SUMUSSA.
Turhaan silmä tuijottaa illan sankkaan sumumereen, lämpöä ei sieltä saa vilunvärisevään vereen.
Kirkonkellot kutsuen kaikuu sumun raskaan takaa. — Vieras sointu kellojen, sielt' ei lähde lohtu vakaa.
Käännä katse väsynyt oman rintas maailmahan; soinnut sinne kätketyt laulaa mieles unholahan.