1. KOHTAUS.
Josephin Koissa.
1. NÄYTÖS.
Josephi ja Sangari.
SANGARI.
Jo oun jauhoja jakanna
Metrettä tuhat tuhatta.
Elosta enimmät salvot
Tämän vuuven vuoisvarasta
Jäävät vielä jäänökseksi,
Turvaksi tulevan vuuven
Kuin ei kukaan siemenijä
Kysy, kylvyksi eloa.
JOSEPHI.
Turha tuuma kylväminen;
Työtä työtöntä olisi
Kylvämiset, kyntämiset;
Kuin on vielä viisi vuotta
Ellei siemenet sikiä,
Elo eisty kasvussasa,
Kylvyt pääse kypsyntääsä.
Varat vuonna vuotuisesa
Kaikki leiväksi kahotut,
Elot eineeksi ehitty.
Sitten siementä jaamma
Viime vuonna viijentenä
Ynnä eineeksi eloa.
Sitä varten jo varustin
Kahenkaltaiset varukset.
Sitä ennen emmä anna
Eheetä elonjyveä,
Joka kelpoisi keollen,
Itäviä ihmisillen,
Jotka turhin tunkisivat
Vasten varoituksijamme,
Mätänemään mättäisivät,
Siemenkatoon kaivaisivat,
Jospa konsa on ohite
Kylvyaika ammoin männyt,
Vielä ehtisiit eloa
Ja jos emmä ennättäisi,
Satu saaha jauhetuksi,
Jauhamatonta jaamma.
Saapi salvot tyhjennellä
Purnut puhistoo peräite.
SANGARI.
Jo on kansallen omallen
Kyllin kullenkin kylällen,
Tarkoin kullenkin talollen
Kaikki tarpeesa kahotut:
Vaan on vielä vaatijoita.
Monta muuta muukalaista,
Monta elonehtijätä,
Katras on Kanaankimaalta
Varakkaita vastineella,
Jotka ehtiivät eloa,
Tahtoot tarvistaan rahalla.
Tokko myyvä tohtinemma,
Annanko apua heillen,
Taikka työnnönkö takaisi?
JOSEPHI (Itekseen).
Kalliista Kanaanmaasta,
Isänmaasta itketystä!
Ehkä tuossa tuttujani
Joku joukossa olisi;
Joka saattaisi sanomat
Että on koti kohennut,
Varat yhä vahvistunna,
Veljet suostuneet sovullen.
Ehkä lie eloa tarvis
Isällä ison pereisä,
Koska aikoa kovoa
Mainihtoovat siltä maalta,
Siellä valittaat vajaata:
Niinmä saan sanoman heillen
Että täällä täysin määrin
Eloneinettä kerätty,
Säästettynä säälijöihen.
(Kovasti).
Kysy ensin kyllinmäärin,
Kaho kansamme vajaata,
Lainnoin lahjota omija.
Sitten siivenpyyhinnällä
Myyvistämmä myötäväksi
Puoit puhtaasta rahasta,
Hinnoin liijat hinkalomme
Tämän vuuven vuoisvarasta.
Auta avunehtijöitä!
SANGARI.
Omat on osasa saanut.
Eivät hae, ei halaja
Yli tarpeestaan tahota.
Saatko santoa merestä
Lopen loppumaan, samaite
Meijän aitat aivan täyvet
Eivät kansalta Egyptin
Väsäyvy omin väkimme,
Hiiventäyvy hinkalomme;
Jospa tänne joukoltansa
Kanaanmaalta kaikki kansa
Keräytyisi, kerjäläiset,
Kaikki nälkäiset näkyisi.
JOSEPHI.
Kansalaiset laita kaikki
Tänne, täytyypi kysellä
Tarkoin heijän tarvistasa,
Heijän vajaata, varoja
Tuloo tulkin tutkistella.
Ehkä toisin toimittivat,
Valittivatkin vajaasa.
Ehkä heillä toiset toimet
Vallata varat soalla,
Aitat väkise avata.
