2. KOHTAUS
Tuvassa.
1. NÄYTÖS.
PIRJO.
Tahon harmilta haleta,
Paisua vihan pakolla.
Tuossa Tuhkimus tulookin
Tyly tytärlentämäni,
Älmä äitisä kuvainen,
Vielä ilkeempi iseesä.
Hällen mie vihani viskon,
Häpiäni hällen kostan.
Minä pöyhötän Pöperön
Hylyn, mieleni hyviksi,
Kypsyttelen kylkiäsä,
Suuttumiseni suloan.
Ainama asian löyvän,
Aina ainetta torailen.
2. NÄYTÖS.
PÖPERÖ.
Nyt oun pessynnä pesumme,
Hurstit, hunnut huuhtonunna,
Liinat valkiat valaissut!
PIRJO (Lyyven Pöperöä).
Etkö hävytön häpiä!
Tuuva tuommoista pesua!
Tuhma Tuhkimus oletkin,
Pahasiivoinen sikainen.
Liinat haisoovat lipeellen,
Selvällen sekaporollen,
Paijat huuhotut pahasti;
Hurstit huivit huonommasti.
Tuossa sullen suuta vasten,
Tuossa kohti korviasi.
Kylillesi tuossa kylpy,
Palkka paitoimme pesusta.
3. NÄYTÖS.
HÖLMÖNEN.
Taasko tyttö tyhmä ollut?
Se on äksy ja älytön.
Ei se oikeesta ojennu,
Vältä vähällä kurilla.
Anna kovuutan kovemmin,
Anna nauhon nahkavyöllä
Taikka ruoskalla ropistan.
PIRJO.
Kyllä se sen tarvihtoopi,
Sen se aivan ansainnunna.
4. NÄYTÖS.
LEMMES,
Terve tuttavaan tupaanne.
Rauha rakkaus taloonne.
Hyvä suosio sovinto!
HÖLMÖNEN.
Toen toivotat hyveä,
Ylimäinen ystäväni,
Aina neuvoni apuni!
Eno entisen emännän!
PIRJO (Itekseen).
Sekö se on Lemmes retka,
Josta mieronjuoksiasta
Yhä Hölmönen hövännyt:
Joka kielti meijän kihlat,
Meijän häitämme häpäisi.
Sanat saattoi ilkeimmät,
Kantoi konttia kovasti,
Panetteli mun pahaksi.
Lausui lapsuuven vikani,
Tapani kotitalossa,
Mielitietot miehelässä;
Ilmi saattoi irvihammas
Kaikki retket rengin kansa.
Vaivat miesi vainajani
Hänen kuolusa kuvaili
Ehkä liikojaik lisäsi?
Kahenkesken heijät heitän,
En tuo einettä eteesä.
Ajan nälällä ahollen,
Karkottelen kartanosta,
Kyyvihten koko kylästä.
Vaan se hitto hirvittääpi;
Mullen silmät muljautti.
Jokohan vihoja viskoi,
Ukko uhkasi minua?
En ole pelännä ennen
Enkä pahoa paennut
Tätä pakanaa pakenen,
Tämä hiittä hirviämpi.
LEMMES.
Missä entisen emännän,
Vapon vainajan sikiöt?
PIRJO.
Hukat söivät hukkuisena,
Peot peltoimme perillä.
(Heristää männessään, suutanäyttäin Hölmösen olla vaiti).
LEMMES.
Se oil kauppa kauhistava;
Mureellinen mullen muisto,
Suru sullen surkiampi!
HÖLMÖNEN.
Se on vaimoni valeita!
Leikillään asetti akka.
Tyttö ihteni tykönä,
Poika poikessa soassa.
Konsa koivennoon kotiimme?
Koska rauha rannoillamme.
LEMMES.
Paljo oun pahoa kuullut
Tavoista sinun talosi,
Elämästäsi emännin
Kuin jo ennen ennustelin.
Ei vanha valetta hauku.
