5. TAPAUS.
(Ruunulinnassa.)
1. KOHTAUS.
RUUNULINNA, PIRJO, MARJA ja SAVISUU.
RUUNULINNA (Savisuullen.)
Tokko taijat tauvistansa
Puoskaroija puolisooni;
Parannella pahastansa,
Vaputtaa vaivastansa,
Päästää päänsäheikkouvesta.
SAVISUU.
Isäin ol Koharist kotoisin.
Ukon ukko Ungerista,
Enontekistä emäni,
Ite synnyin Ingerissä.
Kerran oun Kemissä käynyt
Toisen kerran Torniossa.
En ou noita en näkiä
Enkä kuitti kummastaan;
Kuulin kumminkin isältä,
Kuulin kummia sanoja,
Opin loihut loihtioilta,
Kuluissani kummat kuulin.
RUUNULINNA.
En taho teistäsi tiliä,
Enkä kurja kuluistasi,
Sano saastainen sanalla,
Tokko toivot terveyven
Enelleen emännälleni,
Valmistavais vaimolleni?
SAVISUU.
Valta julkisen Jumalan,
Valta vanhan Väinämöisen.
Lopun eillä kaikki loihut
Turhat kaikki Kalmantuhkat,
Avuttomat arvanlyönnät.
Vaan en jätä vaivassansa,
Heitä heikkona avuta,
Ja kuin kahon kaiken yötä
Hoijan huommenen tulollen
Aamuisillen asti valvon,
Loihtiin lankian loveen;
Ehkä hallassa havainnen,
Äsköin innossa älynnen,
Ehkä nähä ennättänen,
Taiten taitanon tavata,
Vasta saattanen sanoa,
Varmemmasti vaivanluonnon.
(Ruunulinna astuu ajatuksissaan esitupaan.)
PIRJO (Itekseen.)
Pahatekoo jos pakenet,
Pelännet petollisuutta,
Niin et koskaan kohoa,
Etkä pääse vallan päällen.
Tapa, tapa taitavasti!
SAVISUU.
Puhukaatten puhtaammasti,
Valittakaa vaivojanne.
Mikä kipu kiusoapi,
Mikä vaiva vaivoapi?
PIRJO.
Jos out ite typerä
Niin jätä mullen kypärä.
Jos täytyy tätinimiestä,
Enoa oman enoni,
Käsittää omalla käillä;
Niin on ruunu mun omani,
Ainous oma ansioni,
Hallitus on hankkimani,
Valta multa valmistettu.
Tapan tarpeessa sinunkin,
Hävitän hätätilassa,
Kansanpääksi päästäkseni.
(Käsittää veiten jolla hepäisee Savisuuta.)
SAVISUU.
Ketä tahtonoon tavata?
MARJA.
Tahtoo ylkäänsä tavata,
Miettii miestänsä telata.
RUUNULINNA (Takaisin tullen esituvasta.)
Mitä out miettinnä hyväksi,
Avulliseks arvellunna,
Kelvolliseks keksinynnä?
SAVISUU.
Eipä taija taijoistamme
Heillen tulla helpoitusta,
Muutontoivoo murheessansa,
Heijän tuntoa turmeltua
Tunnonvaivat vaivoaavat.
RUUNULINNA.
Niin en taho taikojasi
Enkä ehi loihtujasi.
2. KOHTAUS.
(Ulkona illan pimetessä.)
RUUNULINNA (Yksinään.)
Kuulen kummia puheita,
Koukkusanoja kokoilen.
Kuuluu kansassa kapina,
Taitaat arvata asiat,
Vaan en kumminkaan vapise,
Muuta muotoa mureesta;
Enkä lankii lausunnalla,
Enkä puheista putoa.
Kaikki kansa kannetuita
Synninsiemen syntyneitä.
Mehtä melkeen etäällä
Anajoen alangolla,
Pohjoispuolin Pohjanmaata,
Lapinkansan laiteilla.
Eikä ennätä kesässä
Kulkemaan Kurkijoissa,
Poikki Pohjalankyleä:
Eikä koskaan koivukoita,
Kuunapänä kuusikoita
Nähty kussaan kulkemassa,
Maata myöten marssimassa.
Mikä valo valkiata?
Kaikk on tuotu tuluksista,
Kyvetetty kypeneistä,
Kipunoista kiihoitettu,
Saatuna savun seasta.
