VIITESELITYKSET:
[1] Fol. 5. ss. 22-31, aikaisempi ensimmäistä Kantelettaren käsikirjoitusta.
[2] Vrt. A.R. Niemi: Vanhan Kalevalan epilliset ainekset n:o 266, Tutkimus Sakari Topelius vanhemman runonkeräyksistä s. 51 ja A.J. Sjögrenin kansanrunokokoelma n:o 421.
[3] VKEA. n:o 272, 271.
[4] Se Tapanin virren laitos, jonka Lönnrot painatti Mehiläiseen (1837 Jouluk.), on tämän ja Kantelettaren ensimmäisen käsikirjoituksen välinen muodostus.
[5] Cajan, n:o 46.
[6] Niemi, VKEA. n:o 267.
[7] Castrén, A. I. n:o 3.
[8] Suomen keskiaikaisesta runoudesta l. Luojan virsi (Virittäjä II. s. 60).
[9] Kts. Geijer och Afzelius, ny uppl. n:o 91, II. s. 353; Grundtvig, n:o 96, II. s. 518, III. s. 880; Child, n:o 22, I. s. 233, vrt. n:o 55, II. s. 7.
[10] Cursor Mundi vv. 15961-98 (Child, I. s. 240).
[11] Stephens, Ett fornsvenskt legendarium I. s. 170.
[12] Tästä niinkuin seuraavasta kts. Grundtvigin ja Childin kokoomia tietoja.
[13] Haupt und Schmaler, I. n:o 289.
[14] Kts. W. Söderhjelm, Kirjoituksia ja tutkielmia (myös Valvoja 1898 s. 655.)
[15] Child, I. s. 236, French O.
[16] Vincentius Bellovacensis, Speculum historiale XXV. c. 64 (Grundtvig, II. s. 523).
[17] Raimbert de Paris, La chevalerie Ogier de Danemarche, vv. 11606-27 (Grundtvig, III. s. 885; Borenius, Virittäjä II. s. 80).
[18] Child, n:o 55.
[19] Child, n:o 22.
[20] Child, I. s. 240-1.
[21] II. s. 520 Muist.
[22] V.U. Hammershaimb, Færøsk anthologi I. s. 39.
[23] Grundtvig, III. s. 881.
[24] Sam. s. 882.
[25] Sam. s. 883 Muist.
[26] Sam. II. s. 525.
[27] Geijer-Afzelius n:o 91. 1-2.
[28] Toisin: "Auta Jumala ja pyhä Tapani!"
[29] Geijer-Afzelius, II. s. 357, 361.
[30] Grundtvig, III. s. 883.
[31] Sam. H. s. 524.
[32] Sam. s. 521.
[33] Niemi, Sjögren n:o 440, Lönnrot A. II. 6. n:o 104 ja 8. n:o 17.
[34] Liljeblad, kk. s. 8.
[35] Eero Salmelainen, Vähänen kertoelma Muinois-Suomalaisten pyhistä menoista, Suomi 1852. s. 135.
[36] Grundtvig, II. s. 521. Muist.; Reinholm, MMY:n kok. 69. s. 153.
[37] Bidrag till Finlands kännedom i ethnographiskt hänseende, Suomi 1847, s. 122; vrt, Nyland IV. s. 48.
[38] Anteckningar om Korpo och Houtskärs socknar s. 39-41 (Suomen Tiedeseuran Bidrag'eissa XXVIII).
[39] Suomen MMY:n Aikak. III. s. 127.
[40] Sjögren, Gesammelte Schriften I. s. 555-6.
[41] S. 200. Siinä myös löytyvät edellä mainitut sekä pari lähinnä seuraavaa tietoa,
[42] Uusi Suometar, 1878, n:o 19.
[43] Tuomala, n:o 137.
[44] Reinholm, MMY:n kok. 70. ss. 413, 420, 414-5, 423-4, 360.
[45] Helsingfors Tidningar 1829 n:o 44.
[46] Laulaja oli 60 vuotias torppari J. Hepola
[47] = vedestä.
[48] Tämä säe kerrotaan.
[49] = kesi.
[50] Kiitossanat oluen juotua.
[51] Ynnä muuan ruokoton sukkeluus.
[52] Reinholm, MMY:n kok. 70. s. 408, Karinaisten kappelista.
[53] 1. Niemi (Topelius s. 48) osoittaa, ettei se ole Savosta. — 2. Lönnrot, S. n:o 154, Tottijärveltä (kts. Helsingfors Tidningar 1829 n:o 44). — 3. Paldani, n:o 114. — 4-6. Reinh. kok. 70. ss. 425, 417 ja 456. — 7. Mikkola. n:o 6.
[54] Kiitossanat joko seuraavat kehoitusta menemään kellariin (467) tai käyvät sen edellä (235).
[55] Virittäjä II. s. 67.
[56] K. Krohn, Satuluettelo IV. 7.
[57] Brandt, n:o 247 Laihialta.
[58] Lilius, n:o 19 Saarijärveltä.