SANGARI.
Vähä on väkeä heillä,
Tyhjät tyhjillä varukset
Meijän vallan vastukseksi.
JOSEPHI.
Etpä tiije ehkä tiellä
Salaite sata satoja
Taikka tulolla tuhannet.
Tahon tarkoin tiijustella
Kysellä kylät talotkin,
Valtakuntasa varukset,
Luvettoo väkilukunsa:
Vasta voin varan piteä,
Vasta varmana levätä.
Jospa joutavia puhuuvat,
Sanan sanoovat valella,
Hirtän heijät hiittolaiset,
Kostan koitteesa kovasti.
2. NÄYTÖS.
(Entiset ja Josephin 10 veljeä polvillaan. Hän heijät tuntoon
vaan liijoin liikutettuna hän tuskin voipi murtain sanoa).
Sanogaitte Sangarilleh,
Tuolleh tulgillen puhuttah
Migä milläih asiah.
(Liijoin liikutuksin väästäksen syrjään
viitaten veljiin ylös nousta).
RUBENI.
Yhet pereellä yhellä
Asijat, elonehinnät,
Kuin on omat kuivanunna.
Ensin eineeksi eloa,
Sitten siemenet haemma
Kerkiästi toisen kerran.
SANGARI.
Tokka totuutta sanonet
Vakaaja, valehtelija?
Uskallatko ukko rukka
Valehella valtikkaallen,
Mahotonta Maanisällen?
Että ehtimään eloa
Tulitta tukulta kaikki,
Kaikki kaupallen kulitta
Kymmenkunta kyntömiestä.
Missä talossa tapaamme
Yhessä yheksan miestä,
Kymmenkunnan kyntäjijä?
Kuka korjoa kotinne,
Kenkä talonne tavarat?
RUBENI.
Oumma vaat, ei vakaajat,
Pojat yhtä poikuvetta,
Taimija talon isoimman,
Veljeskunnan kuuluisamman.
Pere pellot pehmittääpi,
Vastaiseksi valmistaapi,
Karjan kahtoovat yhessä
Pojat, piijat, pojanpojat,
Palkkalaiset paimentaavat,
Vaimot vaatteita tekeevät.
Hoitaat lapset, lapsenlapset.
Noita nuorempi kotona
Varana isämme vanhan,
Sauvana ukon sataisen.
Lohtuttaa ijän lopulla,
Huolen suuren huojentaapi,
Katoomista kauvan sitten
Yhen pojan poikuveesta
Piennä poikana poloissa.
Jot oun outoa osoa
Itkennä isäni kansa,
Meijän parvesta parasta
Murhehtinna muihen kansa.
Tuosta muoto muuttununna;
Parran valkeeksi valaissut,
Hapeneeni harmentanna,
Isän itkut katkerammat,
Veljesten vesipisarat.
(Veljekset kauhistuu).
SANGARI.
Vastapa valetta kuulin
Elämässä ensi kerran!
Varsin vakaajat olotta,
Asijanne meijän aitat.
Niihen tietä tiijustella,
Niitä tutkimaan tulitta.
Meiltä ehittä eloa,
Meiltä tahotta tavarat.
Nyt sie vaait vastineella
Rauhassa, rahan eholla.
Vasta vaait valloinvoimin:
Toiste toivoisit toralla,
Vihollissa viimen viijä,
Kaikki vallata varukset,
Omistoo omin käsisi
Konsa kotoosi takaisi
Isoin pereeneis peräyvyt,
Suurin joukoin jouvuttauvat,
Kaikki kahleihen sepitän,
Rautoin pakanat panetan.
(Kahtoin Josephii hiljenöö).
Ei ole eloa myyvä,
Einettä rahan eholla:
Ne on ostetut omillen,
Oman valtamme varaksi,
Kahottuna kansallemme.
Vaan jos vaihtoa tahotta:
Miesi mieluisa minullen
Yheksästä yksi käypi
Palkkalaiseksi paneksen.
