4. TAPAUS.
(Sallisen leirissä.)
1. KOHTAUS.
Ruhtinas JUURIKKI, SALLINEN, sotaväenjuohattajija ja sotaväkee.
SALLINEN (Näyttäin sotaväkee Juurikillen.)
Tuossa on turvakseis tuhansi
Toinen tuhansi tulossa
Kaikki Karjalan uroita,
Uskolliset urholliset,
Varmat käskynkäymisessä.
Räty leiriin lennättääpi
Poikajoukon jousinensa.
Simanainen siivopoika,
Kulettaapi Kuussatoa
Vähilleen hevoisväkeä,
Kaikki tuovut Karjalasta.
Vielä viimestään tuhannen
Haapalainen hallihtoopi.
Savolaisia samaite
Kakstuhatta Kantojuuri
Asettaa Aronmäellen.
Lalli vanha laulamiesi
Hiivii tänne Hiitolasta,
Hätyyttää Hämeenväillä,
Tijainen Tiviän kautta
Varajouset jouvuttaapi,
Toiset vasamat varoillen,
Jänteet jätetyt jälellen:
Jott on muutto murtuneillen,
Vaihos vastalaitetuista.
Ruttoisasti Ruunulinna
Tekee yhtä Tervuntieltä,
Tervunjoilta jouvutaksen.
R. JUURIKKI.
Kuinka kulta Salliseni,
Isän siunatun siainen,
Uskot mokommaa urosta
Jok on surmaajan sukua
Veljenpoika veihtiniekan?
SALLINEN.
Jos on kohta konniakin
Hänen suuressa suvussa;
Niin on oivamiehiäkin:
Liijatenkin Ruunulinna
Jota pelkeät peoksi.
R. JUURIKKI.
En epäile ensinkään
Koska olet koitellunna,
Nähnyt tarkaksi tapansa,
Laatusa lailliseksi.
Vaan elä pane pahaksi
Että herkästi epäilen.
Esimerkit ennennähyt
Epäilyksiin ereyttäävät.
SALLINEN.
Oisin tahtonna tavata
Ruunulinnan ruunausta
Suomen Suureks Ruhtinaksi.
Vaan en vielä varsin tiennyt,
Asiata arvannunna,
Murhanmuotoo miettinynnä.
Eikä tunti ollut tuttu,
Koska korotettasiin,
Konna muita korkeemmaksi,
Suomen Suureks Ruhtinaksi.
En tavannut Taipalella
Kaupunnissa kaunoisessa
Enkä tuonne ennättännä:
Kyllä tanassaan tavoitan
Otan kiini kiijeksessä[29]
Kierrän pettäjän pesäänsä
Ketän kelmin luolassansa
Konnan koissansa lopetan.
Jo on yltä ympäriisä
Kaikki salmet salvattuna,
Vahvat aijat valmistetut,
Teillen tehtynä veräjät
Joissa vahit vartioivat;
Eivät päästä ensinkänä
Eikä eis, tahi takasi.
Kuka kulkia tuleepi
Sekin siihen seisattuupi,
Josta vahit vahvistuuvat,
Keräytyypi keksijöitä.
R. JUURIKKI.
Minä miessä ensimäissä
Tahon tappajan tavata,
Ennen muita murhamiehen,
Koen tuonne kostamaan
Surmaa surkiaa isäni,
Kuolunvaivan vanhempani,
Mustan murhan muistettavan.
2. KOHTAUS.
Entiset ja SIMANAINEN.
SIMANAINEN.
Jo on joukot kulkemassa
Jo on kärrit käännettynä,
Rossivaunut valmistetut.
Aina Anajoilta asti
Meijän miehet merkkilöiksi
Ottivat salosta oksat:
Pitkät latvat pihlajista;
Koivut miehenkorkunaiset
Meijän sankarii salaavat.