Työllä sorrat tyttäresi
Yhä ylenpaltisella;
Pijät vaivalla, vajaalla;
Turha turva on sinusta,
Vara vähä vanhemmasta:
Vielä päällen päätteiksi
Kurit isoimmat isältä.
Vapon vaatteita pitäävät;
Tyttö ryysyissä rypööpi:
Vaikka Vapon vaateorret,
Olivat täpöisen täynnä,
Notkui vaatteihen nojalla.
Vapon vaipat vallattuna;
Vapon tyttö vaipatonna,
Tyytyväinen tyynytönnä.
Pirjon tytöt tyynyllissä
Pulsterillasa puloovat.
Myöskin poikasi poloisen,
Täytyi koiveta kotoosa,
Emänkonnulta erota
Joka joutui nainnan kautta
Höplän Hölmösen käsillen.
Nyt hän marsiipi majaasa,
Kaunis kapraali komia.
Hevoisväissä keppiherra.
Sota monia sovaissut,
Tuskat monen turmellunna;
Hänen palvelus paranti,
Virka taivutti tapasa,
Yhä totuuteen totutti.
Kohta joutuupi kotiisa,
Perimään emänperuja
Tahtoo hallita taloosa
Pitee kovemman komennon.
Tuohon turva Tuhkimuksen;
Tuohon turvauva itekkin
Kuin out kunnoton isäntä.
Ole miesi, pijä mieli!
Pijä Pirjoa kurissa;
Nauho häntä nahkavyöllä
Ropsi häntä ruoskallasi.
Elä pötki pöyvän alle
Konsa korviais tapaapi
Pirjon pilkkana pitäyvyt,
Kylänvanhimmaks valittu
Olet vaimon vallan alla,
Pahan porton potkittava.
HÖLMÖNEN.
Toentotuutta sanelet.
Neuvo nerokkaan uroisen!
Nyt otan isännän innon,
Vallan vanhimman talossa:
Pieksän Pirjon vuorostani,
Vaimon vatkoan äkäisen.
Ulos syöstän Syöjättären.
3. KOHTAUS.
Eteisessä.
1. NÄYTÖS.
SYÖJÄTÄR (Pirjollen).
Upo uutoisen sanoman,
Toivon toimitan sinullen.
Kerskon poika keskimäinen
Miesi kaunis kaupunnissa
Miesi miehistä valittu,
Rikas riistalta, rahalta;
Oma kaunis kartanosa
Seisoo linnoa likellä,
Kaupunnin alakaulla;
Omat laivat laineilla;
Läksi koistasa kosiin
Emänteä ehtimään,
Vaimoa valihtemaan.
Ei se kaho kauneutta
Eikä valkeita valihte.
Saisi vaimoja valiten
Kaunoisia kaupunnista,
Vaan ei taho tansijoita,
Kärsi kovin kouluttuja
Suuri oppisii suvaihte,
Kysyjijä kyntäjältä,
Millen maallen maltasia,
Kullen kaskellen kanarvat,
Suollen suola kylvettynä,
Vaan se tahtoopi tavoilla
Entisen emäsä laista,
Äiti vainaasa älyistä.
Sitämuuvoin on mukana
Entisen emäsä kengät.
Kellenkä ne kengät käyvät,
Ken sen pakloin paneksen.
Se sen jälet parsinoonkin,
Sen valihtoo vaimoksesa.
Neuvoin teijän neitojanne
Ennen muita ehtimään.
Siinä aineessa asuksin
Vuosikauven kaupunnissa.
PIRJO.
Ken ne kengät arvoasi,
Minkä pituuven pitäävät?
Laveuven kyllä laitan,
Rinnan korkeuven kohennan.
SYÖJÄTÄR.
Ovat pieksut pientä kättä.
Soman jalat ja Sorian,
Vaivoin sopiivat somaiset,
Tuskin myöskin Tuhkimuksen;
Vaikka nälkä näiventännä,
Työsävaivat vaivannunna,
Kasvun estännä katalan.