[59] Jalkanen, n:o 27 Rautalammilta; vrt. Niemi, Topelius s. 44, tietymättömästä paikasta.
[60] Esim. Vaasan lyseen Koe-seura V. n:o 18 Vetelistä; Rautell, n:o 128 Vihannista; Gottlund, n:o 488 Ruotsin Savolaisilta; Polén, n:o 62 Suomen Karjalasta.
[61] Europaeus G. n:o 669.
[62] Kemppi, n:o 172.
[63] Castrén, A. I. n:o 7 Kuhmoniemeltä; Lönnrot, E. n:o 531 Arvidsson, C. VI. H. ja Gottlund, n:o 785.
[64] K. n:o 15.
[65] Niemi, VKEA. n:o 267.
[66] Kts. Kanteletar, 3 painos, III. n:o 37 (vrt. 1 pain. III. n:o 14 "Anterun surma").
[67] Täytetty: pahan ja päälle kirjoitettu: kiivahan.
[68] Niemi, VKEA n:o 131 vv. 249-255.
[69] Lönnrot, A. II. 9. n:o 49; vrt. Borenius, 1. n:o 53, Jyväälahdelta.
[70] A = Porkka 1. n:o 245; B = sam. n:o 244; C — Groundstroem n:o 3. Vrt. Europaeus, III. 3. n:o 135 ja Alava, 1891, n:o 1284.
[71] Länkelä, IV. n:o 14; vrt. Gottlund, n:o 371 Sulkavalta Savosta ja Europaeus, K. n:o 253 Venäjän-Karjalasta. Myös Riiden sanoissa tavataan tämä selitys, miksi vesi, jolla riisi ristittiin, ei ollut puhdasta (esim. Topelius IV. s. 11 ja Niemi, Sjögren n:o 393).
[72] Virittäjä II. s. 65.
[73] Alava, 1891, n:o 898.
[74] Porkka, III. n:o 237.
[75] Länkelä, IX. n:o 39; lyhyemmin n:o 33.
[76] Sulkumerkit käsikirjoituksessa viittaavat, että niiden välinen kappale on eri toisintoa.
[77] Gronndstroem, n:o 178 Matautiosta.
[78] Esim. Länkelä, IX. n:o 2; vrt. Kantelettaren 3 painosta n:o 112, jossa tätä piirrettä kuitenkaan ei ole käytetty.
[79] Ruotsalainen, n:o 353; myös Porkka, II. n:o 503 Soikkolan ja Narvusin välisestä Joenperän seurakunnasta.
[80] Vore Folkeviser fra Middelalderen s. 91-2.
[81] Porkka, I. n:o 245, Hevaan Lenttisistä.
[82] Virittäjä II. s. 77.
[83] Valvoja 1891. s. 77-8.
[84] Kts. Child, n:o 54, II. s. 1.
[85] Stephens, s. 71; vrt. myös P.O. Bäckström, Svenska folkböcker II. s. 176.
[86] Child, n:o 54 A.
[87] Porkka, I. n:o 244-5 ja Alava 1891, n:o 1284.
[88] Alava, 1891, n:o 1501.
[89] Porkka, I. n:o 244.
[90] Sam. I. n:o 246.
[91] Alava, 1891, n:o 821.
[92] Kts. Kanteletar, 3:s painos III. n:o 105.
[93] Porkka, I. n:o 269 Medussista.
[94] Europaeus, III. 2. n:o 280 Nuolijoen-Liissilän väliltä ja n:o 39 Järvisaaresta.
[95] Porkka, I. n:o 448 Hevaan puolelta ja Europaeus III. 2. n:o 289 idempää; Groundstroem, n:o 176 ja Länkelä, IV. n:o 8.
[96] Länkelä, IV. n:o 8.
[97] Stråhlman, Sl. n:o 73.
[98] Esim. Saxbäck n:o 406; Ahlqvist, A. n:o 131, 378, 472, 528.
[99] Runon toisinnoista, vaikkei niiden luettelo ole täydellinen, mainittakoon seuraavat vaihtelut. Mansikka ja puola: Neovius, n:o 518 ja 712 Sakkulasta; Ahlqvist A. n:o 563, Slöör VI. n:o 41, Pajula n:o 331 Pohjois-Inkeristä; Porkka I. n:o 129 ja 341 Hevaan puolelta; Alava 1892, n:o 503 Soikkolasta. Hillukka kolmantena Saxbäck n:o 14 Vuoleelta. Lillukka, puola ja vaapukka: Neovius n:o 572 Sakkulasta. Mustikka (tule poika), mansikka (neito) ja vaapukka (ämmä): Väkiparta n:o 60 Räisälästä. Mansikka yksin: Ch. Europaeus n:o 193 Jaakkimasta; Ahlqvist A. n:o 229 Pyhäjärveltä; Pajula n:o 422 Toksovasta; Europaeus J. n:o 403 Venjoelta; samoin Stråhlman, Sl. n:o 54 (M. miehelle h. t. neitiä o.). Läntisimmässä Inkerissä on runolla tavallisesti virolaisperäinen johdanto: Vironmaat lylyjä täynnä, lylyt täynnä mättähiä, joka säkeellä: mättäät täynnä mansikoita liittyy joko säepariin: Mansikka — Puola — (Porkka II. n:o 494 ja Ruotsalainen n:o 187) taikka suoraan säkeesen: Tule neito — (Porkka II. n:o 495 ja Ruotsalainen n:o 314). Kumpaisessakin tapauksessa on mansikalla pääpaino. Narvusin puoliset muunnokset: etanan sijalla ilmestyvä tikka, ja toisinaan myös madon sijalla musta lintu (Ruotsalainen n:o 314), viittaavat siihen, että tämäkin runo on Varsinais-Inkerissä idästä länteen kulkenut ja siis Suomen puolelta Karjalan kannaksen kautta sinne saapunut.
