XXXI
Syksy oli tullut. Suurilla alangoilla Krokelbyn ympärillä liikkui vielä joskus vankkureita, joilla kauraa korjattiin talteen. Tuolla saroilla olivat perunat yhä maassa, mutta pakkasen mustiksi puremina. Huvilain taikka pienten töllien pihoilla rehentelivät kaalit korkeina ja sinivihreinä, lerpattavin lehdin, jotka olivat isot kuin norsun korvat ja isonivat syksyn sateissa päivä päivältä.
Satoi, satoi. Vuoroin puhalsi raju tuuli ja vuoroin kohosi mereltä sumu, mutta sekä tuuli että sumu toivat mukanaan sadetta.
Koivut ovat nyt keltaiset. Ne näkyvät, nuo pitkät ja heiveröiset, räikeinä havumetsistä. Pihlajat paistavat punaisina ja kirjavina.
Alkaa tuulla yhä enemmän. Meren ylitse lentää viuhuva myrsky, kattoja jymisyttäen, puita notkistaen, puhelinpylväitä kaataen … syksyinen myrsky, joka repii koivuista kullankeltaiset lehdet ja raastaa vaahteroilta niiden veripunaiset vaatteet … karisuttaa kalliot täyteen mäntyjen kuivuneita havuja…
Ja sataa, aamusta iltaan. Tummuneen taivaan akkunat ovat avoinna, vesi virtaa kohisten mäenrinteitä, liottaen maantiet yhdeksi ainoaksi, tahmaiseksi savivelliksi … paisuttaen kesällä kuivuneet purot lammikoiksi, jotka purkautuvat ojia myöten Vantaaseen. Kylmänä ja sameana vierittää Vantaa laineitaan merta kohti, yhtä kylmää ja sekaisen näköistä kuin se itsekin.
Joskus lakaisee myrsky vielä taivaan tyhjäksi pilvistä, kiireesti ja hätäisesti; silloin näkyy ilmojen sinisyys, mutta ikään kuin tummana, vailla lämpöä ja auteretta.
Ainoastaan muutamat vaahterat enää kuultavat punertavilta. Nekin tulevat ruskeiksi.
Joku syysfloksi kiiluu kirpeässä punassaan tuolla herrashuvilan puutarhassa.
Tuokioksi pyyhki tuuli taivaan puhtaaksi. Sitten kohoaa ilmanrannalta jälleen pilvistö niin kuin märkä vaate. Maailma pimenee… Ja sataa.
Välistä on hiukan tyyntä. Usva painaa laaksojen povea … ikään kuin imee maata … imee siltä viimeisen lämmön … palelluttaa loputkin kasvit. Kylän pelloilla haiskahtaa lakastuneilta kaaliksilta ja mädänneiltä perunanvarsilta. Sitten kylmenee ja raikastuu, kunnes tulee usva, joka viiltää läpi luiden ja ytimien.