INCOGNITO.
Sinut uneksin onnehen kalleimpaan, min ansainnut on sydän puhtahin. Ma aatoksissani korotin sinut taivaan pyhien kunniaan.
Monet harmaat hetket sä ylensit, soit voiman syömen uskohon, kun uhkas nääntymys toivoton: mua kirkkaudellasi kirkastit.
Niin väikkyös eelläni ainiaan ja ohjaa katsehin tenhovin mun tieni kautta tuskankin yhä ylle itseni, loistoon maan,
mi siintävi takaa unelmain, mi aavistukselle avautuu, min ihanuutta uneksuu sydän alla hetkien ankarain.