[100] Massinen, n:o 40.
[101] Sirelius, n:o 120; samoin Europaeus, G. n:o 393, jossa pirtin pyyhkijänä on: "Yön tytti hämärän neito, Himpi neito hienokkainen."
[102] Europaeus, G. n:o 353; vrt. Basilier n:o 99.
[103] Basilier n:o 81; vrt. Borenius, I. n:o 8 Veskelyksestä, jossa kolme mansikkaa tulee vastaan.
[104] Basilier, n:o 83.
[105] Mahdollisesti myös on molempiin kohtiin jokin Mehiläisen voiteen hakua kuvaava loitsu vaikuttanut (esim. Länkelä, IV. n:o 16).
[106] Europaeus, G. n:o 570.
[107] Ahlqvist, n:o 260 Hoilolasta Korpiseliltä; vrt. Krohn, n:o 5131 Impilahdelta.
[108] Kts. Basilier, n:o 67; Krohn, n:o 6003.
[109] Europaeus, G. n:o 615.
[110] Krohn, n:o 7611; vrt. Europaeus, H. n:o 90.
[111] Rosenplänter, VII. s. 45, vielä täydellisemmin toinen uudempi kappale, jonka osoite on muistiinpanosta unohtunut: — kana lihada, kukk oli kana — lehmä lihada, härg —. Myös muutamassa Martin päivän laulussa (H. III. 25. s. 21 Helmestä Viljanninmaalta) esiintyy sama ajatus, vaikka toisella vivahduksella: Märt ei taha sia liha, kunt oli emist koogutenn; lehmä — lamba — kana —. Märt tahab selget porsa liha — kirju kukke — suure sonni liha.
[112] Basilier, n:o 72 ja Krohn, n:o 5968; vrt. myös Basilier n:o 83 ja Europaeus, H. n:o 107, joissa neito on nimetön, sekä Härkönen n:o 286, jossa Neitsyt Maaria ilmoittaa enkelille syöneensä unissa kolme marjaa.
[113] Europaeus, G. n:o 49 ja K. n:o 11. Täydellisempi on Krohn n:o 6401 Himolassa kerrottu, mutta Repolassa kuulluksi ilmoitettu, joka antoi aihetta uuteen keräykseen.
[114] N:o 111 ja 197; kts ed. vihko s. 45.
[115] N:o 149, 179.
[116] N:o 95; vrt. 121.
[117] N:o 197. Sisar on erehdyksestä pantu vastaamaan samoin kuin ämmä.
[118] Kts. Toisintoja Kantelettaren ensi painoksessa (III. s. 268) ja käsik. Lönnrot, R. n:o 610.
[119] Karttunen, n:o 111; vrt. Kant. III. s. 266.
[120] Myös alkuperäisempi mainesana punaposki tavataan näiden rinnalla Kantelettaressa (v. 14), vaan ei tämän alkuperäisessä käsikirjoituksessa, eikä Neitsyt Maarian virren toisinnoissa muualla kuin mainitussa uudemmassa Pälkjärveläisessä kirjaanpanossa; joten se lienee Lönnrotin tuosta lyyrillisestä pikkurunosta lisäämä.
[121] Cajan, n:o 45.
[122] Niemi, Sjögren n:o 421.
[123] Berner, n:o 59, Miihkali Arhippaiselta Latvajärveltä; vrt. Niemi, VKEA. n:o 273 ja Vanha Kalevala 32: 65-75.
[124] Esim. Niemi, VKEA. n:o 190 ja 250.
[125] R. n:o 580; vrt. Karjalainen n:o 36.
[126] Tämä ajatus näkyy jo olleen Gottlundilla, joka omistamansa Vanhan Kalevalan kappaleen reunaan sivulle 225 on kirjoittanut: Adam och Eva, junfru Maria.
[127] Porkka, I. n:o 248.
[128] Europaeus, III. 3. n:o 135.
[129] Alava, 1891, n:o 898.
[130] Groundstroem, n:o 250 a.
[131] Länkelä, IX. n:o 1 b.
