KOLMAS LUKU
Tekijä huvittaa Keisaria ja hänen hoviväkeänsä kumpaakin sukupuolta, sangen harvinaisella tavalla. Lilliputin hovin huvituksia kuvaillaan. Tekijälle taataan vapaus määrätyillä ehdoilla.
Sävyisyyteni ja hyvä käytökseni oli vaikuttanut edukseni Keisariin ja hänen hovilaisiinsa, vieläpä armeijaan ja kansaan yleensäkin, siinä määrin, että aloin toivoa pääseväni aivan pian vapaalle jalalle. Käytin kaikkia mahdollisia keinoja edistääkseni tätä suopeata mielialaa. Maan asukkaiden pelko, että minun taholtani voi uhata jokin vaara, haihtui haihtumistaan. Minä paneuduin toisinaan pitkäkseni ja sallin viiden kuuden tanssia kämmenelläni, ja lopulta uskalsivat pojat ja tytöt tulla tukkaani piilosille. Tällävälin olin oppinut melkoisen hyvin ymmärtämään ja puhumaan heidän kieltään. Keisarin mieleen johtui eräänä päivänä huvittaa minua erinäisillä kansallisilla näytännöillä, joissa tämä väki voittaa kaikki tuntemani kansakunnat sekä taidollaan että upeudellaan. Kaikkein eniten huvittivat minua nuoralla-tanssijat, jotka osoittivat taitoaan suunnilleen kahden jalan pituisella ja kahdentoista tuuman korkeuteen pingotetulla ohuella valkoisella langalla. Lukijan kärsivällisyyteen vedoten rohkenen käsitellä tätä seikkaa hiukan laajemmin.
Tätä huvia harjoittavat ainoastaan sellaiset henkilöt, jotka pyrkivät korkeihin virkoihin ja suosittuun asemaan hovissa. He totuttautuvat tähän taiteeseen nuoruudestaan saakka olematta aina jalosukuisia enempää kuin hienostisivistyneitäkään. Jonkin korkean viran tullessa avoimeksi joko kuolemantapauksen tai epäsuosioonjoutumisen vuoksi (kuten usein tapahtuu) anoo viisi tai kuusi sellaista virantavoittelijaa Keisarilta lupaa saada hauskuttaa Hänen Majesteettiansa ja hovia tanssimalla nuoralla, ja se, joka putoamatta hyppää korkeimmalle, pääsee avoimeen virkaan. Varsin usein saavat tärkeimmät ministeritkin käskyn osoittaa taitoaan ja siten todistaa Keisarille, etteivät ole kykyään menettäneet. Valtiovarainhoitaja Flimnap saa heittää kipakkaa pingoitetulla nuoralla, ja hän kimpoaa ainakin tuumaa korkeammalle kuin yksikään muu ylhäinen herra koko valtakunnassa. Minä näin hänen tekevän yhteen menoon useita kuperkeikkoja ilmassa, alustanaan puulautanen, jota kannattava nuora ei ollut tavallista englantilaista käärelankaa paksumpi. Ystäväni Reldresal, yksityisten asiain ylisihteeri, on nähdäkseni, ellen ole puolueellinen, valtionvarainhoitajan jälkeen taitavin; muut korkeat virkamiehet ovat jokseenkin toistensa veroiset.
Näissä huveissa sattuu usein onnettomuustapauksia, ja lukuisia niistä on merkitty muistiin. Minäkin olen nähnyt parin kolmen viranhakijan taittavan jalkansa. Vaara on kumminkin paljoa suurempi, kun itse ministereiden käsketään osoittaa taitavuuttansa; yrittäessään olla itseänsä ja tovereitansa ketterämpiä he näet tekevät niin uhkarohkeita temppuja, että heidän joukossaan on tuskin ainoatakaan, joka ei ole pudonnut, ja muutamat heistä ovat pudonneet pari kolmekin kertaa. Minulle vakuutettiin, että Flimnap olisi pari vuotta ennen minun tuloani auttamattomasti taittanut niskansa, ellei eräs Hallitsijan tyyny, joka sattui makaamaan maassa, olisi lieventänyt iskun tuimuutta.
