TOUKOKUUSSA.
Ilontäytenä saat, sydän, laulaa taas kera aaltojen välkkyväin! Suvi juhlivi seppelpäin nyt voittoa auringon, kuninkaas.
Elo uutena noussut on haudastaan, mies uusi on Latsarus, jonk' yllätti uupumus, kun liian heikko ol' uskossaan.
Sinitaivaan äärihin kantautuu meren soitanto riemuinen; sen yhtyvi virtehen kevättuulessa keinuva rannan puu.
Yön, talven vankina kyllin oot, sydän, nääntyen epäillyt, Olet vapaa, voimakas nyt, siks' unhoon tappios vaipukoot!
Siks' uuden laulun jo kaikua suo, kun nuori sun lyöntisi on, kun näät, miten auringon isän-rakkaus etees Eedenin luo!