[132] Viimeinen säepari esiintyy yksin Narvusin puolella irtanaisena muistelmana (Alava, 1891, n:o 13), johon liittyy huomautus: "ennen laulettiin tässä niitä virsiä"; vaan edellisen Lapsenetsinnän katkelman (n:o 12) samoin kuin seuraavan runon (n:o 14) laulaja on merkitty olleen kotoisin Soikkolasta.
[133] Esim. Europaeus, III. 3. n:o 135: Vasta kultainen käessä, Hopeainen kainalossa.
[134] Krohn, n:o 5968; vrt, Basilier, n:o 83.
[135] Europaeus, H n:o 107.
[136] Sam. n:o 155.
[137] Nimityksessä ruma Ruotsi, jollei se ole väännös Ilomantsissa tavattavaa Piispa Henrikin virteen viittaavaa Ruoan-Ruotsia (kts. I. s. 136), voisi mahdollisesti piillä vähäinen jälki Tapanin virrestä. Vienan läänin Latvajärven toisinnossa mainitaan Ruotus nimenomaan rumaksi ja Suomen puolella kosijana esiintyvälle Ruotusten kuninkaalle Katrina vastaa: "Rumapa sinä itsekin, poikasi sitä rumempi." (Arvidsson, O. VI. H).
[138] Karttunen, n:o 95.
[139] Karttunen, n:o 111. "Puut punaiset" j.n.e. kuulunee alkuansa kuvaukseen Ihmemaasta.
[140] Cajan, n:o 45.
[141] Europaeus, G. n:o 49.
[142] Lönnrot, A. II. 9. n:o 49. Sama piirre tavataan kerran myös Pohjois-Aunuksessa, ilman Marjatan nimeä (Krohn, n:o 6401).
[143] Esim. Europaeus, H. n:o 61.
[144] Castrén, XI. b. n:o 13.
[145] Toisin: Panuisille parmahille (Europaeus, K. n:o 11 Repolasta).
[146] Borenius, I. n:o 103.
[147] Kts. selitystä stereotypeeratun Kalevalan Nimien luettelossa.
[148] Niemi, VKEA. n:o 273.
[149] Sam. n:o 272.
[150] Muutaman säkeen (vv. 128-9) on Lönnrot vielä lisännyt länsisuomalaisesta Tapanin virrestä.
[151] Niemi, VKEA. n:o 113. Tosin siinäkin harvinainen piirre.
[152] Karttunen, n:o 95 ja Niemi, VKEA. n:o 273.
[153] N:o 163; vrt. myös Castrén, XI b. n:o 147.
[154] Tämä mainesana nimenomaan: Europaeus, G. n:o 49 Repolasta.
[155] Lönnrot, E. n:o 580.
[156] Europaeus, K. n:o 11.
[157] Karttunen, n:o 121.
[158] Vrt. myös Suojärvellä: "peltojen perätse" ynnä: paikoille papittomille, missä kuuset, pajut ja kivet.
[159] Karttunen, n:o 95 ja 121.
[160] Paitsi mainittua Topeliusen kirjaanpanoa kts. Karjalainen, n:o 36, jossa Maaria kolmasti turhaan rukoilee äitiään.
[161] Ruotsiksi: Bäckström, II. s. 170-1.
[162] Virittäjä, II. s. 78-9.
[163] J.H. Schmitz, Sitten und Sagen etc. des Eifler Volkes s. 119.
[164] L. Erck und Fr. M. Böhme, Deutscher Liederhort, n:o 1950, III. s. 655; vrt. n:o 1943, 1951 ynnä 1194-5..
[165] Grundtvig, III. s. 889.
[166] Cajan, n:o 45; vrt. Castrén, XI b. n:o 147 tois. Hyvä härkä höyräytä. Tästä ynnä edempänä mainittavasta Saunanhaku-virren ja Lapsenetsintä-virren välisestä liitteestä, jossa kerrotaan hevosen peittäneen lapsen heiniin, vaan sian syytäneen heinät päältä pois, on Lönnrot muodostanut kuvauksen härän ja sian huolenpidosta tallissa (vv. 244-7).
[167] Vrt. myös eräässä Lapsensynnytysloitsussa (Gottlund, n:o 370) säkeitä: Höyrytköhön Herran henki, kuin on lyöty saunan löyly.
[168] Tshubinskij, Trudy etn.stat. eksp. ja' zapadno-russkij kraj. Jugo-zapadnyj otdylj. I. s. 152.
[169] Kts. Grundtvig, n:o 97, II. s. 525-9 ja III. s. 886-9; Erk-Böhme, n:o 2057-62, III. s. 754-9.
[170] Grundtvig, III. s. 888.
[171] Erk-Böhme, n:o 2058; vrt. 2059-61.
[172] Sam. n:o 2057.
[173] Sam. n:o 2062; vrt. Grundtvig, III. s.
[174] Grundtvig n:o 97 B.
[175] Sam. A.
[176] Grundtvig, III. 888; Arvidsson, III. s. 513.
[177] Arvidsson, III. s. 519; vrt. Grundtvig, III. s. 887.
[178] Grundtvig. II. 526-7.
[179] Sam. III. s. 888. Grundtvig huomauttaa.
