XII.
Ylkä istuu nyt pöydän taakse, hänen laulajansa laulaa morsiamen talon kunniaksi:
Lankoiseni lintuiseni
Langot linnukaisueni!
La' kyselen kannattelen
Perin pohjin poimittelen.
Onko nääliä vävyllä
Onko nälän poikasia?
Viekää velloni hevonen,
Se on velloni hevonen
Mik' on hurstiin huputeltu
Synnykseltä suitset päässä.
Viekää kultaiseen kunitsaan
Hopiaiseen soimeen,
Siellä ompi kulta patsas
Siellä ompi kulta kokka
Sinne sio velloni hevonen.
Katso kaasiken hevoista,
Se on kaasiken hevonen,
Mik on helmillä ehitelty,
Heitä heiniä etehen
Katso saaha kauroja.
Muulla suulla mustat ruunat.
Lankoiseni lintuiseni
Hyväiset on meijän langot
Hyväinen laatu lankoisilla.
Lako katso langon riihtä
Lako langon laattiata
Lako katson kainostani
Vaata varjostani.
Lako katson kantapäillä
Varpaan nenillä vajotan.
En minä seiso sillallesi
Seison kemppi kengilläni.
— Lankoseni lintuseni
Langot linnukkaisueni!
Hyväiset on meiän langot
Hyväinen laatu langoilla
Hyväiset on meiän langot
Hyväiset on langon lapset.
Hoitaneet kylän sikoita
Kaiseneet kylän kanoja.
Ei ole sian tonkelmaa
Ei kanan kaapelmaa.
Tiion taion on ootettu velvyttäni
Halattu emäni lasta.
Toisin tupa lämmitetty
Taion tare suojennettu.
Onko lakien laulajata?