LOITSU.
Joet, taapäin kaikki virratkaa!
Ala kiertää idästä länteen, Maa!
Ja Aika, vainajas mulle anna,
sylilapsina luokseni vuodet kanna!
— — —
Nyt kalleintani ma esiin manaan, nyt tahtoni kaiken panen kahteen sanaan — Maan tytär, mulle tule kevääs tuomaan, sen virrat ohjaan ma uuteen uomaan — Maan tytti, mulle kevättulvas tuo, mun koskissani sen kohista suo!
Velon kohtalolta vain nuoruuttasi, sitä manaan käsistä murhaajasi! Vaan muistois hornan mä heitän heille, jotk' opasti lapsen elon korpiteille: sun kuolontuskas he tuntekoot — sun, joka mulle osa minusta oot!
Sun harhas olkoot vain houre-uni! — Nyt heräät tervennä, kaivattuni! Ei väsy sulle käet kukkumasta, en syksyn syliin ma laske lasta. en tiedä hornasta tuskies, en pala tuhkassa muistojes!
— — —
Niin taapäin, Virrat, palatkaa!
Keri takaisin kierrot tuhannet, Maa!
Ja mult', Aika, mit' ahmasit, takaisin anna,
luo, koskematonna mun luokseni kanna!