AUERBACH'IN VIINIHOLVI LEIPZIG'ISSÄ.
Iloisten velikultain juominki.
FROSCH.
Ei juoda, nauraa kukaan huoli!
Ken naamanne niin noloks nuoli.
Olette nyt kuin märjät oljet vaan,
Vaikk' ennen leimusitte ilmivalkiaan.
BRANDER.
Sun syys se; miks' et aian vietteheksi
Sä mitään tuhmaa taikka porsasmaista keksi?
FROSCH (valaa viinilasin hänen päänsä päälle.)
Kas siinä kumpaakin.
BRANDER.
Pääsika!
FROSCH.
Sitäpäs sä pyysit! Oma vika!
SIEBEL.
Se ulos ken riidan alkajaa!
Ei, vilpitönnä juokaa, laulakaa ja hurratkaa!
Hoi! laarilaa!
ALTMAYER.
Tuo mulle tukko villaa!
Ma onneton! hän multa korvat pillaa.
SIEBEL.
Kun holvikaarros kaikuu, soi —
Vast' oikein paasin voiman kuulla voi.
FROSCH.
Niin! pihallen, ken pilaa pahaksuu!
Hei, ralla ralla raa!
ALTMAYER.
Hei, ralla ralla raa!
FROSCH.
No nyt on kurkut karaistu.
(Laulaa.)
"Kuink' armas pyhä Rooman valta
Nyt vielä koossa pysynee?"
BRANDER.
Hyi! laulu ilkee, valtiollinen!
Ei! Luojallen jok' aamu kiitos kanna,
Ett'ei tuo Rooman valta sulle huolta anna!
Mä ainakin sen luen saalihiksi,
Etten oo tullut keisariks', en kansleriksi.
Vaan päällikön jos mekin ottaa saamme,
Niin paavi meille valitkaamme.
Ma toivon, kaikki täällä tietää,
Mitk' ansiot häll' olla sietää.
FROSCH (laulaa)
"Ylös lentele, leivo, ja terveiset
Vie armaimmalleni tuhannet!"
SlEBEL.
Ei yhtään tervehdyst'! en viitsi tuota kuulla.
FROSCH.
Tuhannet terveiset sydämellä ja suulla!
(Laulaa.)
"Salpa auk' yön tyynnäkin!
Auki! valvoo armahin!
Kiinni, valjetessa koin!"
SlEBEL.
Niin laula, veikko, sie, ett' armaan kiitos soi!
Kai vielä naurun aika tulee mulle.
Mun petti hän, ja samoin käypi sulle.
Tuon sulhoks' peikko jääköhön,
Ja ristitiellä loikukoon sen kanssa,
Ja vanha oinas Hornast' tullessansa
Ohi juosten heille "hyvää yötä" määkiköön!
Ei kelpomiestä ansaitse
Semmoinen piika retkale. —
Mun terveiseni ainoat
On, että hältä pirston akkunat.
BRANDER (lyöden pöytään.)
Vait, vaiti! mua nyt kuunnelkaa
Ja myöntäkää, ett' osaan hienostella!
Rakastuneita täällä täytyy huvittaa
Nyt yöksi jollakin, mi heidän asemaa
Voi aivan säntillensä kuvaella.
Ihk' uusi laulu! nähkääs vaan!
Ja loppukertuu lujaa lauletaan!
(Laulaa.)
Yks hiiri kellarissa niin
Söi voita vaan ja rasvoi,
Ett' niinkuin tohtor Lutherin
Sen ihravatsa kasvoi.
Vaan piika hiiren myrkyttää,
Ja hiiren mailma soukaks' jää,
Kuin lemp' ois nahkaan mennyt.
KÖÖRI (riemastuen).
Kuin lemp' ois nahkaan mennyt.
BRANDER.
Hiir' toisa toisa juoksemaan,
Joi lätäköt ja kaivot
Ja kalvoi minkä löysi vaan;
Mut siit' ei taltu raivot.
Hän hyppi, kieri, vinkui ai!
Vaan vihdoin kurja kylläns' sai,
Kuin lemp' ois nahkaan mennyt.
KÖÖRI.
Kuin lemp' ois nahkaan mennyt.
BRANDER.
