XVI.
Herra Fiks ei näy ymmärtävänkään, mitä hänelle puhutaan.
"Rangoon", niitä "Peninsular and Oriental Company'n" postilaivoja, jotka kulkevat Kiinan ja Japanin vesillä, oli rautainen propellialus, 1,770 tonnin vetoinen ja 400 hevosvoiman koneella varustettu. Se oli yhtä nopeakulkuinen kuin "Mongolia", olematta kumminkaan niin komea. Mrs. Audan ei ollutkaan siellä niin mukava olla kuin Phileas Fogg oli toivonut. Mutta eihän tätä 3,500 peninkulman matkaa kestäkään kuin 11 tai 12 päivää, ja Auda rouva ei näkynyt olevan kovin vaatelias.
Ensimmäisinä päivinä tällä matkalla oppi Mrs. Auda tuntemaan Phileas Foggia ja lausui useampia kertoja hänelle kiitollisuutensa. Kylmäverinen gentlemanni kuunteli mitä suurimmalla tyyneydellä (siltä ainakin näytti); ei ääni eikä käden viittauskaan osoittanut hänessä pienintäkään liikutusta. Hän piti tarkkaa huolta, ettei nuorelta rouvalta mitään puuttuisi. Määrättyinä hetkinä hän tuli rouvan luokse, ellei juuri haastelemaan, niin ainakin kuuntelemaan. Hän osoitti Auda rouvalle erinomaista kohteliaisuutta, mutta koneenomaisesti, ikäänkuin ennakolta määrättyjen sääntöjen mukaan. Mrs. Auda ei oikein tiennyt mitä ajatella, mutta Passepartout oli hänelle lyhyin piirtein kuvannut isäntänsä omituisen luonteen. Hän oli kertonut suuren vedon pakottaneen tämän gentlemannin matkustamaan maan ympäri. Rouva oli naurahtanut tuota kuullessaan, mutta henkensä pelastajaa ei hän voinut muuta kuin kunnioittaa sydämensä pohjasta.
Mrs. Auda vahvisti todeksi hindulaisen oppaan kertomuksen hänen surullisesta kohtalostaan. Hän oli tosiaankin parsilaisten lahkoa, joka on etevin Indian alkuasukkaista. Useat parsilaiset kauppamiehet ovat koonneet isoja rikkauksia Indiassa pumpulikaupalla. Eräs heistä, sir James Jejeebhoy, oli korotettu Englannin aatelissäätyyn, ja Mrs. Auda oli sukua hänelle. Mainitun Jejeebhoyn serkku, Jejeeb, asui Hongkongissa, ja hänen luokseen aikoi nyt nuori rouva matkustaa. Mutta saako hän siellä turvaa ja apua? Sitä hän ei vielä varmaan tiennyt. Mr. Fogg sanoi siihen, ettei hänen tarvitse olla ensinkään rauhaton; kyllä hän, Fogg, pitää huolen siitä, että kaikki käy ihan matemaatillisesti, — niin juuri hän sanoi.
Ymmärsiköhän nuori rouva tuota hirmuista sanaa? Kukapa sen tietää? Se vain on tietty, että hänen suuret silmänsä olivat kiinnitettyinä Mr. Foggiin, nuo silmät, "kirkkaat kuin Himalaijan pyhät järvet". Mutta tuo auttamattoman hidas Fogg ei näyttänyt olevan herkkä heittäymään pyhiin järviin!
Matka kävi alussa erinomaisen hyvin. Ilma oli kaunis. Koko se osa tuota suunnatonta merenpoukamaa, jota merimiehet sanovat "Bengalin syliksi", oli hyvin edullinen höyrylaivan kululle.
Pian näkyi iso Andaman saaristo, jossa 2,400 jalkaa korkea
"Satulasarvi" niminen vuori jo kaukaa siintää purjehtijan silmään.
Höyrylaiva kulki aivan rannan lähitse, mutta saaren asukkaita, jotka ovat papualaisia, raakoja ihmissyöjiä ja inhimillisen sivistyksen alhaisimmalla asteella, ei näkynyt yhtään henkeä.
Saaria ilmaantui taivaan rantaan aina vähän perästä — ihana näky! Etupuolella suunnattomina metsinä palmuja, arekoja, bambuja, muskotteja, teak-puita, jättiläismäisiä mimosoja, puunkorkuisia sananjalkoja; perällä kohoilivat vuorten somat, sinervät ryhmät. Rannikoilla lenteli lukemattomin laumoin noita kuuluisia pääskysiä, joiden pesät ovat hienoimpia herkkuja Kiinan eli, kuten kiinalaiset itse sanovat, taivaan valtakunnassa. Mutta pian olivat nämä Andaman saariston vaihtelevat kuvat jääneet jäljelle, ja "Rangoon" kulki nopeasti Malakka-salmea kohti, jonka kautta se oli laskeva ulos Kiinanmeren ulapalle.
