede.
"Ei mitään muttia. Minut ja rahat?"
Dede ei vastannut.
"Minut ja maatilan?"
Dede ei vieläkään vastannut, mutta Daylight ei menettänyt malttiaan.
"Näethän, että tiedän vastauksesi, Dede, eikä tässä asiassa ole enää muuta sanottavaa. Sinä ja minä lähdemme täältä ja menemme Sonomaan. Sinä päätät mitä otat mukaasi ja minä lähetän tänne parin päivän kuluttua muutamia miehiä pakkaamaan tavaroitasi. Se on viimeisiä palveluksia, mitä kukaan meille tekee. Sinä ja minä puramme ne itse perillä."
Dede teki viimeisen yrityksen.
"Elam, etkö tahdo olla järkevä? Vielä on aikaa muuttaa päätös. Minä voin soittaa ja pyytää puhelimeen herra Heganin heti kun hän saapuu konttoriin — —"
"Minä olen ainoa järkevä mies koko joukossa", sanoi Daylight. "Katsohan minuun — niin tyyni kuin vain suvaitset ja yhtä onnellinen kuin kuningas, kun he hyörivät kuin säikähtynyt villihanhiparvi, jota vaara uhkaa."
"Minä huutaisin, jos luulisin siitä olevan mitään hyötyä", uhkasi Dede.
"Siinä tapauksessa minä syleilisin sinua hiukan pitempään ja hyväilisin sinua", uhkasi Daylight vuorostaan. "Ja nyt minä lähden. On ikävää, että olet menettänyt Mabin. Olisit voinut lähettää sen maatilalle. Mutta minä pidän huolta siitä, että saat toisen tamman ratsastaaksesi."
Kun Daylight seisoi portaiden päässä lähdössä, sanoi Dede:
"Sinun ei tarvitse lähettää noita miehiä. Ei ole mitään pakattavaa, koska minä en aijo mennä kanssasi naimisiin!"
"Et voi minua säikyttää", vastasi Daylight ja meni portaita alas.