Vaikk' ilmipäiv' ol', huoneesen
Hän poltteissaan jo juoksi,
Ja varvi, potki vinkuen
ja kuoli lieden luoksi.
Murhaaja virkki naurahtain
Jo viimme-virtes vinguit vain,
Kuin lemp' ois nahkaan mennyt!
KÖÖRI.
Kuin lemp' ois nahkaan mennyt.
SIEBEL.
Kuink' iloitsee nuo halvat sieluset!
No merkillinen konsti totta
Myrkyllä pettää kurja rotta.
BRANDER.
Kai sinä hiiriä suojelet?
ALTMAYER.
Sä ihravatsa kaljupää!
Sua huono onnes nöyryttää.
Tuo hiiri turpunut sun armaan
Oman itses kuvaileepi varmaan.
FAUST JA MEFISTOFELES.
MEFISTOFELES.
Nyt etupääss' mun täytyy viedä
Sua iloseuroihin. Et tiedä,
Kuink' elo voipi olla huoleton:
Jok' ilta noilla pojill' juhla on.
Älyhiukallaan ne hauskanmoisna
Kisailee pikku-piiriään,
Kuin kissanpojat hännällään.
Jos eivät ole pohmeloisna,
Jos viinur' velaks antaa vaan,
Ovat huoletonna, iloissaan.
BRANDER.
Kas tuossa matkalaisia…
Sen näkee — tavoiltaan niin outomaisia.
Ne tuskin tiimaakaan tääll' ollehet.
FROSCH.
Niin, aivan oikein arvelet.
Vaan Leipzig armas on! Sen kiitos soikohon
Kas siinä sivistyy, se pieni Parisi on!
SlEBEL.
Mit' aattelet sa noista vierahista?
FROSCH.
Annaspa koitan! kulppi kourassan',
Nykäisen madot heidän sieraimista
Niin sukkelaa kuin lapsen-hampahan.
Minusta näyttävät he jalosyntyisiltä,
Niin ylpeiltä ja tyytymättömiltä.
ALTMAYER.
Ne ehk' on puoskareita…
BRANDER.
Osuit pilkkaan.
FROSCH.
No katsos nyt, ma heitä ilkkaan!
MEFISTOFELES (Faustille).
Ei ukot perkelettä haista,
Vaikk' ottelis hän heitä kraista!
FAUST.
Ma seuraa tervehdin.
SIEBEL.
Se paljo kiittää saa.
(kuiskaa tarkastellen Mefistofelestä sivultapäin.)
Kas miestä! toista jalkaans' onnahtaa!
MEFISTOFELES.
Istumme piirihinne … onhan lupa?
Sen hiton luirua kuin täällä juodahan!
Vaan ehkä seurast' oisi jokin hupa.
ALTMAYER.
Te hemmoteltu näytte olevan.
FROSCH.
Kai Rippach'ista myöhän lähditte
Ja Hannu herran luona söitte illallista?
MEFISTOFELES.
Ei … tällä kertaa ohi ajoimme;
Vaan hiljan meill' ol' hiukan puhumista.
Hän serkkujansa aika lailla kiitti,
Ja siihen paljo terveisiä liitti.
(Kumartuu Froschille.)
ALTMAYER.
No saitko noukalles?
SIEBEL.
Kas vekkulia vaan.
FROSCH.
Kyll' hänen toiste opetan.
MEFISTOFELES.
Ell'emme erhety, me kuultihin
Täält' äsken köörilaulun oivan.
Tämmöisen holvin alla varmaankin
Ma luulen laulun mahtavasti soivan.
FROSCH.
Olette lauluniekka vai?
MEFISTOFELES.
Kyll' ompi halu suur', vaan mistä voimat sai?
ALTMAYER,
Yks' laulu laskekaa!
SlEBEL.
Yks' ihka uusi!
MEFISTOFELES.
Ma niitä lasken teille vaikka kuusi.
Meit' äsken lähteneinä Spanja ikävöi,
Miss' soipi laulut, viinit säkenöi.
(Laulaa)
Ol' kuninkaalla kerran
Lihava kirppu, suur' —
FROSCH.
Kirppu! kuulkaat! oivalsitko vai?
No siisti herra on se kai!
MEFISTOFELES (laulaa).
