X
Hannes Borg oli ryhtynyt antamaan Aino Vanajalle "näyttämötunteja". Niitä oli kestänyt jo viikon päivät, ja sekä opettaja että oppilas olivat tehtävään innostuneet. Tunnit annettiin milloin Koivukoskella, milloin Kuuselassa. Hannes Borg saattoi todeta oppilaansa älyn pirteyden ja vastaanottavaisuuden.
Ensimäisellä kerralla Aino Vanaja kertoi kuinka hän edellisenä syksynä eräässä maaseutukaupungissa, jossa hänellä oli ollut konttoripaikka, oli seurannut sen teatterin ohjelmistoa. Ja kun kerran oli esitettävä "Elinan surma", oli nimiosan esittäjätär pari päivää ennen näytäntöä sairastunut. Teatterin johtaja tunsi Aino Vanajan ja tiesi hänen eräässä juhlassa maalla menestyksellä esiintyneen Elinana. Ja kun kappaleen oli määrä mennä helppohintaisena uusintana, uskoi hän tuon osan esittämisen Aino Vanajalle ja antoi hänelle pari kolme harjoitusta. Ja niin hän tuli ensi kerran esiintyneeksi suurehkolle yleisölle. Eräs näytännössä ollut arvostelija oli kiittävästi maininnut hänen näyttelemisestään, kuitenkin huomauttaen, että vasta-alkaja selvästi pilkisti esiin. Tämä esiintyminen ja sen johdosta annettu tunnustus oli häntä rohkaissut jatkamaan.
Hannes Borg selitti aluksi oppilaalleen näyttämötaiteen aseman muiden taiteiden piirissä. Sitten hän loi yleiskatsauksen suuriin näyttämökausiin antiikista alkaen. Aino Vanaja näytti koko sielullaan seuraavan tätä esitystä, ja hänen silloin tällöin tekemänsä kysymykset osottivat syventymishalua.
Näiden valmistavien tuntien jälkeen he päättivät ryhtyä osa-analyysiin, ja Hannes Borg ehdotti, että he ensiksi rupeaisivat tutkimaan Shakespearen "Othelloa".
— Mutta eikö Desdemona, tuo enkelinviaton olento, ole dramaattisesti epäkiitollinen? kysyi Aino Vanaja.
— Neiti hyvä, huomautti Hannes Borg hiukan ivallisesti, mutta samalla ystävällisen oikaisevasti, ei nyt vielä voi olla kysymys dramaattisen primadonnaosan valitsemisesta. Me tutkimme vasta näyttämötaiteen aakkosia, tai korkeintain harjoittelemme tavailemista. Roolitutkimisen tulee perustua koko kappaleen tutkimiseen. Ei yksityinen osa ole irrallaan kappaleesta. Ja "Othello" on Shakespearen täydellisimpiä luomuksia. Mikä psykologinen syvyys luonteiden erittelyssä, mikä suuremmoinen taito kasvavan intohimon kuvaamisessa. Joka sana on tärkeä, välttämättömänä kehittyy toiminta, ja tragiikka ulottuu äärimäisiin rajoihinsa…
Aino Vanaja häpesi hätäisyyttään ja virkkoi:
— Kuinka typerä olenkaan!
* * * * *
Eräänä iltana elokuun alkupäivinä Aino Vanaja ja Hannes Borg istuivat
Koivukosken päärakennuksen puutarhakuistikolla. He olivat syventyneet
"Othellon" viimeiseen näytökseen ja joutuivat pelkästä lukemisesta
sen järkyttävän vaikutuksen valtaan.
Henrika toi kuistikolle teetä ja loi salaa molempiin tutkivan katseen.
Teenjuonnin aikana Aino Vanaja, joka osaksi oli voittanut ujoutensa, kysyi:
— Voisinkohan tohtorilta saada vähän ohjeita näyttämöplastiikassa?
— Plastiikka, vastasi Hannes Borg, on hyvin tärkeä puoli näyttämötaidetta ja meillä melkoisesti laiminlyöty. Mitä minuun tulee, voin kyllä sanoa, mikä plastiikka on hyvä, mikä huono, mutta olen teoreetikko, en mikään käytännöllinen plastiikan opettaja. Tunnen Münchenissä erään erinomaisen plastiikan opettajan, Vincenzo Olivan. Hänen sukunsa on italiaista juurta, itse hän on täydelleen müncheniläistynyt. Jos kerran saatte tilaisuuden päästä Müncheniin, voin suosittaa teitä hänelle.