On olemassa eräs toisenlainenkin huvi, joka järjestetään ainoastaan Keisarin, Keisarinnan ja pääministerin läsnäollessa erikoisissa tilaisuuksissa. Keisari laskee pöydälle kolme hienoa, kuuden tuuman pituista silkkilankaa. Eräs niistä on sininen, toinen punainen, kolmas viheriä. Nämä langat ovat tarkoitetut palkinnoiksi niille henkilöille, joille Keisari tahtoo osoittaa erinomaista suosiotansa. Tämä juhlallinen toimitus tapahtuu Hänen Majesteettinsa suuressa juhlasalissa, missä virantavoittelijoiden tulee suorittaa aivan toisenlaisia taidonnäytteitä kuin edellämainitut, temppuja, joihin verrattavaa en ole nähnyt mitään missään vanhan enempää kuin uudenkaan maailman maassa. Keisarilla on kädessään keppi, jota hän pitää vaakasuorassa asennossa, virantavoittelijat lähestyvät toinen toisensa jälkeen ja hyppäävät toisinaan kepin yli, toisinaan taas ryömivät sen alitse edestakaisin, useita kertoja, aina sen mukaan, kuinka keppi nousee tai laskee. Toisinaan Keisari pitelee kepin toisesta päästä ja pääministeri toisesta, toisinaan ministeri saa pidellä sitä yksin. Ken suorittaa tehtävän sukkelimmin ja jaksaa kauimmin hyppiä ja ryömiä, saa palkakseen sinisen silkkilangan, seuraava saa punaisen ja kolmas viheriän. Nämä langat kierretään kahdesti vyötäisille, ja hovissa näkee vain harvoja ylhäisiä miehiä, joilla ei ole koristeena sellaista vyötä.
Armeijan ja kuninkaallisten tallien hevoset, joita oli joka päivä talutettu eteeni, eivät nyt enää arastelleet, vaan tulivat aivan jalkojeni luo yhtään säikkymättä. Minä pidin kättäni maassa, ja ratsastajat antoivat niiden hypätä sen yli; ajoipa eräs Keisarin metsästäjä kookkaalla juoksijallaan kengityn jalkanikin yli — tosiaankin suurenmoinen hyppy. Eräänä päivänä sattui niin onnellisesti, että sain huvittaa Keisaria varsin harvinaisella tavalla. Minä pyysin hänen käskeä tuomaan minulle muutamia kahden jalan pituisia ja tavallisen kävelykepin paksuisia sauvoja. Hänen Majesteettinsa käski ylimetsänhoitajansa antaa asianomaiset määräykset, ja seuraavana aamuna saapui kuusi metsänvartijaa ajaen kukin omaa kahdeksan hevosen vetämää kuormaansa. Minä valitsin yhdeksän sauvaa ja löin ne lujasti maahan, niin että muodostui neliömäinen kuvio, puolikolmatta jalkaa neliöön. Sitten otin vielä neljä sauvaa ja kiinnitin ne vaakasuoraan, suunnilleen kahden jalan korkeuteen maasta. Sen jälkeen sidoin nenäliinani yhdeksään pystysuoraan sauvaan jännittäen sitä joka puolelta, kunnes se oli kuin rummunkalvo. Vaakasuoraan kiinnitetyt sauvat olivat suunnilleen viisi tuumaa korkeammalla kuin nenäliina ja toimivat niinmuodoin suojakaiteena. Saatuani työni suoritetuksi pyysin Keisaria sallimaan kahdenkymmenenneljän miehen parasta ratsuväkeänsä tulla harjoittelemaan tälle kentälle. Hänen Majesteettinsa suostui esitykseeni, ja minä otin miehet käteeni, toisen toisensa jälkeen ratsuineen ja varuksineen, ja lisäksi päällystöä heitä komentamaan. Ehdittyään järjestyä he jakautuivat kahteen osaan, tekivät valehyökkäyksiä, ampuivat tylppiä nuolia, paljastivat miekkansa, pakenivat ja ajoivat takaa ja osoittivat sanalla sanoen mitä parasta sotilaallista kuria. Poikkipienat varjelivat heitä ja heidän ratsujaan putoamasta alas näyttämöltä, ja Keisari ihastui siinä määrin, että käski toistaa huvin monena päivänä perätysten, suvaitsipa vielä kerran minun nostaa itsensä ylös pitämään itse huolta komennosta. Hän sai Keisarinnankin, tosin vasta monien suostuttelujen jälkeen, sallimaan minun ottaa hänet suljettuine vaunuineen käteeni ja pitelemään häntä kahden kyynärän päässä näyttämöstä, niin että hän voi nähdä kaikki, mitä siellä tapahtui. Onneksi ei näissä huveissa sattunut mitään pahaa tapaturmaa. Vain kerran kuopaisi erään kapteenin tulinen ratsu kaviollaan reiän nenäliinaani, kompastui ja kaatui ratsastajineen päivineen. Minä autoin heidät molemmat jaloilleen, peitin reiän toisella kädelläni ja nostin toisella ratsujoukon maahan, samoinkuin olin sen nostanut ylös. Kaatunut ratsu oli venähdyttänyt vasemman lapansa, mutta ratsastaja oli jäänyt vioittumatta. Minä korjasin nenäliinani niin hyvin kuin osasin, mutta en enää uskaltanut luottaa sen kestävyyteen niin vaarallisissa yrityksissä.