(Muistaa Suuvuoron haamun ja sanoo kauhistuksella.)
Vaan kuollut nousi kuopastaan
Juomaan minun tuopistain.
Eiköön veitty vertauksia,
Jotka saattoivat sanoilla
Kahenlaisilla, katalaa
Ansaan aivan ansaittuun.
Vaan en paikalta pakene,
Liihennäyyk linnastani,
Kurkijoista kunnekkaan.
Pako pelkurin pelastus,
Huuto huonolla aseena.
Makaan omassa majassa,
Uuvun uutimeen omaan:
Outan onneni osoa,
Palkintoo pahatekoni.
3. KOHTAUS.
Entinen ja KIERI. (Tulisoitto käissä.)
KIERI (Hämmäistyksissä.)
Voi, voi, voi en sa sanoa voi
Minkä sa sanoman Savisuu toi!
Ku kuule kultainen kuningas,
Su suomen Su suuri Ruhtinas;
Minkä me metelin meijäp maass
Sallinen on sa saattanna taas.
On saanut sa sata tuhatta
Joita hän taijolla juohattaa
Ja kohta me meitä kohtoa:
Ku kulkiin Mustaltakummulta
Po poutalan pohjoispuolelta.
Mehtä A anajoin salosta
Ko kohta on meijän talossa;
Kurkijoin rannoillen kuusia
A ajautuu alti uusia.
RUUNULINNA.
Mitä ilkiö ikität,
Mitä änkytät älytön?
Kuinka papellat pakana
Jämsytät jäniksenpoika?
Sun on pelko pehmentännä,
Tuska äänesi tukennut.
Puhu puhtaasti asiat,
Sano selvälteen sanomat,
Laske lauluun kitasi!
KIERI (Seuraten Ruunulinnan neuvokkia laulaa.)
Sillan voitti Simanainen.
Juosten Juurikki ajaapi,
Täyttää tänne täysin koivin,
Rataskilpi kiirehtinnä
Heijän joukkoon joutununna.
Meijän miehii melkojoukko
Pakoon painettu pahoilta.
Kallo kaivoin kellariisa
Sanoin jäykäks jänteensä,
Vasamoitaan vaivaisiksi,
Piilii pistämättömiksi.
Tyvi tyhjää tynnöriä
Pitää piilopaikkanansa,
Johon joutu tuskassansa,
Pelossansa peitteliisä.
RUUNULINNA.
Jos sie valetta vatustat,
Typötyhjijä höpäjät.
Niin sun hirteen nijotan,
Sillanpahtaasen siotan,
Ripustutan ristikollen,
Kuinka Anajoilta asti
Voipi mehtä meillen tulla,
Laatokkaan Lapinmailta?
KIERI (Aina laulain.)
Anajok on aivan läsnä,
Koitsanlahen seiväskorpi,
Paraita Parikkalassa,
Näistä saloista sakein.
RUUNULINNA.
Olkoon kielesi kirottu,
Olkoot saastaiset sanasi!
Ei ikään Ilveslinna,
Eikä jätä Kehnokenkä
Heitä Hännikäs hätään.
Sano sanomat minulta,
Että joukkoin juohattajat
Kohta kereevät kokoon,
Ketä kohtoovat kotona,
Ketä keksiivät kylissä,
Kaikki kantajat aseihen.
Jok ei tahtone tapella,
Eikä tohtine torua;
Sitä kaikki kaatakoon,
Sota joukko sortakoon,
Kaikki kahtokoon häjyksi.
Heittäkäät he miekat meillen,
Vartioillen valtakunnan,
Aseensa auttajillen,
Miekat miehillen käsiin.
3. KOHTAUS.
Entiset ja MARJA.
MARJA (Itkiin ja parkuin.)
Pikaisesti Pirjoisenne,
Ruttoisasti Ruhtinain,
Juoksi meijän joukostamme;
Tahtoi porttia tavata,
Paetaksensa pahoja.
Paljo väkeä väkise,
Suuri joukko joutuisasti
Päällentunkeutu tukulla,
Tunkeutu monin tuhansin;
Kaunis kaaeltiin kaullen,
Soma sorkiltaan lipesi.
Ei kahottu kauneutta
Eikä nähty nätteyttä,
Koreutta korkeutta,
Huonoutta hoksattuna.
