XXX
Erik von der Linde kuoli vuonna 1666 jättäen jälkeensä ainoastaan tyttären, joka serkkunsa muistoksi oli saanut nimen Vendela. Maaherra haudattiin Paraisten kirkkoon.
Gustaf etsi onneaan sotatanterelta. Mellinin suomalaisen hevosväen everstiluutnanttina hän otti osaa Lundin taisteluun Tanskaa vastaan käydyssä sodassa joulukuun 4 päivänä 1676. Läpi kaulan meni vihollisen kuula, ja vuotaen verta monista haavoista hän kuoli ja haudattiin Tukholmaan Riddarholman kirkkoon. Kun hän oli sukunsa viimeinen, särjettiin Linde-suvun vaakuna hänen arkkunsa eteen.
Martinus Stodius sai kestää ankarat syytökset taikaopin viljelemisestä, mutta kreivi Brahe kumosi ne päätökset, joilla yliopisto riisti häneltä kaikki arvot. Vuonna 1660 hän erosi yliopiston opettajan toimesta ja siirtyi Naantaliin hoitamaan kirkkoherranvirkaansa. Siellä hän kuoli, ja sinne hänet haudattiin v. 1675.
Gabriel Tuderus pysyi yliopistollisten kahakoiden johtajana, kunnes hänet vuonna 1659 karkotettiin Turusta. Upsalassa hän jatkoi opintojaan. Vuonna 1669 hän tuli Inarin kappalaiseksi, v. 1675 Kuusamon kirkkoherraksi ja sai saman toimen 1684 Ala-Torniossa, jossa hän kuoli 1705. Tulisella luonteellaan, joka kaikki vaikeudet voi kestää, hän ryhtyi käännyttämään lappalaisia kristinuskoon. Ja tuolla pohjoisessa hänen runoilijan lahjansa puhkesivat esiin, ja hänestä tuli se mies, jonka aloitteesta suomenkielinen taiderunous ensin alkoi oraalle nousta.