Pari kolme päivää ennen vapautumistani olin parhaillaan huvittamassa hovia tällaisilla tempuilla, kun saapui pikalähetti ilmoittamaan Hänen Majesteetilleen, että muutamat hänen alamaisensa, ratsastaessaan niillä tienoilla, mistä minut oli löydetty, olivat nähneet maassa suuren, mustan, muodoltaan sangen oudon esineen, joka peitti suunnilleen Hänen Majesteettinsa makuusuojan suuruisen alueen ja oli korkeudeltaan puolet miehen mittaa. Se ei voinut olla elävä olento, kuten he aluksi olivat otaksuneet, sillä se lepäsi nurmella hievahtamatta, ja muutamat näkijöistä olivat kulkeneet erinäisiä kertoja sen ympäri. Kiipeämällä toistensa olkapäille he olivat päässeet esineen yläpinnalle, joka oli lattea ja tasainen, ja olivat sitä koroillaan koputtaen havainneet sen onteloksi. He rohkenivat alamaisesti otaksua sen kuuluvan Vuori-Ihmiselle ja lupasivat Hänen Majesteettinsa suostumuksen saatuaan noutaa sen vain viiden hevosen voimalla. Minä arvasin heti, mitä he tarkoittivat, ja olin iloinen saadessani tämän tiedon. Haaksirikon jälkeen rannalle päästyäni olin nähtävästi ollut niin hämmentynyt, että olin ennen makuupaikalle saapumista kadottanut hattuni. Soutaessani olin sen kiinnittänyt nyörillä leuan alle, ja se oli ollut päässäni kaiken aikaa uidessani, mutta oli pudonnut tultuani maihin. Nyöri oli nähtävästi jostakin huomaamattani jääneestä syystä katkennut, ja minä olin luullut hattuni pudonneen mereen. Minä pyysin hänen Majesteettiansa käskemään toimittaa sen minulle niin pian kuin suinkin mahdollista ja kuvailin hänelle esineen laatua ja käytäntöä. Seuraavana päivänä saapuivatkin ajomiehet tuoden hatun, joka tosin ei ollut enää kehuttavassa kunnossa. Hakijat olivat lävistäneet partaaseen, puolenkolmatta tuuman päähän reunasta, kaksi reikää, joihin olivat pistäneet kaksi koukkua. Koukut oli kiinnitetty pitkällä nuoralla valjaisiin, ja niin oli hattuani laahattu suunnilleen puoli Englannin peninkulmaa; mutta koska maaperä tässä maassa on erinomaisen sileä ja tasainen, oli hattu vikaantunut vähemmän kuin olin pelännyt.