En mie vanhinta valihte
Enkä elinajaksesa
Ota orjaksi ijäite.
Minä tahon tarkan miehen
Vaain vaikiaks ajaksi
Työssä työläässä avuksi.
Annan aikana kovana
Tarpeenne koko talollen,
Rahata ravinnon laitan.
Konsa aika on ohite,
Katovuuvet karkonnunna;
Sitten siemenet varustan:
Laitan lapsenne takaisi
Poisi poikanne otatta.
Jos että taho takaisin
Annan arvosa rahana
Miehen hinnan mieluisasti.
RUBENI.
Mikä teillä miehen hinta?
Onko teillä ostoisana
Veljet, veljiisä tavara?
Tahomma tavarat saaha
Oman ohtamme hijellä,
Oman ansijon avulla,
Eineemme eholla työmme;
Emmä veljemme verellä:
Jospa kohta kuolisimma
Väännymmä nälänpakolta
Ennen parvessa paremmin
Kaulaksutta kaatuisimma.
Osta raavaita rahalla,
Aasit kameelit kaluilla,
Eläimii elolla vaiha:
Verälläsi meijän veljet.
JUDA.
Oikeus on omasa meillen
Palkka työstämme pahasta,
Vähä väärästä teosta,
Velka veljenmyömisestä,
Kauppavoitto kaihotusta.
RUBENI (Kauhistuksella).
Kuinka kurjat, kunnottomat!
Verikoirat, veljenmyöjät,
Kaininkaltaiset pakanat!
Teittäkö teon mokomman
Jota karhut kauhistuisi.
Pelkeisi metänpeotkin?
Millen murheellen minua,
Millen ilkullen isämme,
Surullen koko sukumme
Saattoi saastainen tekonne?
Verivelka veljenmyöntä,
Isänmurhoa isompi.
Teijän surut suottaitkut
Kurjat kursaukset olivat;
Koiruutenne kohta kostan,
Päällenkannan kaiken päällen
Kaikki kahleihen panetan
Mustat murhaajat tapatan:
Ite itkulta tukahun.
Kuolkoon joukkomme kotona
Hävitköön häväisty kansa.
JUDA.
Kaho syvämmeen katuvan;
Kuinka kurja yöt ja päivät
Paheksii pahatekoosa!
Useesti unessa uihkan,
Voihkan vuoteella levota
Silmän kiini siirtymätä,
Veljen veri Silmissäni,
Leppä leiväksi leviipi.
Milloin raatosa rahana.
Konsa ruumis ruiskekona,
Konsa hiilijä kokoopi
Tulisia pääni päällen,
Itkulleni irvistääpi.
SANGARI (Viittaa).
Tässä tiemmä tietäväksi,
Kansan kaiken kuuluviksi,
Ilmi Israelin pojillen:
Mikä tullut tuomijossa
Päällenpantu päätöksessä.
Jotta myönnän myyvystämmä;
Että täytämmä elolla
Teillen säkit säilöistämme
Yheksällen yltämäärin,
Yhen jätättä jälellen
Yhen vangiksi varoilla,
Hänen pantiksi panetta
Että tuolta tullessanne,
Vaeltaissa vasta tänne
Meillen merkiksi totuuven,
Puhistukseksi puheenne
Veljen nuoremman nopeesti,
Kohta tultua kotiinne.
RUBENI,
Kytke koko kymmenkunta,
Kaikki kahleihen sepitä
Pane rautoin pakanat!
Varsin olemma vakaajat,
Vaaralliset vallallenne;
Aivan aineessa pahassa
Tänne tutkimaan tulimma,
Valloin ryöstämään varanne
Ottamaan omin käsimme.
(Kaikki kummeksiit Rubenija).
SlMEONI.
Pijä Sangari sanasi!
Elä vanhinta valihte,
Vijatonta vie ritaan,
Itse kuulet kuin puhuupi
Että liijoin liikutettu
Hän on vähän hämmentynnä
Mielipuoleksi poloinen.
Ota otukseks minua.
