SOKKOSILLA.
Sun sokoks aina soisin! Kuin katsotkaan sa toisin mua silmin näkevin! Mut silmät peittehessä jo löysit hetkisessä sa mun — miks mun sa löysitkin?
Kun sokkona sa kuljit, mun käsihisi suljit, ma syliis raukenin. Sait tuskin näkeväksi, kun kaikki ilo läksi: pois työnsit sokon julmimmin.
Hän hoippuroi ja horjui, hän vaivoin iskut torjui, kun häntä tuupittiin. — Ja jos et lempimähän mua opi, pimeähän ma jään kuin sokko siteisiin.