JÄLKIMAINE.
Moni loru, iskeytyneenä lapsuutemme muistoon jospa halvempi arvoinen, ou meillen mieluisa.
Kuulin lapsena kerrattavan Tuhkapöperöö kerrattuvakin. Luvin poikana Askepot, joka on sama satu Juuvin kielellä. Näin sen Cendrillonnina kuvattuna Franskan kielällä: moni sitä moitti, enimmät kiitti ja ylenkiittivät. Ei mieleeni pystynnä toimittaa tätä suomalaisen kuvaisto pukuun. Jotain puuttui. Luvettuvani Silmänkääntäjän, löysin Hölmösessä omituisen isän Pöperöllen; vaan hän oli toisen oma. Saatuvani luvan häntä ylentää ja alentaa olen toimittanna Pöperön senkaltaisena kuin sen oletta nähneet. Toivon, jos se nyt ei ole otollinen, että saatuvamme kansallista kuvaistoo, kuvaiston holhoja ej sitä hyli: sen vuoksi että se oleva suorasanainen (Alevasteinen) kepeesti pysyy muistissa. Eikä se vaai erinäisiä pukuja eli laitoksija eikä monia jäsenijä.
Senki suhteen että tämä kuvaus voisi sietää vertausta muukalaisina tavanneihin Pöperöin, toimitin hänen suorasanaiseksi, että jos kuvastossa sattuu usiampia joilla on ääntä ja mahtija niin voipi enimmät paikat laulattaa. Kielestä muistutan sanojani Ruunulinnan Jälkimaineessa. Vielä vähemmin nyt oun pakloin paneutunna. Kiistäkää jos hyvää, ettei Kerskoniuksiin ja Hölmöliiniin esivanhemmat puhuneet semmoista Suomea: vaan suokaa Lemmeksellen, Pirjollen ja Syöjättärellen, jotka olivat monikotiset, moninaista murretta.
Kysymys on tehty ei kauvan (1837), jos Italijan kielessä, kirjakielen tuloo mukautua puhekieleen eli puhekielen kirjakieleen. (Se si debba avvicinare la lingua scritta alla parlata o sia la parlata alla scritta). G.B. Grossi luulee puhekieltä pitävän muvata kirjakieleen. Jos oisi paljo Italijanki kielen suhteen sanottava, niin en käy kiistämään. Vaan Suomen kielestä arvelen aivan toista. Voipiko emä luottautua vastasyntyneesen keskoiseesa? Työ vastaatta että monesti ilman sitä keskoiseta äiti ajettasiin pois talosta ja että tästä keskoisesta voipi tulla ylimys sukukunnassaan. Niin on; niin olla pitääkin tällen emällen, että jos hän jäisi hetelmättömäksi, niin häntä hiljoin pereestä pois vierautettasiin. Hänen keskoisestaan voipi tulla ei ainoastaan sukusa; voipi tulla koko kansan kaunistus: mutta siihen paljon tarvitaan, ennenkuin hän sillen varrellen pääsöö; ja emäsä holhoominen, emäsä eine ovat soveliaisimmat hänen ruumiillisellen hyöstymiselleen; mutta äitisä puhe paremmin muita vesoittaa hänen hengellisiä avujasa. Seuraten murettani sikäli kuin soveliaksi nään, omistan muistakin mitä mieleeni sattuu; lukiin ihteäni perilliseksi kaikillen: luulenkin vähemmän vaartavani kansaperillisijäni, kuin jos en uurastasi lisätä tätä perintöä.
J. F. Lagervall.