Minä pantiksi paneuvun,
Vangin vaatteita valihten
Muutan mustankeltaisia.
Niisset vaatteisa varaja
Minun painavain pakoon;
Niissen loitois loikastauvu,
Pääse matkan pitkän päähän
Kaupunnistanne karaten.
(Simeoni pannaan vangin pukuun).
SANGARI.
Muillen muistutan sanani
Että tuotta tullessanne,
Kohta jouvuttuu kotiinne
Veljen veikkokunnastanne,
Koissa teitä kotvittavan,
Nopiasti nuorempanne
Meillen merkiksi totuuven.
Sillä vankinne vapaaksi
Saatta tänne saatuvanne:
Päästän tänne päästyvänne.
Jos on mieli joutukaatten,
Halu häntä poishakea.
RUBENI.
Minä miehen täältä päästän,
Luvantäytöllä lunastan,
Veljen veljellä pelastan.
(Männessään itkiin halailoat Simeonii).
JOSEPHI. Yksin, (itkee, sitten laulaa).
Kasvoin kanaan kallijoilla,
Hyöstyin ilona isäni
Koissa vuotta kolmetoista,
Vielä viijentoisisena
Isän silmänä ihaite,
Sauvana liki sataisen
Vanhan vaivalaan apuna.
Saatuna sanat salosta,
Erämailta mainittua
Että eväät on vähässä,
Ruoka puuttumaan ruvenna:
Laittoi Israili isäni
Viemään veljillen evästä
Loitos sivun Siehemijä,
Laajan lakson laiteillen
Kussa karjankatsannossa,
Kaskenkaannassa olivat:
Varustamassa varoja
Vuuven vuotetun tulollen,
Panin painon hartijoillen,
Kontin selkääni kohotin,
Otin huonollen olallen.
Vaan ei takka vaivannunna
Eikä paljous eväihin,
Tullut tuskaksi minullen,
Ero isästä enemmän
Minua pahemmin painoi,
Minun mieltäni muserti.
Aloin pahoin aavistella
Että jätän jäähyväiset
Ikuiset isänkoillen.
Kaikkiin mieltä katkeroitti,
Koko kotoisen pereemme
Ite itkin iltakauven,
Itki itekki isäni
Eroani ensikerran
Luota itkevän isäni.
Aamulla alotin matkan,
Kulun päätin päivän päässä
Illan lopulla lopetin.
Oisi ollut tarpeina
Uni mullen uupuneellen,
Lepo leipä paastonneellen:
Mutta muistin muistutuksen,
Sanat Israilin isäni
Että työnä ensimäissä,
Kiitosvirret viimetyönä
Luojallen lopulla matkan,
Päästyväni matkanpäähän.
Palmunjuurellen paneuvun,
Polvin heitin heinikolla
Huokaukset huonoin äänin.
Heitin Herrallen hyvällen
Esirukoukset erite
Isästäni, itestäni,
Veikkoisista, veljeskunnan
Pereistä, perillisistä,
Koko seurasta kotona.
Vaan jo vastaani tulivat
Veljet tukasta vetivät,
Kulettivat Kuopan luokse
Mullen hauvaksi haetun:
Johon viskaisiit vihassa.
Syyksi syöstäissä sanoivat
Minun uhkaavat uneni
Että heillen kerraksesa
Pääsen päälliköks pereellen
Suvun suuren haltijaksi.
Viskoin kiroten kivijä,
Sortiit mullalla muvalla,
Märäks vaatteeni valoivat.
Tuossa kylmin kyynpesässä
Vähähenkissä värisin.
Maot päälleni matoivat,
Käärmeet jaloissa kähäji:
Vilu, nälkä vieraina.
Eipä unta uupuneellen
Ollut yksin yöntyvällen.
Aamuisella kiisto alkoi,
Väitös, veljesten välillä:
Millä tappoa tavalla,
Unten kuolettoo minua?
Kuristookko kulkkuvani,
Tappoakko tapparalla
Rauvoin raaella terävin?
