KOLMAS LUKU
Eräs uudenaikaisen filosofian ja astronomian ratkaisema ongelma. Laputalaisten etevyys viimeksimainituissa tieteessä. Kuinka Kuningas menettelee kukistaessaan kapinaa.
Minä pyysin hallitsijalta lupaa päästä näkemään saaren nähtävyyksiä, ja hän suostui armollisesti pyyntööni käskien opettajani lähteä minua saattelemaan. Halusin ennen kaikkea tietää, mikä luonnollinen tai keinotekoinen asia sai aikaan sen erilaiset liikkeet, ja käyn nyt sitä tieteellisesti lukijalle kuvailemaan.
Lentävä eli Leijuva saari on täsmälleen ympyränmuotoinen; sen halkaisija on 7,837 kyynärää eli suunnilleen puoli viidettä peninkulmaa, joten sen pinta on kymmenentuhatta tynnyrinalaa. Paksuudeltaan se on kolmesataa kyynärää. Sen pohja eli alapinta, jonka näkevät sitä alhaaltapäin katselevat, on sileä ja säännöllinen timanttilevy, joka kohoo suunnilleen kahdensadan kyynärän korkeuteen. Sen yläpuolella ovat eri kivennäiset tavallisessa järjestyksessään, ja päällimmäisenä on kymmenen tai kahdentoista jalan vahvuinen runsas ruokamulta. Yläpinta on kalteva reunoilta kohti keskusta, ja tämä seikka on luonnollisena syynä siihen, että saareen lankeava kaste ja sade virtaa pieninä puroina keskukseen keräytyen neljään suureen säiliöön, jotka ovat suunnilleen puoli peninkulmaa ympärimitaten ja sijaitsevat sadan kyynärän päässä keskuksesta. Päivän aikaan aurinko haihduttaa alinomaa vettä näistä säiliöistä, ja siitä johtuu, etteivät ne milloinkaan tulvi yli laitojensa. Kun Kuninkaalla sitäpaitsi on voima kohottaa saari pilvien ja usvien yläpuolelle, voi hän milloin hyvänsä estää kastetta ja sadetta lankeamasta. Korkeimmalle kohoavat pilvet näet nousevat luonnontutkijain yksimielisen todistuksen mukaan vain kahden peninkulman korkeuteen; missään tapauksessa ei ole nähty niiden nousevan ylemmäksi tässä maassa.
Saaren keskellä on suunnilleen viidenkymmenen kyynärän levyinen kuilu. Siitä tähtientutkijat laskeutuvat suureen korkeaan holviin, jota senvuoksi mainitaan nimellä Flandona gagnole eli Astronomien luola. Se sijaitsee sadan kyynärän syvyydessä ylemmän timanttipinnan alapuolella. Tässä luolassa palaa lakkaamatta kaksikymmentä lamppua, jotka heijastelevan timantin avulla luovat valoa joka suuntaan. Luolan varusteina on suuri määrä sekstantteja, kvadrantteja, teleskooppeja, astrolabeja ja muita tähtitieteellisiä kojeita. Suurin nähtävyys, seikka, josta koko saaren kohtalo riippuu, on kuitenkin valtavan suuri, kutojan sukkulan muotoinen magneetti. Se on kuuden kyynärän pituinen ja paksuimmalta kohdaltaan ainakin kolme kyynärää läpimitaten. Magneettia kannattaa erittäin luja timanttiakseli, joka kulkee sen keskipisteen läpi ja jota se kiertää, niin täsmällisesti tasapainoon sijoitettuna, että heikoinkin käsi voi sitä pyörittää. Sen sulkee sisäänsä ontto teräslieriö, neljän jalan syvyinen, yhtä paksu ja kaksitoista kyynärää läpimitaten. Lieriö on sijoitettu vaakasuoraan asentoon, ja sitä kannattamassa on kahdeksan kuuden kyynärän pituista timanttijalkaa. Lieriön ontelopuolella on kahdentoista tuuman syvyinen uurre, johon akselin molemmat päät on asetettu, niin että sitä voidaan kääntää aina tarpeen mukaan.
Kiveä ei mikään voima voi liikuttaa paikaltaan, sillä lieriö ja sen jalat kuuluvat erottamattomasti saaren pohjana olevaan timanttilevyyn.
Tämän magneetin avulla saarta voidaan kohottaa ja laskea ja siirtää paikasta toiseen. Siihen maan osaan nähden, jota tämä ruhtinas hallitsee, magneetin toisessa päässä asuu puoleensavetävä, toisessa luotaantyöntävä voima. Jos magneetti käännetään siten, että sen puoleensavetävä pää on kohti maata, niin saari painuu alaspäin; jos taas luotaantyöntävä pää suunnataan maata kohti, niin saari nousee kohtisuoraan ylöspäin. Jos magneetti on vinossa asennossa, niin saarikin liikkuu samassa vinossa suunnassa, sillä magneetin voimat vaikuttavat aina magneetin omassa suunnassa.