[180] III. 3. n:o 135.
[181] Porkka, I. n:o 248.
[182] Sam. n:o 245 ja Alava, 1891, n:o 1284, molemmat Lenttisistä.
[183] Porkka, I. n:o 244. Myös yhdessä Soikkolan kappaleessa on Maarialla: ruoska ruohoinen käessä, hopeainen kainalossa (Groundstroem, n:o 250 a).
[184] Samoin eräs toinen kappale, jossa ei myöskään Saunanhaku-virsi seuraa (Porkka, I. n:o 37). Tämä on ainoa, jossa jonkunlainen jälki lapsen löytämisestäkin Hevaan puolella on säilynyt.
[185] Porkka, n:o 244; vrt. 249, jossa Jumalan luoman kuun kertona esiintyy: Ilma Kiesuksen tekemä.
[186] Porkka, III. n:o 215.
[187] Kk. kuuluu viimeinen soma säepari: kui lie tulloo miun emmoin, tulloo lasta ottamaa.
[188] Porkka III n:o 216. Marketan runosta on myös kynnyksen kulutus Neitsyt Maaria lapsenetsinnän alkusäkeihin yhdistynyt yhdessä Hevaan puolisessa kappaleessa (l. n:o 250).
[189] Alava, 1891, n:o 898.
[190] Groundstroem, n:o 250 a.
[191] Porkka, III. n:o 128, 217.
[192] Alava, 1891, n:o 779.
[193] Sam. n:o 761 ja Porkka, II. n:o 165, molemmat Pärspään kylästä.
[194] Ruotsalainen, n:o 142.
[195] K. n:o 11.
[196] Lönnrot, Q. n:o 27 (nimittely); vrt. Ahlqvist, B. n:o 194 (synnyttely) molemmat Suomen Karjalasta; sekä Ganander s. 58 (piiloittelu).
[197] Afanasiev, Narodnyja russkija legendy s. X, Harkovin kuvernementista Vähä-Venäjältä.
[198] Karttunen, n:o 111; edelliset kaksi säettä myös Krohn, n:o 6401.
[199] Karttunen, n:o 121; vrt. myös Niemi, VKEA. n:o 267 Akonlahdesta, jossa on pelkästään polvelta katoaminen.
[200] Gottlund, n:o 109 Juvalta ja Reinholm, XI. n:o 347 Toksovasta.
[201] Karttunen, n:o 121, puun ja tien lausuma. Sama kappale, jossa polvelta katoaminen on säilynyt.
[202] Inha, n:o 33 (vrt. myös Borenius, I. n:o 53) ja Castrén XI b. n:o 147 reunamuist.
[203] Niemi, VKEA. n:o 116 vv. 145-150; vrt. 125 vv. 236-246 (pirttipuiksi) ja 128 vv. 133-6 (haloiksi hakataan).
[204] Krohn. n:o 6401.
[205] Karttunen, n:o 111; vrt. Suomalaisia kansansatuja II. n:o 1.
[206] Lapsen sylissä syötteleminen (vv. 466-7) on aiheutunut aivan satunnaisesta muunnoksesta (Niemi, VKEA. n:o 273 vv. 40-41): Kasvatti poijuttansa, Sylissänsä syöessänsä etc. Sylissä syödessä pitäminen kuuluu lempirunoihin ja tavataan esim. eräässä Suomen Karjalan kosintarunossa Lemminkäisen lupauksena (sam. n:o 50 vv. 18-21).
[207] Niemi, Topelius s. 51 ja Cajan, n:o 83.
[208] Iso tammi ss. 383-9. Mahdoton on siitä syystä Boreniusen vertaus (Vir. II. ss. 70-1) muutamassa färöläisessä loitsuluvussa esiintyvään kuvaukseen, mitenkä Maaria menee jalkaportaalle kammaten ja palmikoiden tukkaansa. Tämän piirteen kuuluminen edes skandinaavilaiseen Lapsenetsintä-virteen on hyvin epäiltävää. Tanskalaisen toisinnon kanssa, johon Grundtvig (II. s. 527) sen yhdistää, ei sillä ole muuta yhteistä kuin sana stettar (jalkaporras).
[209] Fol. 5. s. 27. Ehdolla näkyy olleen: Kuuhut — Ukko, tai: Tähet vastah tulevi, Tähet tiesi, molemmat "Tiehyen" kohdalla.
[210] Niemi, Sjögren n:o 421, v. 72; vrt. VKEA. n:o 266 v. 97.
[211] Niemi, VKEA. n:o 272; Castrén, XI. b. n:o 147; Cajan, n:o 163.
[212] Castrén, XI. b. n:o 13.
[213] Ehstnische Volkslieder, n:o 4, s. 24.
[214] G.H.F. Nesselmann, Littauisohe Volkslieder n:o 3.
[215] Esimerkkejä runonpiirteistä, jotka luultavasti ovat virolaisperäisiä, vaikka puuttuvat sekä Varsinais-Inkerissä että Karjalan kannaksella, tavataan kyllä, esim. Iro-neidon tai Marjatan virressä (kts. s. 57).
