JO, FRIEDERIKE, HERÄÄ!
Jo, Friederike, herää, pois aja yö! Jo avaa silmäs terää, yö pakoon lyö! Jo laakso, metsän rinne ne laulavat, mun sisartani sinne ne kutsuvat.
Jo suviaamu salaa sun huoneesees se kultiansa valaa: et herää ees! Sa siskoos rakkahasti vain painallat ja yhä hartaammasti sa nukahdat.
Ei satakielten kuoro sua heräämään oo saanut — mun on vuoro, en minäkään! Niin raskaat painot riimein jo kantaa sain. Oi Musa, herää viimein! Sa — nukut vain!