Ol' kuninkaalla kerran
Lihava kirppu suur',
Jot' armastel' sen verran
Kuin poikaans' omaa juur'.
Hän hoviräätälille
Huus: "vaadin nyt sun työs:
Sä pikkuparoonille
Tee takki, housut myös!"
BRANDER.
Vaan muistutelkaa räätälille,
Ett' ottaa tarkan mitan vaan;
Jos housut lyövät laskoksille,
Hält' oitis kello kaapataan.
MEFISTOFELES.
Nyt sammettiin ja silkkiin
Se kirppu verhotaan,
Ja kultaristi pilkkii
Koreessa nauhassaan.
Ministeriks' se pääsi,
Kopeili tähtineen,
Ja suuret arvot sääsi
Myös sukulaisilleen.
Vaan hoviss' sitä surtiin,
Ol' herrat poltteissaan,
Kuningatarta purtiin,
Ja syötiin neitojaan.
Vaan niit' ei saatu lyödä,
Ei häätää kynsien. —
Mä en suo kirpun syödä,
Vaan oitis sorran sen.
KÖÖRI (riemastuen).
Ma en suo kirpun syödä,
Vaan oitis sorran sen.
FROSCH.
Bravo! kas tuopa laulu on!
SlEBEL.
Niin aina kirput olkohon!
BRANDER.
Ota hyppysillä sievään kiini!
ALTMAYER.
Eläköön vapaus ja viini!
MEFISTOFELES.
Vapauden auvoks' juoda lasin voisi,
Jos teidän viinit ei niin huonot oisi.
SIEBEL.
Tuot' emme toista kertaa kuulla soisi!
MEFISTOFELES.
Kun isänt' ei vaan panis pahaksensa,
Tarjoisin kunnon vieraillensa,
Mitä parast' on mun aitassain.
SIEBEL.
Syyn otan mie. Ann' tulla vain!
FROSCH.
Jos aimo ryypyt suotte — kiitos teille!
Ei pikku tilkat riitä meille.
En voi mä viiniänne arvostaa,
Joll'en ma suuni täyttä saa.
ALTMAYER (hiljaa).
Ne Rheinin mailta on, sen sain ma kuulla.
MEFISTOFELES.
Nyt mistäs napakairan saan?
BRANDER.
Mihinkä tuota tarvitaan?
Vai onko tynnyrinne oven suulla?
ALTMAYER.
Työvehkehet on laatikossa tuolla.
MEFISTOFELES (ottaa näverin. Froschille).
No, mitäs teidän kunkin tekee mieli?
FROSCH.
Vai monta sorttia teiltä saa?
MEFISTOFELES,
Vapaasti, herrat, valitkaa!
ALTMAYER (Froschille),
Ahaa! ma luulen veljen vettyy kieli.
FROSCH.
Jos suotte, mieluisint' ois mulle Rheinin juoma.
Paraspa lahja synnyinmaan on suoma.
MEFISTOFELES (lävistäen pöydän syrjää siltä kohtaa missä Frosch istuu).
Vähä vaksia tänne, siitä tulpat vääntää!
ALTMAYER.
Hän silmät meiltä ehkä kääntää.
MEFISTOFELES (Branderille).
Ja te?
BRANDER.
Ma tahdon sampanjaa,
Ja aika lailla kuohuvaa.
(Mefistofeles lävistää; joku seurasta tekee sillä
välin tulpat ja tukkii lävet.)
Ei aina saata välttää ulkomaista!
Etäällä usein paras on.
Ei vento Saksan-miesi kärsi Ranskalaista,
Vaan heidän viinilleen hän ei oo haluton.
SlEBEL (Mefistofeleen häntä lähestyessä).
En huoli minä happamista.
Yks lasi suokaa vennon makeaa!
MEFISTOFELES (lävistäen).
Mehua tulvikoon siis Tokai'ista!
ALTMAYER.
Ei herra! silmihin mua katsokaa!
Ettekös vainen meitä pilkkaa?
MEFISTOFELES.
No kuinkas! purra vois se omaa nilkkaa,
Näin kesken seuran arvoisan.
Vaan lausukaa nyt oitis suorahan,
Mitä viiniä te haluatte?
ALTMAYER.