Tämän vinon liikkeen avulla saari voidaan siirtää ruhtinaan valtakunnan eri osiin. Lähemmin sen liikuntoa selittääksemme otaksumme, että AB on Balbinarbin alueen halki vedetty viiva, että viiva cd merkitsee magneettia, jonka luotaantyöntävä pää on d ja puoleensavetävä c, ja että saari on pisteen C yläpuolella. Jos nyt magneetti on sijoitettu asentoon cd, luotaantyöntävä pää alaspäin, niin saari kohoo vinossa suunnassa ylöspäin kohti D:tä. Jos sitten otaksumme, että saaren tultua D:hen magneetin akselia käännetään, niin että sen puoleensavetävä pää viittaa kohti pistettä E, niin saari liikkuu vinossa suunnassa kohti E:tä. Jos magneetin akselia jälleen käännetään, niin että se tulee suuntaan EF, luotaantyöntävä pää alaspäin, niin saari kohoo vinosti kohti pistettä F, josta taas, kääntämällä puoleensavetävä pää kohti G:tä, saari voidaan kuljettaa G:hen ja G:stä edelleen pisteeseen H kääntämällä magneettia niin, että sen luotaantyöntävä pää viittaa luotisuoraan alaspäin. Siten asianmukaisesti muuttamalla magneetin asentoa saadaan saari vuoroin kohoamaan ja painumaan vinossa suunnassa ja siirtymään tämän vuoroittaisen nousun ja laskun avulla (suunnan kaltevuus ei ole suuri) valtakunnan osasta toiseen.
Huomattava on, ettei saari voi liikkua alapuolella olevan valtakunnan rajojen ulkopuolelle eikä kohota neljää peninkulmaa korkeammalle. Astronomit (jotka ovat kirjoittaneet magneettia koskevia laajoja tutkimuksia) selittävät asian seuraavalla tavalla: magneettinen voima vaikuttaa korkeintaan neljän peninkulman päähän, ja maan uumenissa sekä meren pohjassa, kuuden meripeninkulman päähän rannikolta, sijaitseva ja magneettiin vaikuttava kivennäinen ei ole levinnyt yli koko maanpiirin, vaan rajoittuu Kuninkaan valta-alueisiin. Sellaisen ylemmyyden nojalla olikin ruhtinaan helppo laskea valtansa alle kaikki ne maat, jotka sijaitsivat magneetin vetovoiman piirissä.
Kun magneetti käännetään yhdensuuntaiseksi vaakasuoran tason kanssa, pysyy saari paikoillaan; siinä tapauksessa näet sen molemmat päät ovat yhtä etäällä maasta ja vaikuttavat tasaväkisestä toinen painaen alaspäin, toinen kohottaen ylöspäin, joten mitään liikettä ei voi syntyä.
Magneettia hoitavat muutamat astronomit, jotka aika ajoin muuttavat sen asentoa Kuninkaan määräysten mukaan. He kuluttavat suurimman osan ikäänsä tarkaten taivaankappaleita ja käyttävät työssään kaukoputkia, jotka ovat paljoa paremmat kuin meikäläiset. Vaikka näet heidän kookkaimmat teleskooppinsa eivät ole kolmea jalkaa pitemmät, ne kuitenkin suurentavat paljoa enemmän kuin meidän käyttämämme sadan jalan pituiset ja näyttävät samalla tähdet paljoa kirkkaampina. Tämä etu on tehnyt heille mahdolliseksi laajentaa havaintojensa piiriä eurooppalaisten tähtientutkijoittemme alueita paljon kauemmaksi. Niinpä he ovat luetteloineet kymmenentuhatta kiintotähteä, kun sensijaan meidän kaikkein täydellisin luettelomme sisältää vain kolmanneksen siitä määrästä. He ovat myös havainneet kaksi pienempää tähteä eli seuralaista, jotka kiertävät Marsia; sisempi niistä on täsmälleen kolmen halkaisijansa päässä mainitun kiertotähden keskipisteestä, ulommainen viiden; edellinen suorittaa kierroksensa kymmenessä tunnissa, jälkimmäinen kahdessakymmenessäyhdessä ja puolessa, joten niiden kierrosaikojen neliöt suhtautuvat toisiinsa jokseenkin samoin kuin niiden etäisyydet Marsin keskipisteestä, mikä selvästi osoittaa niiden tottelevan samaa painovoiman lakia, joka johtaa kaikkien muiden taivaankappaleiden liikkeitä.