Eli hauvata elävin
Kuoppaan kussa yötä vietin,
Kussa puolikuolijana
Kuulin tuumat tuomijoni,
Heijän herjoin tarinat?
Eli jättääkkö jälellen
Oman onneni nojailen,
Perinnöks metänpeoillen,
Haiskaks hauvan käärmeillen?
Tott ei toeksi uneni
Nähty näköni kävisi.
Vaan ei vanhin veljistämme
Tuohon Rubeni ruvenna
Tyytynynnä murhatyöhön:
Uhkasi ukollen viijä
Sanan työstä saastaisesta,
Ilmi antoa isällen.
Menoin suurin mehtälöstä
Kuului kulkevan majallen,
Karavaani kauppijaita.
Juda saneli samassa;
Eihän veljemme verestä,
Lihasta liseä meillen,
Rahat raatoosa paremmat.
Eikö paljoa parempi
Kaupoitella kauppijoillen,
Muuttoo raatoosa rahaksi?
Tuompa tuuman tutkimata
Kaikki kahtoivat hyväksi.
Nuoran nostookseen minua
Koppaisivat kontistasa;
Siihen silmukan sitoivat,
Vihtoin mullen viskaisivat
Käskyin käsin käyvä kiini,
Tuohon tarttua takeesti,
Kovin koprin kopristaija.
Oisimpa omin käsini
Surman silmukan sitonna,
Omin sormin solminnunna,
Kapaloina kaulaani:
Päästä päiviltä pahoilta
Orjaksi osautumata.
Vaan oil kynnet kylmettynnä,
Jäseneni jäykennynnä.
Pahoin näppijä palelti
Kovin kahmoi koprijani,
Tuntui turraksi käteni.
Tuoss ei käynyt kääriminen,
Osautunna osmansolmut.
Viimen miehin viskaisivat
Puita portaiksi poloisen,
Vaan en kylmennyt kyvennä
Kahmennut ylöskohota.
Kaikki kävi, kauppiaatkin
Mäiltä mättämään hakoja,
Kalikoita yksin kaksin:
Hauvan täyttivät haloilla.
Minä aina päällen pääsin,
Nousin nuorin nostamata
Koon kasvulla kohoisin.
Oisi saatuna satoja
Vaan en ollut enelläni
Voimaltani, voinnaltani
Ja kuin vaivalta vapisin
Kivultani kieletönnä,
Älyltäni ällistynnä
Olin pehminnyt pelolta;
Ylenkahtoi kauppamiehet
Huonon, huonoksi panivat.
Yksi kummin yhtänäinen,
Kahottua kaikinpuolin
Yksin suunkin suinattua,
Kovin koprin koiteltua,
Käänettyy käet jalotkin
Pisti pilkoin pilkkahammas
Nenärauvaksi rahoja,
Antoi viimen aasin hinnan,
Maksoi markkinaluhosta.
Osti minun orjaksesa
Vähin henkivän vähästä,
Puolikuolleena polusta.
Tuohon suostui suorasteesa
Oitis paikalla olijat:
Varaitessa vanhimpamme
Tuonne takaisi tuloa,
Lauman luota laitumelta.
Veljet hormivat hoppijat,
Pojat Jacobin jakoivat,
Rahat lupsiisa lukivat.
Itkin irti ollessani,
Itkin Israelii iseeni;
Kahleissa kauppamiehen
Itkin myöskin myöjijäni.
Kauppijas kalusa kahtoi
Tarkoin markkina tavaran,
Paranti parissan vuoksi;
Jonka saksa saikin kohta
Merenrannalla rahana.
En valita vainoasa
Vihastu vihasta heijän
Heijän pahuuttaan paheksi!
Koettiin kovimmat koulut,
Kärsittyä vangin vaivat
Orjan kauhiaa osoa:
Luoja laittoi lohtutuksen
Heijän pahasa paranti,
Vaivat, vankiuvet, vahingot
Käänti viisain vihasa
Lykykseni heijän lyönnät,
Myyvykkeeksi myömiseni.