MARRASKUU.
Taas taivaanranta viluisna rusottaa ja hämy harmaa vesille leviää ja saaret loitot sumuun peittyy, onnelat kevät-unelmaini.
Kuin varjot hiljaa hiipivät ihmiset, — ne paljon näyttää hetkessä kuihtuneen. Kuin paljaat, luiset käsivarret tuulessa vääntyvät puitten oksat.
Kay ilme kova kasvoille Elämän ja rypyt syvät otsahan uurtuvat se uniin ilottomiin vaipuu. Sammuvi auringon viime rusko.
Ja väre kylmä sydäntä kouristaa, kuin eessä oisi päivät jo tuomion ja muodot uudet elo saisi, muodot varjojen valtakunnan.