[216] Hurt, Vana kannel, n:o 491, II. s. 35. Useimmiten siirtyy ajatus virolaisessa laulussa Vapahtajan kuolemaan, samoin kuin tavallisesti saksalaisessa lapsenetsintä-virressä, esim. Neus, n:o 33 "Palve laid" ja Hurt, EKS. 8:o 2. s. 778 "Vanad lugemised".
[217] J.Th. Golovatskij, Narodny pesni galitskoj i ugorskoj ruci II s. 38, n:o 57; vrt. s. 46, n:o 12.
[218] Sam. s. 43, n:o 9.
[219] Russkij Filologitsheskij Vestnik 1887 s. 36 ja ss.
[220] P. Bezsonov, Kaleki pepehozshie, n:o 390-8, IV. s. 238-247.
[221] Neus viittaa Grimmin satuun "Seitsemästä kaarneesta".
[222] Törneroos ja Tallqvist, n:o 371.
[223] Groundstroem, n:o 2 melkein välittömästi ja Porkka, I. n:o 99, Kapriosta mainitulla Silta- ja kirkko-virren välityksellä; välikkeestä on jälki säilynyt myös näytteeksi painetun runon jatkossa.
[224] Porkka, III. n:o 223 ja Alava, 1891, n:o 781.
[225] Alava, 1891, n:o 899 ja Porkka, III. n:o 221. Toiset ovat: Länkelä IX. n:o 1 ja 1 b.
[226] Alava, 1891, n:o 1286.
[227] Luultavasti runosta "Ristitty metsä"; kts. Kanteletar 3:s painos III. n:o 137 sekä tutkimusta Eesti Üliõplaste Seltsi albumissa IV. s. 170.
[228] Alava, 1891, n:o 781.
[229] Porkka, I. n:o 99.
[230] Porkka, II. n:o 166.
[231] Alava, 1891, n:o 766. Päivänpaisteen pyytäminen Jumalalta on löydetty myös itäpuolelta Hevaan aluetta Järvisaaresta (Europaeus, III. 2. n:o 35), mutta sovitettuna pyytäjän äidin haudalle, että tämä pääsisi käymään kotona lapsiansa katsomassa (vrt. Kant. 4:s painos III. n:o 66).
[232] Esim. Härkönen, n:o 6.
[233] Tässä on noudatettu vanhinta Europaeusen muistiinpanoa (J. n:o 31), sitä muodollisesti täydentämällä erään uudemman kirjaanpanon avulla (Basilier n:o 181).
[234] Tämä säe puuttuu Europaeuselta.
[235] Tässä on myös noudatettu yhtä Europaeusen kappaletta (G. n:o 352) ja samoin täydennetty uudemmasta (Härkönen, n:o 214).
[236] Näistä alkusäkeistä on Europaeus ainoasti kolmannen kirjoittanut.
[237] Järjestys Härkösen mukaan; Europaeusella on tämä säepari ennen edellistä.
[238] Krohn, n:o 5845: siihen tapaan myös Härkösellä.
[239] Krohn, n:o 6005.
[240] Europaeus H. n:o 63 Suojärven Kotajärveltä, ja Härkönen, n:o 304 Korpiseliltä.
[241] Europaeus, G. n:o 374, luultavasti Kuikan kylästä Sodanlahdelta.
[242] Ruotsalainen, n:o 396, Haavistosta.
[243] Europaeus, H. n:o 63; vrt. Basilier n:o 53 Suojärven Kotajärveltä.
[244] Europaeus, III. 1. n:o 21 ja Ahlqvist, B. n:o 325.
[245] Kalevalan toisinnot II. n:o 222, vrt. 223, jossa tämä piirre puuttuu.
[246] Europaeus, G. n:o 282; vrt. Ahlqvist, B. n:o 102 ja Krohn, n:o 6889.
[247] Niemi, VKEA. n:o 271.
[248] Cajan, n:o 164 ja Castrén, XI b. n:o 14, jotka toisiaan paikoitellen täydentävät.
[249] Ainoasti Castrénilla.
[250] Ainoasti Castrénilla.
[251] Viimeiset kaksi säettä ainoasti Cajanilla.
[252] Yhdessä uudemmassa kirjaanpanossa (Inha n:o 33) se kuitenkin tavataan säilytettynä, vaan asetettuna kokoonpanon alkupäähän Marja-virrenkin edelle.
[253] Niemi, VKEA. n:o 273.
[254] Niemi, Sjögren n:o 421.
[255] Cajan, n:o 83.
[256] Berner, n:o 59 Arhipan pojan Miihkalin laulama.
[257] Borenius, II. n:o 4, sekin Latvajärvellä muistiinpantu.
[258] Niemi, VKEA. n:o 263 v. 26: "mistä tänne tullet."
[259] Niemi, Tutkimus Sakari Topeliusen runonkeräyksistä s. 16-18; vrt. Kalevalan kokoonpano I. s. 22.