Aino Vanajan sinisiin silmiin tuli himmeä varjo ja hän huokasi:
— Milloinkahan niin pitkälle pääsen?
Heidän keskustelunsa keskeytyi Elisabetin tulosta. Hänellä oli tärkeää asiaa Hannes Borgille, ja molemmat poistuivat sisälle.
Kapteeni Everseniltä oli saapunut Hannes Borgille ja hänen sisarentyttärelleen kutsu siirrettyyn ja nyt viimein sen viikon lauantaina toimeenpantavaksi aiottuun juhlaan.
Hannes Borg kävi vakavaksi, ja hän kysyi:
— Mitä sinä aiot tehdä?
— Minua luonnollisesti ei haluta sinne lähteä. Mutta eikö näytä paremmalta, että sinä noudatat kutsua?
— Hauskaa se kylläkään ei ole. Mietinpä tarkemmin asiaa.
Hannes Borg aikoi palata oppilaansa luo, mutta Elisabet pidätti häntä ja kertoi, että hän oikeastaan oli keskeyttänyt heidän tuntinsa toisen asian vuoksi. Kapteeni Eversen oli Elisabetille lähettänyt renesanssityylisen lippaan, joka oli koristettu taotusta kullasta tehdyillä vanteilla ja jalokivillä. Lipasta seurasi kirje:
'Kunnioitettava Rouva Borg.
Kun ette salli minun rahan muodossa korvata ajanhukkaanne, toivon, että ette kieltäydy vastaanottamasta tätä lipasta, joka on perhe-esine suvussamme, ja jonka tyyliasu ehkä Teitä taiteilijana miellyttää. Luulen tämän lahjan avulla osaksi voivani luoda hartioiltani sitä kiitollisuudentaakkaa, joka muuten jäisi ainaiseksi niitä painamaan.
Kunnioittavimmin:
Julius Eversen.'
— Neuvo minua, mitä minun pitää tehdä, pyysi Elisabet luettuaan ääneen tämän kirjeen.
— Se on hyvin kaunis ja kallisarvoinen esine, sanoi Hannes Borg. En haluaisi vaikuttaa päätökseesi, mutta minun mielipiteeni on se, että vastaanottamalla tämän kalliin lahjan sinä jäisit niin sanoakseni taloudelliseen kiitollisuudenvelkaan Eversenille.
Elisabet mietti hetken ja Hannes Borgin palattua oppilaansa luo hän istuutui kirjoittamaan:
'Herra Kapteeni Julius Eversen,
En voi vastaanottaa lahjaa, jonka olette minulle lähettänyt, sillä se on liian suuriarvoinen korvaamaan minun muutaman tunnin kestänyttä työtäni. Onhan se sitäpaitsi perhekalleus, josta Teidän epäilemättä on vaikea luopua. Vakuutan, että ystävällinen aikomuksenne täydellisesti korvaa hyödyttömän työni, jonka pyydän Teidän unhoittamaan.
Kunnioittaen:
E.B.'
Hän asetti lippaan takaisin koteloon, jonka kirjeen mukana jätti odottavalle autonkuljettajalle.
Hannes Borg oli aikaisemmin käskenyt panna hevosen valjaihin, hänellä oli asiaa kirkonkylään ja hän tarjoutui samalla kyyditsemään oppilaansa Kuuselaan.
Kun hän oli istuutunut kääseihin Aino Vanajan viereen ja tarttunut ohjiin, kuiskasi Henrika Elisabetille:
— Oikeinkohan se meidän tohtori nyt viimeinkin aikoo ottaa itselleen rouvan?
— Mitä Henrika nyt sellaisia puhuu! soimasi Elisabet. — Antaahan tohtori hänelle vaan opetusta.
— Niin, se meidän tohtori on niin hirveän oppinut mies ja kaikille se vaan sitä suurta oppiansa ilmaiseksi jakelee.