SEITSEMÄS KOHTAUS.
v. Dann. Julia. Trygg.
v. DANN. Sun täytyy, Trygg, taas mennä kaupunkiin.
TRYGG.
Vai niin.
v. DANN. Jos et jo tullut uuvuksiin.
TRYGG.
No kyllä kai!
v. DANN.
Taas vaunuill' lähde pian.
TRYGG.
Ne saivat äsken aisatankoon vian.
JULIA (kujeellisesti).
Sep' oivaa!
v. DANN (harmilla),
Täälläkin siis vastust' on!
TRYGG.
Mut saahan tuon tok' koht' taas kuntohon.
v. DANN (tyytyväisnä Julialle). Nyt kuulet! (Tryggille.) Teetä tuo koht' eheäksi.
TRYGG.
Mut seppä koira krouvihin jo läksi.
JULIA.
Ahaa!
v. DANN.
No hiis'!
TRYGG.
On paja paikallaan;
Myös mull' on tottumusta vasaraan.
v. DANN (Julialle). Huomaatkos? (Tryggille). Vaunut valmiiks' saatuasi, Valjasta, lähde heti matkahasi.
TRYGG.
Samako pari?
v. DANN.
Jos se jaksaa vaan.
TRYGG.
Jos kaks ei jaksa, kolme otetaan.
v. DANN (Julialle). Milt' tuntuu? (Tryggille.) Tee vaan matkaa joutuisata, Viis ota vaikka?
TRYGG.
Mit' on asiata?
v. DANN. Ett' tänne laitat maalarin.
JULIA (tarkastaessaan Tryggiä, itsekseen).
Hän murtaa suuta, haa, lie kuitenkin
Tuo pala äijäst' ilkeelt' tuntuvata.
TRYGG.
Pitääkö mies koht' ottaa vaunuihin?
v. DANN. Niin kyll'; aik' on nyt kultaa, tavarata.
TRYGG.
Työ syntyy siitä ankarin;
Tuo poika piti aika pauhinata,
Kun viimein kiusasin hänt' tulemaan.
JULIA (tyytyväisenä),
Hän taidemies on — setä huomatkaan —
Jok' aian määräsi itse tahdostansa.
v. DANN.
Sen tulta täytyy totta tosiaan,
Jos muuten Trygg on vielä vanhoillansa.
TRYGG.
Jos vastustaa hän, käynkö niskallansa?
JULIA.
Ei, Herran tähden, setä!
v. DANN (suurella mielihyvällä Julialle)
Tunnusta,
Ett' tuo ei tunne vaikeuksia.
(Tryggille, antaissansa hänelle kirjeen.)
Tuo anna hälle! Hulluks' ell'ei näytä
Hän mitä maassa järjellistä on,
Niin mamselli voi huoleton,
Ja sun ei pakko niskahan sen käydä.
Mut joutu nyt on konsti parahin.
Kuink' iso aika valmistuksiin lienee
Ja matkaan ees ja takaisin
Nyt sulle, sano, välttämättömin?
Noin neljä tiimaa?
TRYGG.
Hiisikin sen tiennee,
Ett' aika ajo tuskin kahta vienee.
V. DANN.
Vain varo ett'et aja kumohon.
TRYGG.
Oh, vaunuistanne olkaa suruton.
v. DANN (Julialle, mielihyvällä). No mielestäs milt' tuollainen mies näyttää?
JULIA.
Mieheltä, jota setä taitaa käyttää
Vastaamaan jaa'ta joka sanallaan.
v. DANN. Sen, minkä myöntää, myös hän taitaa täyttää.
(v. Dann ja Julia lähenevät etu-alaa puhellen keskenänsä,
ja Trygg jää perä-ovelle, jott'ei hän kuule heitä.)
JULIA.
Vaikk' käsketten hänt' työhön hulluimpaan?
v. DANN.
Hulluksi kyllä voitko häntä luulla
Lupaamaan kaikkea?
JULIA.
Sen saatte kuulla,
Jos käsketten nyt vaan.
v. DANN.
Niin kiellon saan.
JULIA.
Vetoa lyön, ett'ette ollenkaan.
v. DANN. Sa kuulla saat, ett' on hän kieltävä nyt.
(Molemmat lähenevät häntä taas.)
TRYGG.
Herra!
v. DANN.
Sulle törmä tuttu lie,
Mist' ilmanrantaan nousee suoraan tie?
TRYGG,
On niin.
v. DANN.
Kun sinne olet ennättänyt,
Niin voithan pilvist' ottaa auringon.
TRYGG.
Tok' koittaa saan, se onneks' olkohon.
JULIA (taputtain käsiänsä).
Tää vast' on oivaa!
v. DANN.
Hän ei ymmärrä nyt.
JULIA (pilkallisesti Tryggille),
Trygg, tiedäthän, mit' iho mulle on;
Niin muista pilviss' ylhääll' ollessasi
Myös mua, tyttö raukkaa, hiukkasen
Ja sadepisaroita pullonen
Tuo tullessasi mulle mukanasi,
Kun vesi tääll' on liian kalseaa.
TRYGG (närkästyneenä).
Sadetta pullo? Mut se sammuttaa
Vois auringon, jos joutuis särkymähän.
v. DANN.
No, neiti, vastaa vuorostasi tähän!
Ett' tietää vastata hän, näit jo sä.
TRYGG (v. Dann'ille).
En kaikkein salli kanssain leikitä.
Teilt' yksin vaan sit' enkä muuta kiellä.
v. DANN (ivaten Julialle). No mitä neiti käskee hälle vielä?
JULIA (ystävällisesti).
Ett' Tryggin täytyy taas jo leppyä.
TRYGG.
Tuot' ääntä kuullen vihani pois viskaan
Hyv' ollessanne hyvä olla saan.
JULIA (iloisesti ja ystävällisesti).
Miks' setä sua aina kerskailiskaan
Mieheksi parhaimmaksi päällä maan?
Mut ken sun käski hältä anomaan
Saadakses käydä taideniekan niskaan?
v. DANN (Tryggille). Kas niin, käy laita vaunus kuntohon.
TRYGG.
Koht' tuokiossa kaikki valmis on.