[260] Niemi, Topelius s. 21-2 ja 52.
[261] Kts. N.M.K.Y:n albumissa Ristinkallio I. kirjoitusta Väinämöisen haava s. 64.
[262] Virittäjä II. s. 69.
[263] Sitä vastoin on mahdollista, että englantilaisen Marja-virren loppusäkeissä (kts. s. 49) on siitä säilynyt jonkunlainen jälki.
[264] A. Grenzstein, n:o 99 Audrusta Pärnunmaalta (EKS. 4:o 2. s. 391).
[265] J. Relander, n:o 23.
[266] Virosta: Wiedemann, Aus dem inneren und äusseren Leben der Ehsten, s. 356; vrt. Hurtin kok. II. 33. s. 257, jossa mainitaan monen pääsiäisaamuna vahtivan aurinkoa koko tunninkin, kunnes heidän silmissään alkaakin aurinko tanssia. — Suomesta suullisia tietoja Hämeestä, Savosta ja Karjalasta.
[267] Länkelä, IX. n:o 1.
[268] Porkka, Loitsu n:o 33 ja Groundstroem, n:o 245.
[269] Porkka, III. n:o 222.
[270] Sam. n:o 221; vrt. Alava, 1891, n:o 1149.
[271] Porkka, II. n:o 165 ja Alava, 1891, n:o 761.
[272] Ruotsalainen, n:o 143. — Itäpuoleltakin Hevaan runoaluetta on löydetty lyyrillinen runo, jossa kenties voi nähdä Kirkko- ja silta-virren vaikutusta (Europaeus III. 2. n:o 158). Tyttö siinä kertoo emon ja veikon opettaneen: "Kun menet kirkkoon, niin kumarra, anna kättä alttarille, saarnastuolille sanele; kaikki kansa katsahtavat: kenen tyttö" j.n.e.
[273] Porkka, Loitsu n:o 40.
[274] Groundstroem, n:o 245; vrt. Porkka, III. n:o 222.
[275] Groundstroem, n:o 86 ja Europaeus, III. 3. n:o 136.
[276] Alava, 1891, n:o 1287; vrt. Europaeus, III. 3. n:o 137.
[277] Kts. Julius Krohnin jälkeenjääneistä muistiinpanoista II (Valvoja 1891. s. 612-623).
[278] Europaeus, J. n:o 31 (täydennetty Basilier n:o 131:n avulla) ja G. n:o 352.
[279] Sen näkee selvästi Lönnrotin Loitsurunojen julkaisustakin ss. 156, 195, 268, 341.
[280] Europaeus, G. n:o 580.
[281] Castrén, XI b. n:o 13 Tois.
[282] Lönnrot, E. n:o 580.
[283] Karttunen, n:o 197.
[284] Krohn, n:o 6401.
[285] Karttunen, n:o 149. Juuri edellä on puhe siitä virrasta eli koskesta, joka ei ota hukuttaakseen Neitsyt Maariaa.
[286] Ainoa vähän täydellisempi on Europaeus, K. n:o 11, vaan siinä ei mainittuja liitteitä olekaan.
[287] Törneroos ja Tallqvist, n:o 370.
[288] Groundstroem, n:o 86 ja 245.
[289] Törneroos ja Tallqvist, n:o 371 ja Tois. sekä Groundstroem, n:o 2.
[290] Länkelä, IX. n:o 1.
[291] Alava, 1891, n:o 900.
[292] Esim. Groundstroem, n:o 2.
[293] Sam. n:o 245; vrt. Länk. IX. n:o 1 b: "kahlehia" ja "kuristusvöitä".
[294] Kts. s. 132.
[295] Porkka, I. n:o 156 ja loitsu n:o 38.
[296] Europaeus, J. n:o 31, täydennyksenä käytetty Relander, n:o 9 ja Härkönen, n:o 6.
[297] Ainoasti Härkösellä.
[298] Ei Europaeus, mutta molemmissa uudemmissa kappaleissa.
[299] Kolme edelläkäyvää säettä yksistään Relanderilla. Härkösellä on ainoasti säe: Juutas mittai kauhansa.
[300] Nk. ed. Härkösellä sen sijaan kuuluu loppu: Juutas istuu perä kiinni kalliossa, kaula rautakahlehessa.
[301] Europaeus, G. n:o 352.
[302] Kts. Franssila, Iso tammi s. 477. Siinä yritetty loitsun säkeitten johto lyyrillisestä runosta on epäiltävä.
[303] Europaeus, G. n:o 580: Istuu vieras kynnykselle.
[304] Krohn, n:o 5911
[305] Europaeus, H. n:o 62.
[306] Krohn, n:o 5911.
[307] Europaeus, G. n:o 374, luultavasti Kiikan kylästä Sodanlahdelta.
[308] Niemi, VKEA. n:o 271.
[309] Tästä on yhdessä kappaleessa (Cajan, n:o 83) tullut vastaukseen tiedustelujen suurien silmien lisäksi "leuka laaja", jonka Lönnrot on asettanut ensimmäiseksi sekä kysymykseen että vastaukseen.