Mitä vaan, kump' ilveen lopetatte!
(Kun kaikki lävet on näverretty ja tulpattu.)
MEFISTOFELES (kummallisilla eleillä).
Marjoja kasvaa viinapuu,
Sarvia pukki partasuu.
Viini on voimaa, köynnös puuta,
Ei pöydänkään oo luonto muuta.
Yks' katse luonnon sieluun luokaa!
Täss' ihme on, sit' uskokaa!
Nyt tulpat pois ja juokaa!
KAIKKI (vetäessään tulpat ja nähden kukin haluttuansa viiniä juoksevan lasiinsa). Oi, armas lähde meille pulppuaa!
MEFISTOFELES.
Varoilla, ett'ei läisky maahan pisaraa!
KAIKKI (laulavat).
Niin kannibaalin hauskasti
Kuin sata sikaa voimme!
MEFISTOFELES.
Vapaanpa kansan hyvä olla on!
FAUST.
Vaan mun ois mieli kohta menohon.
MEFISTOFELES.
Kas ensin heidän porsasmaisuuttansa,
Kuink' ilmestyy se koko loistossansa!
SlEBEL (juo varomattomasti, viiniä läiskyy maahan ja lieskahtaa
tuleen).
Apuhun! lieska helvetin!
MEFISTOFELES (asetellen liekkiä).
Oo hiljaa, elementti tuttavin!
(miehille)
Täll' erää vaan ol' tippa kiirastulta.
SIEBEL.
Siivolla, herra! sitä neuvoisin,
Te muuten saatte maistaa multa…
FROSCH.
Tuot' älkää tehkö toista kertaa!
ALTMAYER.
Hän menköön koreasti pois!
SIEBEL.
Vai teill' ei mieltä oo sen vertaa!
Nuo vehkeet itseänne haittaa vois.
MEFISTOFELES.
Vait, vanha lekkeri!
SIEBEL.
Huuti!
Tuo lurjus meitä vielä haukkuu!
BRANDER.
Vaan kohta tässä selkään paukkuu!
ALTMAYER (vetää tulpan pöydästä, liekki lyö häntä silmiin).
Ma palan!
SlEBEL.
Velho pirullinen!
Lyö päälle! mies on pannahinen!
(Vetävät veitsensä ja käyvät Mefistofeleen päälle).
MEFISTOFELES (vakavilla eleillä).
Sana harhat tuo,
Toiset paikat, mielet luo,
Tuo on tää ja tää on tuo!
(He seisovat hämmästyneinä ja katsovat toisiaan.)
ALTMAYER.
Miss' oon ma? seutu herttainen!
FROSCH.
Ja viinamäet!
SIEBEL.
Mun sataa marjat kätehen!
BRANDER.
Jo lehvän alla tuolla kohtaa
Kuink' ihanasti marjat hohtaa!
(Tarttuu Siebelin nenään, toiset tekevät samoin
kaksitellen ja nostavat veitsensä.)
MEFISTOFELES (kuin äsken).
Pääst' irti, harha, silmisidin!
Ja nähkää, kuinka piru ilveilee!
(Katoo Faustin kanssa; juomaveljet hypähtävät
erilleen toisistansa.)
SlEBEL.
No kuinka?
ALTMAYER.
Kuinka?
FROSCH.
Sunko nokkas oli se?
BRANDER.
Ja sunko omaas minä pidin?
ALTMAYER.
Se kolahuspa tuntui jäsenissä!
Ma pyörryn … miss' on tuoli, missä?
FROSCH.
Mit' tapahtui? kun tietäisin sen vain!
SlEBEL.
Jos ois se mies vaan näkyvillä,
Elossa ei hän pääsis kynsistäin!
ALTMAYER.
Näin äsken hänen tynnyrillä
Ovesta ratsastavan ulos päin. —
Jaloissani kuin lyijy painaa…
Voi jospa juoksis viinaa aina!
(Kääntyy pöytään päin.)
SlEBEL.
Lumetta kaikki, hornan taikaa!
FROSCH.
Tok' olin viiniä juovinain.
BRANDER.
Rypäleitä mie taas suuhuni sain…
ALTMAYER.
No, eikös vielä kestä ihmetöiden aikaa?