Tallattiin tantereellen
Josta joutui joukon alla,
Paljon kansan kantapäissä,
Raatona kiviraviin,
Kivikuoppaan kuoliana:
Varsin henkeä vajilla,
Varsin vapa vaivoistansa,
Tuiti päässyt tuskistansa,
Hopustansa, huolestansa,
Pelostaan peräti päässyt.
RUUNULINNA.
Eikö henkee helmeäkään,
Joko loppunna lopeti?
4. KOHTAUS.
Entiset ja Ruhtinas JUURIKKI.
R. JUURIKKI.
Jo on henki helvetissä,
Kostonjoillen joutununna,
Kipukoskeen kovaan:
Sinne vuottaapi sinua,
Kuhtuu murhakumppania,
Toveriisa toivottaapi.
Totta torvea perästä;
Totta kiirehi kipuun,
Pyri perkeleen peliin,
Rymähenki helvettiin,
Piinattavaksi pirulta.
Kypäräis on kylvetetty
Suomen veljesten verellä,
Ruunusi on ruskoitettu,
Punatut sinun pukeesi.
RUUNULINNA.
Vielä verta veikkoiseni,
Vielä puuttuupi punoa,
Ruskiata runsaasti.
Vaan en huolisi hoputa,
Tappaa tarpeeta sinua,
Siirtäyy sinä sivullen
Anna partasi parata,
Anna kasvon karvettua,
Runkais tulla runsammaksi,
Hakovammaks hartiasi.
Ennenkuin kulet sotaan
Vasten vanhaa sankaria,
Kaho kansoimme kisoa,
Taitavampiin tappelua,
Ja jos jouvut voiton päällen,
Ota omasi takaisin
Ruunauttauvu Ruhtinaksi.
R. JUURIKKI.
Min en siirtäyy sivullen,
Minä miessä ensimäissä,
Tahon kansasi tapella.
(Töyteä hänen päällensä, tappeleevat seuraten toinen
toistaan. Juurikki haavoitetaan ja viijään pois,
Ruunulinna keksii Sallisen likenevän seuroneen.)
5. KOHTAUS
RUUNULINNA ja SALLINEN seuroneen.
RUUNULINNA.
Tässä satun Salliseen,
Kuuluisimmaan kumppaniini!
Mitä kuuluu kumppanillen,
Mitä Sallinen sanoopi?
SALLINEN.
Eipä kuuluu kummempia
Savon metissä satuja,
Kauhistusta Karjalassa,
Eikä tuskoa turusta
Hälyä Hämeenmaalta:
Kuin onn kuullut Kurkijoista
Kaupunnista kauhiasta,
Linnasta liki mereä
Laajan Laatokan lahesta,
Saarettoman saapuvilta.
Kuin on kultainen kuningas,
Suomenmaaamme suojelia
Surkiasti surmattuna,
Peretty peripahoilta.
Jota suuresti suremma:
Vaan nyt kosto kohtoapi,
Tapovaa tavoilta palkka,
Palkka pahoilta teoilta.
Ei suvaihte Suur Jumala,
Vääreyttä Väinämöinen
Ilkeyttä Ilmarinen,
Totuuvessa kaikki toivo,
Hyveys hyvissä töissä,
Siunaus on siveyvessä,
Turva tunnossa hyvässä.
RUUNULINNA.
Elä ylly ystäväni,
Sukulainen armas suutu!
Hyvä Sallinen satuta
Ihteäsi innollasi,
Tupoturhaiseen sotaan,
Kapinaan kauhiaan,
Tointapuuttuvaan toraan!
Ei mua syntinen syseä,
Eikä laita vaimonlapsi,
Eikä kannettu kaota.
Mull on voima, mulla voitto
Kaikkein kannettuin ylite,
Joita vaimot vaivallansa
Synnyttäneet synnissänsä,
Saattoit saastaisuuvessansa,
Lankiaavat vaimonlapset
Minun miekkani terällä,
Minun tarkan tapparani,
Elä ylly ystäväni,
Sukulainen armas suutu!
SALLINEN.
Olkoon susi sun sukuusi,
Verikoira veikkoisesi,
Metänohto orpanasi!
Elä uhkoa uroa,
Vapisuta vanhempaasi!
Ei se vaatiissa vapise
Uros uhkalla jälise,
Jok ei vaaroissa vapise
Hämmästy hämytiloissa.