He ovat havainneet yhdeksänkymmentäkolme pyrstötähteä ja ovat erittäin täsmällisesti määritelleet niiden radat. Jos väite on tosi (ja he vakuuttavat niin sangen uskottavasti), on erittäin toivottavaa, että heidän havaintonsa julkaistaan, jotta pyrstötähtiä koskeva teoria, joka nykyjään on erittäin ontuva ja puutteellinen, saatettaisiin samaan täydellisyyteen kuin tähtitieteen muut osat.
Kuningas olisi maailman itsevaltaisin ruhtinas, jos hän saisi jonkun ministerin liittymään yhteistuumiin kanssaan. Mutta ministerit, joiden maatilat sijaitsevat maan pinnalla, käsittävät hyvin, että ruhtinaan suosikin asema on erittäin epävarma, eivätkä missään tapauksessa suostu orjuuttamaan omaa maatansa.
Jos jossakin kaupungissa syntyy kapina tai kumousliike, jos ilmenee kiivaita puoluetaisteluita tai jos asujaimet kieltäytyvät suorittamasta tavanomaisia veroja, niin Kuningas voi pakottaa heidät kuuliaisiksi kahdella eri tavalla. Toinen, lievempi keino on se, että annetaan saaren leijua paikoillaan kaupungin ja lähiseutujen yläpuolella, niin että paikkakunnan asukkaat joutuvat vaille, auringonpaistetta ja sadetta, ja saavat kokea puutetta ja tauteja. Jos rikos vaatii, pommitetaan heitä samalla ylhäältä käsin suurilla kivenmuhkuroilla, joilta he voivat suojata itseään ainoastaan ryömimällä kellareihin ja onkaloihin heidän asumustansa kattojen murskautuessa. Mutta jos he yhä niskoittelevat tai yrittävät kapinoida, niin Kuningas käyttää äärimmäistä keinoa: antaa saaren painua suoraan heidän päähänsä siten tuhoten kaikki, rakennukset ja ihmiset. Sellaiseen äärimmäiseen keinoon ruhtinaan on kuitenkin vain harvoin pakko turvautua; hän itse ei halua sitä käyttää, eivätkä hänen ministerinsäkään uskalla häntä kehoittaa menettelyyn, joka tekisi heidät vihatuiksi kansan keskuudessa ja tuottaisi suurta vauriota heidän omille tiluksilleen, jotka kaikki sijaitsevat alhaalla; saari näet on Kuninkaan omaisuutta.
On olemassa vieläkin painavampi seikka, jonka tähden tämän maan hallitsijat ovat aina olleet haluttomat sellaiseen kamalaan toimenpiteeseen, ellei äärimmäinen pakko ole sitä vaatinut. Jos näet hävitettävässä kaupungissa sattuisi olemaan korkeita kallioita, kuten yleensä onkin laita suurissa kaupungeissa, joiden paikka todennäköisesti on alun alkaen valittu pitäen silmällä tuhon välttämistä, tai jos siinä olisi korkeita torneja tai kivipylväitä, voisi äkkinäinen laskeutuminen saattaa vaaraan saaren pohjan eli alapinnan, joka tosin, kuten mainitsin, on kahdensadan kyynärän vahvuisen timanttikappaleen muodostama, mutta voisi kuitenkin haljeta liian ankarasta iskusta tai murtua joutuessaan liian likelle alapuolella olevien talojen tulta, kuten usein murtuu liesiemme rauta- tai kivilaaka. Kaiken tämän kansa varsin hyvin tietää ja osaa hyvin arvostella, kuinka pitkälle sopii mennä niskoittelussaan, kun on kysymyksessä vapaus tai omaisuus. Joutuessaan ankarimman ärsytyksen esineeksi ja päätettyään mitä lujimmin murskata kaupungin murusiksi Kuningas käskee laskea saarta erittäin hitaasti sanoen muka tahtovansa säästää kansaansa, mutta todellisuudessa siitä syystä, että pelkää timanttipohjan vioittuvan. Sellaisen onnettomuuden sattuessa näet ei oppineiden mielipiteen mukaan magneetti enää kykenisi kannattamaan saarta, vaan koko ainemäärä mäiskähtäisi maahan.
