VIIDES KOHTAUS.
Rouva Haakuna (perältä). Anna. Ihaksinen.
ROUVA HAAKUNA. Nyt, Anna lintuseni, on aika lähteä, sinua odottavat.
ANNA. Suokaa armosta vielä silmänräpäys!
IHAKSINEN (kovasti sydämessänsä taistellen). Katsokaapas armollinen rouva, on sillä tavoin että — — — tästä naimisesta ei taida tulla mitään.
ROUVA HAAKUNA (luopi silmänsä ylen-katseellisesti häneen. Annalle).
Tule nyt!
ANNA (tuskassa). Minä en voi.
ROUVA HAAKUNA. Onko sama vimma tarttunut teihin, tahi oletteko unhottaneet — — —
IHAKSINEN (entisillään). Mutta jos hänellä nyt ei mitään ole, jos on taas tullut köyhäksi kuin kirkon-rotta, niin tahtooko teidän armonne kuitenkin naittaa hänet pojallenne?
ROUVA HAAKUNA (irvistäen itsekseen). Tuo raukka luulee osaavansa pettää minua.
IHAKSINEN. Katsokaa armollinen rouva, nyt on temppu kuitenkin semmoinen, ja sentähden minä luulen teillä ei enempää olevan hyötyä meitä kauemmin pidättää.
ROUVA HAAKUNA. Saattekin mennä koska vaan tahdotte, ja teitä taas, Anna, käsken muistamaan nämät sanat: "Järkähtämätön tahtoni, käskyni tyttärelleni on, että tämä naiminen tapahtuu ennen minun palaamistani."
ANNA. Anna hyvä Jumala voimia!
IHAKSINEN. Mutta mamselilla on myös isä taivaassa, ja tällä on toiset tuumat. Muistakaa armollinen rouva! että kerran saatte tehdä tiliä Hänelle, ja jos työt silloin katsotaan kehnoiksi, niin hän, totta Jumal'avita, ei kysy kuinka vanha aatelis-suku on, tahi kuinka monta leiviskää raha-arkku painaa!
ROUVA HAAKUNA (kiivaasti Annalle). Tämä on siis kiitoksenne siitä että noudatin teidän tahtoanne? mutta kavattakaa! (Ihaksiselle). Te voitte vielä kerran nähdä vankeuden porttien avautuvan teille! (menee perälle).
ANNA (estää häntä). Ei! te ette saa mennä! minä…