Heitä pois heristämiset,
Unohuta uhkaukset.
Ei ne tapa taitavata,
Eikä voita voimallista;
Jok on tottunna tosiin,
Jok on kovuutta kokenna
Vaarapaikkoja valinnut.
Ei surunna mun sukuni,
Eikä itkennä isäni,
Eikä äitini älissyt,
Valittanna vanhempani,
Murehtinna mun emäni,
Kantamista kankiata.
Erinäist eloontuloa.
Ukonilma irtautti
Minun emästäin erite,
Kantajasta kaunoisesta.
Tulin tuskata eloon,
Varsin vaivata valoon,
Ei emäni ennättännä
Tuntea tulista nuolta,
Ukonnuolta nopiata,
Joka hänen häästä päästi,
Vapautti vaivastansa.
Kohta kuoli koskemata,
Tuskan tuntemattomana,
Vaivojaan valittamata.
6. KOHTAUS.
Entiset, ja HAAPALAINEN (rahtain) ja PARVIAINEN.
HAAPALAINEN (Antain hevoisesa käskyläiselleen sanoo Sallisellen.)
Kaikki kansa kaupunnissa,
Vähä väki västingissä,
Joka ei joutunna pakoon
Kehnokengän keimeniin,
Ilveihen Ilveslinnan:
Meijän merkimme valihti,
Otti meijän oksiamme:
Sekoittautu seuraamme,
Yhistäyty yksinmielin,
Kuin ei vahit vastustellut,
Taukoisimma tappelusta,
Herettiin heristämästä,
Niin nyt on typöisen tyyni
Ettei hiisku hiirenpoika,
Eikä ammu ampujainen,
Pistä ihmistä itikka.
SALLINEN.
Haasta sitten Haapalainen
Toiste toimita asiat,
Vasta valmista lukusi!
(Ruunulinnallen.)
Ruvetaanko Ruhtinani,
Mittailemaan miekkojamme?
Alamaisesti alotan.
Vasten hattua hakata
Kohti syväntä sysätä.
(Ruunulinna horjuu ja vapisee.)
Eipä huoju hurskas miesi.
Vapa sankari vapise.
Valihte parempi paikka,
Tanner tasainen tapella.
RUUNULINNA.
Ei vahva valihte maata,
Sankari salatiloa.
Kaikki paikat on paraimmat,
Keot kaikki kelvolliset
Voiton maaksi voimakkaallen.
(Kauvan tappeltua Ruunulinna kaatuu.)
Nyt oun varsin vallassasi,
Päästä pian pilkastasi!
SALLINEN.
Sun oliit saappaisi savessa
Lipokkaisi liettyneenä;
Jalo jalkasi lipesi
Josta kaauit kaksinkerroin
Nurin nuljahtiit jäsenet.
RUUNULINNA.
Enkä ano armoasi
Vaai valituksiasi.
SALLINEN.
En kaa miestä kaatunutta,
Enkä hosu horjunutta,
Enkä tapa tantereella
Ketä ketään keolla;
Joll ei ou pää tasalla pääni,
Naama vasten naamoani.
RUUNULINNA.
Multa murtu kortikkani,
Miekka katkesi kaheksi.
SALLINEN.
Akka on aseeton miesi,
Varuksita vaimonlainen
Lapsenlainen laitumella,
Keolla kepiämielen,
Syyttömimmän syrjällänsä,
Pahan puoskan palleellansa,[31]
Pahempi pahoa lasta
(Ruunulinna nousee seisalleen.)
En lyö miestä miekatonta,
Sapelitonta satuta.
Tempaise terävä miekka
Tempaise terässekainen!
Ota keihäs keltä keksit
Taikka piikki jolla pistät
Tahi tappara terävä,
Taikka jousi aivan tarkka,
Joss on varmimmat vasamat!
Nouvata nopiat nuolet!
Ota miekka miehiltäsi,
Saattajiltasi sapeli!
PARVIAINEN.
Missä hänen miehijänsä,
Missä yhyt ystäviinsä?
Kuka hällä kumppanina.
Ne on antanna aseesa,
Ite istuuvat lymössä,
Tahi juosseet jousinensa,
Pakoisallen näiltä paikoin.
SALLINEN.
Miestä autetaan asiissa,
Tarvihtevaa tarpeessa,
Matkakumppanii kulussa.