Mitä teki tällä välin salapoliisi Fiks, jonka kova onni oli pannut kulkemaan maan ympäri? Kalkuttasta lähtiessään hän oli antanut poliisilaitokseen sen määräyksen, että vangitsemiskäsky, kun se viimeinkin on saapunut, lähetetään hänelle Hongkongiin. Sen tehtyään hän oli puikahtanut "Rangoon'iin", niin ettei Passepartout häntä huomannut, ja toivoi voivansa olla näkymättömissä hamaan Hongkongiin asti. Tukalapa hänen olisi ollutkin ruveta selittelemään, mitenkä hän muka oli laivalla, herättämättä epäluuloja Passepartout'issa, joka luuli hänen jääneen Bombayhin. Hän toivoi kumminkin asianhaarain muodostuvan niin, että hän jälleen uudistaa tuttavuutensa ranskalaisen kanssa. Millä tavoin? Sen saamme pian nähdä.
Kaikki poliisimiehen toiveet olivat kiinnitetyt yhteen ainoaan kohtaan, nimittäin Hongkongiin. Laiva pysähtyy kyllä Singapuriin, mutta niin lyhyeksi aikaa, ettei hän ennätä siellä saada mitään aikaan. Hongkongissa hänen pitää lopullisesti saada varas kiinni, sillä jos tämä sielläkin pääsee hänen käsistään, niin sitten meni kaikki toivo kuin tina tuhkaan.
Hongkong olikin viimeinen kaupunki englantilaisella alueella koko tällä matkalla. Tultuansa kerran Kiinaan tai Japaniin tai Amerikkaan on Phileas Fogg täydessä turvassa. Jos vain vangitsemiskäsky, joka tosiaankin kulki Fiksin perässä, saapuu siksi Hongkongiin, niin siellä Fogg ehdottomasti otetaan kiinni pitemmittä mutkitta. Mutta Hongkongista lähdettyä eivät enää mitkään vangitsemiskäskyt auta. Silloin tarvitaan luovutuskirja. Mutta sen hankkiminen on pitkällistä ja monimutkaista, ja varas kyllä osaa sillä välin tehdä temppuja, jotka hänen rauhaansa sopivat.
— Siis, — sanoi Fiks useita kertoja itsekseen, ikävystyen aikojansa pienessä kajuutassaan, — vangitsemiskäsky on Hongkongissa, ja silloin teen tehtäväni; ellei sitä siellä ole, silloin tulee minun tavalla tai toisella pidättää hänet siellä. Minun ei onnistunut Bombayssa; samoin kävi Kalkuttassakin. Jos nyt vielä Hongkongissakin isken kirveeni kiveen, niin silloin on mieheltä maine mennyt. Mutta, maksoi mitä maksoi, sen täytyy onnistua. Vaan millä keinoin minä saan viivytetyksi tuon pahuksen matkan, jos tulisi tarpeen?
Viimeisenä keinona päätti Fiks ilmoittaa koko asian Passepartout'ille, sanoa hänelle, mimmoinen hänen isäntänsä on, jonka rikostoveri hän ei varmaankaan ole. Arvattavasti Passepartout tämän kuultuansa rupeaa pelkäämään joutuvansa itsekin samaan nuottaan ja käy hänen, Fiksin, puolelle. Keino oli tosin hyvin uskallettu, jonka vuoksi siihen ryhdytäänkin vasta ihan viimeisessä hädässä; muutoinhan saattaisi yksi ainoa sana Passepartout'ilta hänen isännälleen tehdä koko asian tyhjäksi.
Poliisimies oli tosiaankin pahoilla mielin; mutta silloinpa Mrs. Audan läsnäolo laivalla Phileas Foggin ja Passepartout'in seurassa antoi hänelle aihetta uusiin suunnitteluihin.
Kuka tämä nainen on? Miten hän on joutunut Foggin seuraan? He olivat nähtävästi kohdanneet toisensa Bombayn ja Kalkuttan välillä. Mutta millä kohdalla? Sattumako se noin oli heidät matkalla yhteen liittänyt? Kenties oli Phileas Foggin matkalla Indian halki tarkoituksenakin kohdata tämä viehättävä nainen? Sillä viehättävä hän oli. Fiks oli huomannut sen katsellessaan häntä Kalkuttan oikeussalissa.