Kaksi päivää tämän tapahtuman jälkeen Keisarin mieleen johtui huvitella erittäin merkillisellä tavalla. Hän oli antanut määräyksen, että kaikkien pääkaupungissa ja lähitienoilla majailevien joukko-osastojen tuli olla lähtövalmiina, ja pyysi nyt minua seisomaan kolossin tavoin hajasäärin, jalat niin kaukana toisistaan kuin oli helposti mahdollista. Sitten hän käski kenraalinsa (joka oli vanha tottunut johtaja ja suuri suosijani) antaa joukkojen lähteä liikkeelle ja marssia alitseni tihein rivein, jalkaväki neljänkolmatta ja ratsuväki kuudentoista miehen riveissä, rumpujen pauhatessa, lippujen liehuessa ja peitset sojossa. Tähän joukko-osastoon kuului kolmetuhatta jalkamiestä ja tuhat ratsumiestä. Hänen Majesteettinsa antoi määräyksen, että jokaisen sotilaan tuli kuolemanrangaistusta välttääkseen noudattaa mitä soveliainta käytöstä minuun nähden, mutta muutamat nuoret upseerit eivät kumminkaan voineet olla katsahtamatta ylöspäin kulkiessaan alitseni. Ja housuni olivat totta puhuen niin kehnossa kunnossa, että tarjosivat hyvinkin naurun ja ihastelun aihetta.
Minä olin jo lähettänyt niin monta vapauttamistani koskevaa mietintöä ja anomusta, että Hänen Majesteettinsa vihdoin otti asian puheeksi, ensin salaneuvostossaan ja sitten valtioneuvostossa. Pyyntöäni vastusti ainoastaan Skyresh Bolgolam, joka suvaitsi aivan aiheettomasti olla veriviholliseni. Neuvosto teki kuitenkin päätöksen hänen mielipiteestään huolimatta, ja Keisari vahvisti sen. Mainitsemani ministeri oli galbet eli valtakunnan amiraali, nautti hallitsijansa luottamusta ja oli hyvin asioihin perehtynyt henkilö, mutta luonnonlaadultaan äkäinen ja yrmeä. Hänetkin saatiin vihdoin myöntymään, mutta hänen onnistui varata itselleen oikeus sommitella ne artiklat ja ehdot, joiden nojalla minut laskettaisiin vapaalle jalalle ja joiden noudattamiseen minun oli valallisesti sitouduttava. Asiakirjan toi minulle itse Skyresh Bolgolam kahden alisihteerin ja erinäisten huomattavien henkilöiden saattamana. Kun asiakirja oli luettu, vaadittiin minua vannomaan, että tulisin sen määräyksiä noudattamaan. Minun tuli tehdä vala ensin kotimaassani käytetyllä tavalla ja sitten niinkuin heidän lakinsa sääti, nimittäin tarttuen vasemmalla kädellä oikeaan jalkaan ja pitäen oikean käden keskisormea päälaella ja peukaloa oikean korvan nipukassa. Mutta koska lukija kenties haluaa hiukan tutustua tälle kansalle ominaiseen tyyliin ja ilmaisutapaan sekä niihin ehtoihin, joiden nojalla sain vapauteni takaisin, olen kääntänyt asiakirjan sanasta sanaan, niin uskollisesti kuin suinkin mahdollista, ja tarjoan sen täten yleisölle.
GOLBASTO MOMAREN EVLAME GURDILO SHEFIN MULLY ULLY GUE, Lilliputin suurivaltaisin Keisari, koko maanpiirin ilo ja kauhu, jonka alueet käsittävät viisi tuhatta blustrugia (suunnilleen kaksitoista peninkulmaa ympärimitaten) ulottuen maailman äärimmäisille rajoille, kaikkien hallitsijoiden hallitsija, jonka jalat polkevat maan keskipistettä ja jonka pää kohoo aurinkoon; jonka viitatessa maanpiirin ruhtinaitten polvet tutisevat; armas kuin kevätaika, suloinen kuin suvi, hedelmällinen kuin syksy, hirmuinen kuin talvi. Hänen kaikkein ylhäisin Majesteettinsa esittää äskettäin meidän taivaallisille alueillemme saapuneelle Vuori-Ihmiselle seuraavat artiklat, joita noudattamaan hänen tulee sitoutua juhlallisin valoin.
l:ksi. Vuori-Ihminen älköön poistuko alueiltamme hankkimatta suursinetillämme varmennettua lupaa.
2:ksi. Hän älköön rohjetko saapua pääkaupunkiimme ilman meidän nimenomaista määräystämme; hänen saapuessaan varoitettakoon asukkaita kahta tuntia aikaisemmin pysymään asunnoissaan.
3:ksi. Mainitun Vuori-Ihmisen tulee rajoittaa kävelynsä suurimmille valtateillemme. Älköön hän kävelkö niityillä tai viljapelloilla, älköön myöskään paneutuko niihin makuulle.