Mulla on mukana kaikki
Varustettu valmiiksi,
Varmati sinua vasten.
(Tuuvaan kaikenlaisia sota-aseita.)
Annan miekan aikamiehen,
Ota ase aivan tarkka;
(Ojentaa miekan.)
Jok on mellolta mehevä,
Jok on terve teräkseltä,
Joka jouhen halkaiseepi,
Karvan jakaapi kaheksi!
RUUNULINNA.
Heitä pilkka pitkällinen
Tapa kerta kerskaamata,
Kerta keihäällä sysäise,
Sysäise syväntä kohti,
Anna surma armostasi.
Yksi henki on yhellä,
Yhteen henkeen yheltä
Surman suostua pitäisi.
SALLINEN.
Oisit aivan ansainnuima
Rangaistuksen raskaimman,
Surman kahta surkiamman;
Oisi piiskata pitännä,
Käkisalmen saapuvilla,
Tahi Taipalen kauilla,
Pää hakata pääpesässä
Jossa Ruhtinaks rupesit,
Sitten raato rannikollen,
Panna pahtaihen nenään,
Ruunulinnoa likellen.
RUUNULINNA (Ottain miekan töyteä Sallisen päällen.)
Muita murtaisin satoja
Tuhansia tukkuaisin
Piettyä mokomman pilkan
Sanottuu sanoja näitä.
Vaan on vaipunna väkeni,
Halvautunna hartiani.
Toisinaan unissa uuvuin
Näännyin nähessä näköjä;
Nyt on sattunna samaite
Varsin valveilla olossa.
SALLINEN.
Annan aikoa havata
Heikkouvestasi herätä.
Unenkakkiat kaota
Painajainen lyö pakoon.
RUUNULINNA.
Sie out pahin painajainen,
Kakkiaista kauhiampi,
Tapa tahikka tapata.
(Muistain Syöjätteren sanoja, sano itekseen.)
Pimeessä oun pistämätön
Varsin vahva valkiata.
(Kierillen joka kantaa tulisoittoa.)
Tukeuta tuli veessä,
Vesilääsössä läkäytä.
(Kieri pistää tulisoiton veteen, tuli sammuu. Ruunulinna
töyteä Sallisen päällen, mutta samassa nousee suuri valo
tulimaoista, joita löytyy paljonessa ympärillä.)
Tämä on valo valkiata;
Eikä tuotu tuluksista,
Kyvetetty kypeneistä,
Kipunoista kiihoitettu,
Saatuna savun seasta,
(Tappeleevat. Ruunulinna kaatuu, sanoin.)
Niinpä Sallinen satutti,
Niin sysäsi syntymätön,
Kuin osottiit onnenneijot,
Onneneukot ennustivat.
Kosk en ennen ennättännä,
Häntä tieltäni telata.
7. KOHTAUS.
SALLINEN, Ruhtinas JUURIKKI (haavoitettuna)
HAAPALAINEN, sotaväinpäämiehiä ja sotaväkee.
SALLINEN.
Valmistautukaam valallen,
Onnee toivomaan totista,
Pitkää ihanaa ikeä
Suomen suurell Ruhtinallen,
Juuri vissist Juurikillen.
R. JUURIKKI.
En minä valoja vaai,
Ystävyys ylemp valoja;
Paraat valat palvelukset,
Teot tehyt toimellensa;
Joita outta osottanna,
Näihenasti näyttänynnä
Mull on lujat lupaukset,
Valan vahvan vasta vannoin;
Kostoakseni kovasti
Kuolunvaivaa vanhempani,
Surmaa surkiaa isäni,
Vaan ei valtaansa periä
Eikä ruunuu Ruhtinoihen,
Enkä kärsi käsitteä,
Hallitusta haisevata
Veikkokuntani verellen,
Enkä paljolti paheksi
Vallan vaikian eroa,
Enemmän eroa teistä
Yläisistä ystävistä,
Surun suruissa sukuuni.
SALLINEN.
Kuinka kultainen kuningas,
Jätät meillen jäähyväiset,
Mielikarvan meillen saatat,
Jotka tahomma tapella;
Heittää henkemme ilolla.
Vahvistukseks vallallesi?
Ihastunna kaikki kansa,
Sotajoukkosi soria
Valtais vastaanottamista,
Koska koit kostamaan
Koiruutta kovin kovoa.