Fiks ajatteli sinne ja tänne. Viimein johtui hänen mieleensä, että tässä lienee tapahtunut joku luvaton karkaaminen, toisin sanoen naisen ryöstö. Niin, kyllä se on niin, ihan varmaan! Tuo ajatus ei lähtenyt hänen mielestään, ja hän ymmärsi kohta, mikä etu hänelle siitä oli. Tässä oli tapahtunut naisen ryöstö, joko vaimon tahi neidon, ykskaikki; kyllä maar hän, Fiks, osaa naisen ryöstäjän saattaa semmoiseen pälkähäsen, ettei siitä pääse rahalla, ei vaikka miljoonia olisi.
Mutta ei tässä auta odottaa kunnes "Rangoon" tulee Hongkongiin. Tuo pahuksen Fogg hyppii niin merkillisen nopeasti laivalta toiselle, että ennenkuin jutun saa alkuunkaan, niin hän on jo kuulumattomissa.
Tuiki tärkeää olisi siis ennakolta ilmoittaa Englannin poliisille
"Rangoon'in" perille-tulo, ennenkuin matkustajat pääsevät maihin.
Tämäkin käy helposti laatuun, sillä laiva poikkeaa Singapurin
kaupunkiin, josta lennätinlanka on vedettynä pitkin Kiinan rantaa
Hongkongiin.
Ensin kumminkin olisi Passepartout'ia tutkisteleminen. Ranskalaisen kyllä saa puhumaan suunsa puhtaaksi, niin arveli Fiks, ja päätti ilmautua laivan kannelle. Aikapa jo olikin, sillä tänään oli lokakuun 31 päivä ja huomenna "Rangoon" oli poikkeava Singapuriin.
Mainittuna päivänä Fiks astui kajuutastaan ylös laivan kannelle tavatakseen Passepartout'ia, suuresti kummissaan tietysti, että muka oli hänet jälleen kohdannut. Passepartout oli paraillaan kävelemässä laivan etukannella, kun salapoliisi riensi hänen luokseen ja huudahti:
— Tekö "Rangoon'illa"?
— Monsieur Fiks, tekö täällä? — vastasi Passepartout, tosiaankin kummastuen nähtyänsä entisen matkatoverinsa "Mongolia'lta". — Mitä ihmeitä! Tehän jäitte meistä Bombayhin, ja nyt ollaan taas yhdessä, matkalla Hongkongiin! Matkustatteko tekin maan ympäri?
— En suinkaan, — vastasi Fiks, — minä pysähdyn Hongkongiin, ainakin muutamiksi päiviksi.
— Vai niin! — sanoi Passepartout vähän oudostuneena. — Mutta sen koommin kuin Kalkuttasta lähdettiin, en ole teitä kertaakaan vielä nähnyt laivalla. Mitenkäs se on ymmärrettävä?
— Niin, näettehän … vähän meritautia… Makasin tuolla alhaalla kajuutassani… Bengalin lahdella en ole voinut niin hyvin kuin Indian valtamerellä. No, kuinka jaksaa isäntänne, monsieur Phileas Fogg?
— Erinomaisen hyvin; yhä yhtä tarkka ja täsmällinen kuin hänen matkakirjansakin. Ei ole myöhästynyt yhtään päivää. Ja tiedättekös, herra Fiks — niin, mistäpä te sen tietäisittekään? — meillä on mukana nuori rouvakin.
— Nuori rouvako? — kysäisi salapoliisi eikä ollut oikein ymmärtävinään, mitä toinen oli sanonut.
Pian oli Passepartout kertonut hänelle kaikki. Hän kertoi kohtaukset pagodissa Malebarin mäellä, norsun ostot, joihin meni kaksituhatta puntaa, "sutty"-historiat, Audan pelastukset, Kalkuttan käräjäjutut, takaukset. Fiks, joka tiesi jälkimmäiset tapaukset, ei ollut tietävinään mitään, ja Passepartout'in oli hauska jutella kummallisista tapauksista niin hartaalle kuulijalle.
— Mutta kuinkas se on? — sanoi Fiks. — Aikooko isäntänne viedä tuon nuoren rouvan mukanansa Eurooppaan?
— Ei, monsieur Fiks, ei ollenkaan. Me jätämme hänet Hongkongiin, jossa hänellä on sukulainen, eräs rikas kauppias.
— Ei siltäkään puolen mitään apua, — arveli Fiks itsekseen. Ääneensä hän lisäsi:
— Yks' naukku, monsieur Passepartout!
— Kernaasti, monsieur Fiks. Aivanhan on asianmukaista, että ryypätään kohtauksemme onneksi "Rangoon'illa"!