Suunnilleen kolme vuotta ennen saapumistani oli Kuninkaan alueitaan tarkastaessa sattunut erinomainen tapaus, joka oli vähällä tehdä lopun koko kuningaskunnasta ainakin sen nykyisessä muodossa. Lindalino, valtakunnan toinen kaupunki, oli ensimmäinen niistä kaupungeista, joissa Kuningas matkallaan vieraili. Kolme päivää hänen lähtönsä jälkeen sulkivat asujaimet, jotka olivat jo usein valittaneet kärsimäänsä sortoa, kaupungin portit, vangitsivat kuvernöörin ja rakensivat uskomattoman nopeasti ja arvaamatonta vaivaa nähden neljä suurta tornia, tornin jokaiseen kaupungin kulmaan (se näet oli rakennettu täsmälleen neliöön). Tornit olivat yhtä korkeat kuin kaupungin keskustassa sijaitseva, iso suippo kallio. Jokaisen tornin huippuun ja samoin kallion kärkeen he sijoittivat väkevän magneetin ja varustivat suunnitelman tyhjiinraukeamisen varalta valtavan määrän erittäin tulenarkaa polttoainetta toivoen voivansa siten särkeä timanttipohjan, jos magneettisuunnitelma epäonnistuisi.
Kului kahdeksan kuukautta, ennenkuin Kuningas sai täyden selvyyden siitä, että lindalinolaiset olivat nousseet kapinaan. Hän käski siirtämään saaren kaupungin yläpuolelle. Väestö oli yksimielinen ja oli kerännyt suuren määrän muonavaroja kaupunkiin, jonka halki virtasi joki. Kuningas leijui heidän yläpuolellaan useita päiviä riistäen heiltä päivänpaisteen ja sateen. Hän käski laskea alas useita nuoria, mutta kukaan ei ajatellutkaan lähettää ylös anomusta, vaan sensijaan erittäin uskaliaita vaatimuksia: kaikki epäkohdat oli poistettava, kaupungille myönnettävä suuria erivapauksia, oikeus itse valita kuvernöörinsä ja muita samanlaisia liiallisuuksia. Hänen Majesteettinsa käski silloin kaikkia saaren asukkaita heittämään alaparvekkeelta suuria kiviä kaupunkiin, mutta kaupungin asukkaat olivat varautuneet vetäytymällä kaikkine hyvyyksineen torneihin ja muihin lujiin rakennuksiin sekä kellariholveihin.
Kuningas päätti nyt pakottaa tämän uppiniskaisen kansan tottelemaan ja käski laskea saaren hitaasti neljänkymmenen kyynärän päähän torneista ja kukkulasta. Niin tehtiin, mutta tehtävää suorittavat virkamiehet havaitsivat painumisen tapahtuvan paljoa nopeammin kuin yleensä ja voivat magneettia kääntämällä vain vaivoin pidättää kohdallansa saarta, joka ilmeisesti pyrki putoamaan. He lähettivät heti Kuninkaalle tiedon tästä hämmästyttävästä tapahtumasta ja pyysivät Hänen Majesteetiltaan lupaa saada kohottaa saari korkeammalle. Kuningas suostui, valtioneuvosto kutsuttiin kokoon, ja magneettia hoitavat virkamiehet saivat käskyn olla läsnä. Eräs vanhimmista ja kokeneimmista sai luvan tehdä kokeen. Hän otti sadan kyynärän pituisen lujan nuoran, saari kohotettiin tuntuneen vetovoiman vaikutuskentän yläpuolelle, hän kiinnitti nuoran päähän timanttikappaleen, johon sisältyi rautapitoista mineraalia, samanlaatuista kuin se, joka muodostaa saaren pohjan eli alapinnan, ja laski sen sitten hitaasti kohti tornirihuippua. Timanttikappale oli laskeutunut tuskin neljä kyynärää, kun virkamies tunsi sitä vetävän alaspäin niin voimakkaasti, että hän tuskin jaksoi vetää sitä takaisin. Sitten hän heitti alas pieniä timantinkappaleita ja havaitsi torninhuipun kiivaasti vetävän niitä puoleensa. Sama koe tehtiin kolmen muunkin tornin ja kukkulan kohdalla, ja tulos oli sama.
Tämä seikka kerrassaan kumosi Kuninkaan suunnitelmat ja hänen (en huoli tässä kertoa asiasta yksityiskohtaisemmin) täytyi hyväksyä kaupungin esittämät vaatimukset.
Muudan korkea ministeri vakuutti minulle, että jos saari olisi painunut liian likelle kaupunkia eikä olisi enää päässyt nousemaan, niin kaupungin asukkaat olisivat epäilemättä kiinnittäneet sen ikiajoiksi, surmanneet Kuninkaan ja kaikki hänen palvelijansa ja kerrassaan muuttaneet hallitusmuodon.
Eräs valtakunnan perustuslaeista säätää, etteivät kuningas ja hänen molemmat vanhemmat poikansa saa poistua saaresta. Sama määräys koskee kuningatartakin, kunnes hänen hedelmällisyysikänsä on ohi.