4:ksi. Mainituilla teillä liikkuessaan hänen tulee noudattaa mitä suurinta varovaisuutta, jottei polje jalkoihinsa rakkaita alamaisiamme, heidän hevosiansa tai ajoneuvojansa; älköön hän myöskään ottako ketään alamaisistamme käteensä, ellei asianomainen itse siihen suostu.
5:ksi. Jos käy tarpeelliseksi lähettää pikasanoma jonnekin erinomaisen kiireellisesti, tulee Vuori-Ihmisen suostua kuljettamaan sanan viejää hevosineen taskussaan kuusi päivänmatkaa kerran kuukaudessa sekä palauttamaan (jos niin hyväksi nähdään) mainittu sanan viejä vioittumattomana Meidän keisarilliseen läheisyyteemme.
6:ksi. Hänen tulee olla meidän liittolaisemme Blefuscun saarella asuvia vihollisiamme vastaan ja tehdä mitä suinkin voi tuhotakseen heidän laivastonsa, joka parhaillaan varustautuu hyökkäämään kimppuumme.
7:ksi. Mainitun Vuori-Ihmisen tulee joutoaikoinaan auttaa työmiehiämme nostamalla suuria kiviä keisarillisen puiston muuria ja muita keisarillisia rakennuksia varten.
8:ksi. Mainitun Vuori-Ihmisen tulee kahden kuukauden kuluessa jättää tarkka tieto alueittemme rajain pituudesta laskettuna pitkin rannikkoa hänen omien askeltensa arvion mukaan.
Vihdoin taataan mainitulle Vuori-Ihmiselle, hänen juhlallisesti vannottuaan noudattavansa kaikkia ylempänä määriteltyjä ehtoja, päivittäin ruoka- ja juoma-annokset, jotka riittäisivät 1728 alamaisemme elatukseksi, vapaa pääsy Keisarillisen Henkilömme puheille sekä muita suosiomme merkkejä. Annettu palatsissamme Belfaboracissa hallituksemme yhdeksännenkymmenennenensimmäisen kuukauden kahdentenatoista päivänä.
Minä vakuutin valallani ja allekirjoitin nämä artiklat iloisin mielin ja tyytyväisenä, vaikka muutamat ehdot eivät olleetkaan niin kunnioittavat kuin olisin voinut toivoa, mikä seikka johtui yksinomaan valtakunnan amiraalin Skyresh Bolgolamin luihuudesta. Sitten kahleeni kohta avattiin, ja minä pääsin täyteen vapauteen; itse Keisari kunnioitti minua olemalla läsnä tässä toimituksessa. Minä osoitin kiitollisuuttani heittäytymällä pitkäkseni hänen jalkojensa eteen, mutta hän käski minun nousta. Lausuttuaan minulle useita armollisia sanoja, joita en tässä toista, jottei minua syytettäisi turhamaisuudesta, hän lisäsi toivovansa, että osoittautuisin hyödylliseksi palvelijaksi ja ansaitsisin täydellisesti sen suosion, joka oli hänen taholtaan jo tullut ja vastaisuudessa voisi tulla osakseni.
Lukija suvaitkoon huomata, että vapauttamisasiakirjan viimeisessä artiklassa Keisari määräsi minulle taattavaksi ruokaa ja juomaa sellaisen määrän, joka oli riittävä 1728 lilliputilaisen ylläpitämiseksi. Joitakin aikoja myöhemmin tiedustelin eräältä tuttavaltani hovilaiselta, kuinka he olivat johtuneet juuri tuohon lukuun, ja hän vastasi, että hänen Majesteettinsa matemaatikot olivat kvadranttia apunaan käyttäen mitanneet ruumiini korkeuden, havainneet sen kaksitoista kertaa suuremmaksi Lilliputin asukkaiden normaalikokoa ja päätelleet ruumiitten yhtäläisyyden nojalla, että minun ruumiini täytyi olla tilavuudeltaan ainakin 1728 heikäläisen veroinen, joten minä tarvitsin ravintoa niin paljon kuin tuo määrä lilliputilaisia elatuksekseen vaati. Tästä lukija havaitsee, kuinka älykästä Lilliputin väki oli ja kuinka viisaasti ja tarkoin heidän suuri hallitsijansa järjesti valtakunnan taloudelliset asiat.