ENSIMÄINEN KOHTAUS.
ROUVA HAAKUNA. O! taivas, meidän suuri rikkautemme on loppunut, kauppahuone, jossa viimiset rahamme olivat, on kumounut. Sentähden olen minä talohoni ottanut tuon rikastuneen muurarin. Hänen tyttärensä on ainoa, joka meitä voipi auttaa, sillä tavoin että poikani Emilo naipi hänet ja saapi hänen rahansa. — Pori on vasta tänäpäivänä nostanut rahat; muutamista sanoista, jotka hän kotiin tullessa lausui ymmärsin, että hänen rikkautensa on armottoman suuri. — Tohtori, jota tuo tyttö hönttö lempii, on nyt virka-matkoillansa. Minä sanoin tytölle että hän läksi kosioimaan, tämä väärä sanoma tunkeikse ikäänkuin hieno myrkky hänen sydämeensä ja lopettaa kaikki hänen voimansa; hänen tuntonsa lannistuu, hän muuttuu tahdottomaksi koneeksi käsissäni; ja kun kerkeää siksi, että Anna on naitu Emilon kanssa, niin laitamme asian sille kannalle että ukko Pori selitetään kykenemätttömäksi omaisuuttansa hoitamaan ja Emilo pannaan hänen esi-mieheksensä. Tuo Pori on raaka ja sivistymätön mies, hän ei aavista mitään. Ah tuossa hän tuleekin! Olkoon rauhassa (lähtee ulos).