R. JUURIKKI.
Enkä kostoa kokemia,
Voinnut voittoa petoa.
Sie out kaatanna katalan,
Palkinnut pahatekonsa,
Suojellunna suomenmaamme,
Vapauttanna valtakunnan,
Vääryyvestä värtäjänsä.
Sullen suomi kuuliainen,
Sie out kauvan kahtonunna,
Etujansa ehtinynnä.
(Sotaväillen.)
Antakaamme ansainneellen
Ruunu Suomeh Ruhtinoihen.
(Sotaväinpäämiehillen.)
Ruunu suokaa Ruhtinoihen,
Ainouven ansainneellen.
HAAPALAINEN.
Jos et rupee Ruhtinaksi,
Kuka suomen suojeloopi?
Ketä totteloot torujat,
Keltä kerätään sotiat
Yhistämään ylpeitä?
Sitt on valta varsin auki,
Vallattomat vallallansa,
Rajat, rannat aukeneevat,
Tuumat käyvät turmiollen,
Huolenpiännät hupaan.
R. JUURIKKI.
Ylimäiset ystäväni!
Harmaakarva Kantojuuri!
Hammassato Haapalainen!
Rataskilpi kiitettävä:
Ruunulinna liijatenkin!
Ja muut mukana olevat,
Jotka Sallisen sanoja
Kuulleet kaikissa kuluissa.
Kuulleet kunnon kumppania,
Arvoit asianomaiset,
Aina tutut tunnoltansa,
Sukulaiset suosiolta,
Sovinnolta suomalaiset,
Sanokaatten sallisellen,
Varsin meijän vanhemmallen
Isänisällen ijältä,
Ettei teistä erkaneisi,
Ettei heittäsi hätään,
Jämistäyy jättämään
Kunnon kulkukumppania.
SALLINEN.
Enkä ota ohjijanne:
Enkä hae hallitusta,
Vaai valtakuntoanne.
Mun on jäykät jäsenene,
Kypärällen pääni kylmä,
Hiipallen hivukset harvat,
Hapsit harmaat hatullen,
Myssy myötäinen minullen,
Paitavyö omassa vyöksi:
Olin sotiaks sopiva
Muinon muulla innollani,
Vaan jo vanhuus vaivoaapi,
Voimattomuus voiton saapi.
Haavat työstä haittoaavat,
Sotimasta jäykät suonet.
Kuin kului ikä soassa,
Aika alti palvellessa
Väsyi leirissä väkeni,
Voima voittotantereilla.
Heitän leirin heitän leikit.
Kerran koti korjattava,
Kahottava kartanoni,
Vietän viimeisen ikäni
Lastenlasteni keralla;
Joita kelpoan kesällä
Akkiloimaan aholla,
Kahtomaan kartanolla;
Kesän nurmella nukatan,
Talven tuuvitan tuvassa.
Aina aikani kuluupi,
Läheneepi täällä lähtö,
Tuonne tuonelantupaan,
Jalanjuureen Jumalan.
Tuolla löyvän tuttaviini,
Tuolla yhyn ystäviini,
Jotka olleet joutuisammat.
Toiset torveevat perästä,
Saattaavat hyvät sanomat
Suloisesta suomenmaasta.
(Juurikillen.)
Mutta kultainen, kuningas!
Vasta aikasi alulla,
Paras aika palveltava;
Etkä siitä ennen pääse,
Etkä jouvu joutilaaksi.
Ennenkuin on kuninkaaksi
Vanhin poikasi varoilla,
Rupeevana Ruhtinaksi,
Istumaan isän siallen.
Se on oikia osasi,
Se on velka veljillesi,
Valtakunnallais vajoona.
Anon alamaisuuvessa,
Laske lasteni tyköön;
Kosk on rauha rannoillamme,
Soat kaikki suoritetut.
Ei ou leirissä lepoa;
Nukkumiset nuijakäissä
Eivät uuvuta uneen,
Makuuttele makiasti.
Nopioillen nuoremmileen
Anna saattajan sapeli
Miekka miestenjuohattajan,
Kortikka komantoherran.
(Ojentaa miekan Juurikillen sanoin
sotaväillen ja sen päämiehillen.)
Jättäissäni jäähyväiset,
Anon anteiksi rikokset.