Nerokkailla aina neuvo,
Yhä vastaukset varoilla;
Altis valta vaimopuolten
Miten miehet miettinöötkin.
Viekkaat viisaita enemmät.
Piemmä jalkoja pihissä,
Kämmenyksissä käpälät;
Taputellen taivutellen,
Paamma pakloilla kovasti,
Litistämmä liinavöillä,
Kapaloilla kaijennamma:
Otamma sukat ohimmat,
Päällen ahtaimmat ajamma.
Sukat voijamma sulalla,
Voilla kengät voitelemma:
Väen voimalla veämmä.
Kerran kengät koiteltuna;
Kerran Kerskoa petelly:
Suutari sukua mullen
Ken ne kengät ommellunna,
Toiset kohta toimittaapi
Jospa pikkuista pitemmät,
Vähän väljemmät terältä.
Samoin lestin saumovaapi.
2. NÄYTÖS.
Entiset. Soma ja Soria.
PIRJO.
Tehkee terveykset tätillen!
Se vasta sanoman saattoi,
Hyvän toivon toi minullen.
Kerskon pojan keskimäisen
Täti tänne juohattanna,
Neuvonna nerokas ämmä,
Muija muita muitterampi.
Kohta joutuupi kotiimme,
Emänteä ehtimään,
Vaimoa valihtemaan.
Häll on kenkiä keralla,
Pienet pieksut pehmeimmät.
Valihtoopi vaimoksesa
Kellen moiset kengät käyvät.
Pitäkää jalat pihissä
Yli yötä painumassa.
Aamulla tätin avulla,
Neuvoin seukkuni neroisan
Yhäite kokoon koputan,
Varmoin varpaanne varustan
Aivan alle jalkapöyvän.
Otan sukista ohimmat,
Vapon valkeimmat valihten,
Ajan päällen ahtaimmat,
Väen voimalla veämmä,
Vaan jos vaivaksi tulisi,
Jos pahoin pakottaisikkin,
Työksi työlääksi tulisi,
Pitäkää kipunne kiini,
Tukeuttakaa tuimat tuskat.
Ei pie äänteä älistä:
Päättäkäätten pättäviksi
Teijän sorkillen somillen.
(Pirjo ja Syöjätär takoot tyttöin jalkoja monin
muuvoin muokaten. Tytöt älisten irvistäät ikeniään).
SYÖJÄTÄR. (Ulos kahtoin.)
Tuossa sulhanen tulookin;
Tuolla lammin tuolla puolen
Kuulen kulkusiin helinän.
Kovin Kersko on kerinnyt,
Hyvin ruunasa hypännä.
PIRJO (Somallen ja Soriallen).
Paneutukaatten paraten;
Täyttäkää tätinne käskyt!
(Syöjättärellen).
Ehi puvut puhtaimmat
Vapon vaatteista koreimmat!
Vaan jos valihteis Pöperön
Ja ei tyyvy tyttäriini?
Minun harmi halkaseisi,
Maahan kaatasi kateus.
SYÖJÄTÄR.
Minä tuhkoon Tuhkimuksen,
Pöperön pölyllä sieklon.
PIRJO.
Pistän piiloon Pöperön,
Kuuruun tungen Tuhkimuksen,
Uunin soppeen sovitan,
Tahi laitan laitumellen,
Karjan katsantaan kiristän.
SOMA.
Kehno Kersko meillen oisi,
Jos se tuhmaan Tuhkimukseen
Mieltyisi minua saahen;
Jos se Pöperön pölysen
Ottaisi minun ohalla.
Hän oisi narri naurettava.
SORJA.
Täytä nyt täti lupasi;
Mullen muinon jo nimesit!
SOMA.
Eikös ennemmin minullen,
Mullen ammoin aikojasa
Täti lujasti luvanna?
SYÖJÄTÄR.
Kellen teistä Kerskon saisin,
Hyvä osa, onni oisi.