Ettei ennen aikojansa,
Jouvuttua Jousimäillen,
Lopotista loittosalta,
Linnantorista tokata,
Nähä laitosta lasista,
Meijän menoa älytä,
Ikkunasta ilveitä,
Säiky vahit Säkkimäillä:
Vähä väki västingissä
Tiije tienoilla olevan
Eikä linnoa likellä;
Niin ei vahit valmistauvu
Vastarintaan vartiansa,
Ennätä eteen juosta.
R. JUURIKKI.
Minä sinun sivullasi
Tahon ensin ennätteä,
Tahon tappajaa isäni,
Opastaa[30] omalla käillä.
SALLINEN.
Elä kiirehi kisaan,
Elä surmaasi ehätä!
Julmat juonet juuttaalla,
Pahat aineet pahalla.
Ruunulinna runsasmiesi,
Miesi vahva miekkaisilla,
Vahva vasama käsissä,
Jousi käissä joutuisampi,
Aivan tarkka tapparalla:
Se kysyypi kymmeniä,
Vaatii varsinkin kaheksan
Miehii keskenkertaisia.
Männään kaiken kansan kansa
Jouvuttautaan joukoltansa;
Niin et tarvihe tapella
Yritellä yksinäsi.
Minä miesi varsin valmis,
Minä koittelen kovasti
Kaksikimpussa kisaten,
Jos on miekka mieltä myöten,
Jos on terältä terävä,
Jos on vahva varreltansa,
Käen piolta pitävä.
Minun miekkani mitalta
Puolta pijoa pitempi;
Vaikka vanhuus ou varana,
Vaivat tuskat turvanani,
Vaikka käsi käppyrässä,
Kyttyrässä kyynäspääni,
Peukalo perintakaisin,
Sormet jäykät solmekkeilta,
Suonet sortuneet soassa,
Haavoitetut hartiani,
Tunnen tuntoni sanovan,
Omantunnon tuomihtevan
Ett on terveemmät tekoni.
Häll on syvän sykkyrässä
Tunto turmeltu peräti:
Tuosta tuleepi tutista,
Varsin varmati vavista,
Hätäytyy hälytilassa.
R. JUURIKKI.
Niinpä tunnon tuomariksi
Ottoa minäkin mielin:
Enkä päätöstä epäile,
Asiain on aivan selvä,
Juttu julkia peräti.
(Simanaisellen.)
Lähemmä lävite kansan
Että ennen ennättäisin,
Ennen muita murhamiehen,
Isäin tappajan tapaisin.
(Ratastaa pois Simanaisen kansa.)
3. KOHTAUS.
SALLINEN, PARVIAINEN ja Sotaväkee.
SALLINEN (Parviaisellen.)
Sinä keskusta kehoitat
Yllytät ylösmänöön,
Aina linnoa liketen.
Haapalainen hallihtoopi
Joukon varman jousillansa,
Aivan tarkan ammunnassa.
Räty seuratkoon selusta,
Poikajoukon juohattaapi
Himohirrestä sivuite,
Kuoksivuoren kukkulaite,
Hiijenmäite hiivimällä,
Hiljaan ilman hiiskumata.
Niemen kiertää kiiruisasti,
Sivun salmesta salaite,
Laikanlahen laksoiseen,
Pohjanlahen pohjukkaan,
Veneetä vettä myöten.
Siell on laksi aivan laaka
Ylikaalaakseen kapia,
Pohja tallata tasainen:
Ilman kiinteitä kivitä,
Mäkisitä mättäitä:
Ei ole haittana hakoja
Eikä kuusia kumossa,
Kaatuneita kannoillensa.
Siellä löytää selvän jälen
Kujosilta kuusikoite
Kohti hovin koivukkoa,
Polun heti portin luokse.
Sen jo kahtoi Kantojuuri,
Simanainen silmäili,
Keräytyissä kestikunnan,
Määräisiit mäen aluksen,
Vuoren kylen kyynäröivät,
Sauvoit salmen päästä päähän.
Nopiasti vuori nouse
Kule ylös kukkulaite;
Siellä yhteen yhymmä,
Siellä kättä käppäjämme,
Teoiltamme tervehimmä!