Jos olisin jollonkulloin
Kiivuuksissa kiljununna,
Taikka toella torunna,
Aivan turhasta asiista.
Jotaik joukossa tuloopi
Kaikkii kansaa kahtoissa.
Jos olin kova komannossa,
Kärsimätön käskyissäni,
Kurinpiennässä pikainen,
Kaikki anon anteiksi.
Elkää estäkä minua
Lepäämästä leikittyä.
Hyvät ystävät hyvästi!
(Suuri osa Päämiehistä tuleevat hänellen kättä antamaan.)
R. JUURIKKI.
Hyvästi hyvä isäni!
Ylin ystävä totinen
Vaka turva valtakunnan!
Koska ruunun Ruhtinoihen
Luulet painavaan lujasti
Hapeneita harvenneita,
Valtikkaan myös vanhempani
Hupaiseksi, huonoiseksi
Varoit vanhuuven varaksi,
Sauvaks saattamattomaksi:
En ou estävä eroosi,
Enkä murtoosi muraja
Leiristä levottomasta.
Rauha rakas nuoremmillen,
Varsin vanhallen ihana.
Täällä on lukusi täysi
Täällä täytetyt tekosi,
Vaikka luku valtakunnan
Vajoona sinua vasten
Kostota sinua kohti:
Vaan on velka veljilläsi
Suojellulla suomenmaalla
Aina muistossa mukana,
Aina arvossa hyvässä.
Hyvä ukko jää hyvästi!
(Antain kättä.)
Vielä vaain viimeiseksi,
Saata kulta salliseni
Esimerkit eillä nähyt,
Tutuks tuntemattomillen
Valoks vasta syntyvillen
Jälimäisillen jätätä
Esimerkiks etäisillen.
(Koko seurallen.)
Jätän häntä jättäissäni
Ruunun Ruhtinasukuni,
Suomen sukuni perinnön.
Pahaa onneeni pakenen
Kunne onni ohjoaapi.
Ehin etäältä lepoa.
Nämä on rannat raiskattuna
Ilkeest ihmisen verellä,
Kamoittaavat kauhiasti
Pauhoot äänellä pahalla,
Muistuttaavat murhatyötä,
Loppua isän ihanan.
Kuinka aikoja asua,
Miss en kärsisi kävellä;
Maata mahtaisi väheä,
Kärsisi levollen käyvä?
Missä mieleeni tulisi,
Huolenaineita alati.
Valan vahvan vannottua
Kostoakseni kovasti
Surmaa surkiaa isäni,
Vaan ei valtaasa periä;
Kiijän kiireellä kululla
Näiltä mailta, mantereilta.
Jo on veneeni vesillä,
Jo on kuuttini kulussa,
Alus aalloin nojassa.
Laivistoni laineilla.
Tuuli purjeihen puhuupi,
Länsi päällen läähättääpi
Luopi luuve huohtamiset,
Luuve luotamme ajaapi.
Ehtikää erikuningas
Tahikka tavoittakaatten
Ruotinmaalta Ruhtinoita,
Herroiks Ruotin Herttuvia.
Joillen toivotan toemman
Onnen oikian osaksi;
Kuin ol suotu suvulleni,
Suotu suomen Ruhtinoillen
Valituillen vallastamme.
(Ruunulinna ihastellen tätä kuunneltuaan vetäytyy heitä likellen.)
RUUNULINNA nuorempi.
Tuoll on kaimani kaulla,
Heimolainen heinikossa,
Selkopiillänsä setäni;
Vielä herja hengittääpi,
Varmaan vetäytyy veressä;
Anomaan anteiksi
Paljoja pahantekoja.
8. KOHTAUS.
Entiset ja RUUNULINNA, (pyrkiin ylös vaan ei pääse.)
RUUNULINNA.
Oikeinpa onnenneijot
Toven toivoivat minullen
Ruunuu Suomen Ruhtinoihen.
Kuolen kuninkaan nimissä
Vaivun suomen valtiana.
Vaikk on vahvat vallatonna
Vaikka melkoinen meteli
Kaikenkaltainen kapina;
Niin oun kumminkin kuningas
Herra henkeni lähössä.
(Kuolee.)
PARVIAINEN.
Heitti kurja kumman hengen,
Kurjan kulkusa lopetti,
Kurittoman kunnottoman,
Vaellukseni vallattoman.