[310] Niemi, Sjögren n:o 421.
[311] Niemi, VKEA. n:o 273.
[312] Topeliusella, niinkuin on mainittu, oli paitsi hänen kokoelmissaan säilynyttä kappaletta (Niemi, Topelius s. 52) toinen Sjögrenin muistiinpanon kaltainen. Jos hän tähän jälkimmäiseen vastaukseen olisi asettanut uuden kysymyksen, niin voisi vielä ajatella sen olleen kadonneessa toisinnossa. Mutta hän on tehnyt muutoksen juuri säilyneesen kappaleesensa.
[313] Cajan, n:o 46.
[314] Alkuperäisessä käsikirjoituksessa (Fol. V. s. 30) tätä kohtaa ei vielä löydy.
[315] Kts. Lönnrot, Loitsurun. s. 1.
[316] Castrén, XI. b. n:o 13.
[317] Europaeus, K. n:o 11.
[318] Cajan, n:o 83.
[319] Charl. Europaeus, n:o 186; vrt. Sirelius, n:o 213, jossa loitsun seassa tavataan sekä Hiiden sepän kahleentaonta että säe: Piru kaivoi pitkän hauan.
[320] Krohn, n:o 1491-4 Kiuruvedeltä Pohjois-Savosta; vrt. 16629 Pihtiputaalta Pohjois-Hämeestä. Kts. myös Auer, n:o 65 Kemistä Pohjanmaalta: Kallio oli ennen pehmyt kuin leipä, vaan kun Luoja sanoi: "maa kiven kovettakohon, vesi rauan karkaiskohon", niin tuli kovaksi kivi. Viitatut runosäkeet esiintyvät sentään Vienan läänissäkin, josta koko kertomus voisi olla laukkukauppiaan mukana kulkeutunut.
[321] Relander, n:o 123; vrt. Basilier n:o 65 ja Krohn n:ot 5845, 5911. Myös Vienan läänissä tavataan loppulaule: siinä tshiepissä on nyt Hiitolan isäntä, sentähden ei taota rautaa pyhänä (Castrén, XI. b. n:o 13; vrt. Cajan n:o 46).
[322] Kts. Niemi, VKEA. n:o 236.
[323] Ahlman, n:o 100.
[324] Laiho, n:o 354. (Nämät sanat luetaan purressa hampain jonkin teräkalun terään, estääkseen haavaa tulemasta).
[325] J. Vahl, Lapperne og den lapske Mission I. s. 153.
[326] Hurt, II. 18. s. 140.
[327] Kts. myös Salamniusen Ilolaulua Jeesuksen alas astumisesta helvettiin, jossa: Pani konnat kahlehisin.
[328] Virittäjä, II. s. 73-7.
[329] Raamatullisia aiheita, joita Nikodemuksen evankeliumi on yhdistävinään, kts. 1 Piet. 3: 19: 2 Piet. 2: 4; Joh. 16: 11.
[330] Borenius viittaa vielä Bogomilien oppiin, jonka mukaan Jeesus vasta haudasta ylösnoustuaan kahlitsi vanhemman veljensä Satanaelin paksuun ja raskaasen kaularenkaasen. Tämä oppi on vaikuttanut vanhauskolaisiin Venäjällä ja todistettavasti myös Venäjän-Karjalaisten käsitykseen esim. Maailman luomisesta (kts. Suomalaisia kansansatuja I. n:o 321). Koska kuitenkin suomalaisessa kansanlaulussa Luojan ylösnousenta ja Hiiden sepän kahlinta alkuaan ovat olleet eri runoja, katoaa siitä näennäinen yhtäläisyys kahlitsemisajan suhteen.
[331] Kts. Suomal. kirjall. historia I. s. 251-2.
[332] Basilier, n:o 53.
[333] Esim. Ruotsalaisilla: Bäckström, II. s. 198; kts. Venäläisillä: Bezsonov, n:o 380, IV. s. 210.
[334] Krohn, n:o 5698. Lisäyksiä n:o 5742:n jälkeen. Näistä on joskus sopivampi säkeenmuoto valittu ja päätekstistä muutenkin hiukan säkeitä karsittu.
[335] Iuda lisää: Terväh (pian) pietäh suudu (tuomio) käissä. Tämän lauseen selityksen saa vielä mainittavasta suorasanaisesta tarinasta, jossa Iuda tempaa miekkansa: "terväh täs peä pakkia; kenes on ismen, sanokkoa!" vaan Maarian poika vastaa: "älä viuhka spoagan kera!" Nähtävästi Pietarin teosta kiinniottotilaisuudessa johtunut piirre.
[336] H. n:o 63.
[337] Bezsonov, n:o 371, IV s. 197; vrt. n:o 369, 370, 372 sekä 351 ja 352; viimeksimainitusta vähävenäläisestä kappaleesta huomautetaan, että sitä laulettiin Pitkänä Perjantaina.
[338] Haupt u. Schmaler, I. n:o 284, s. 276.
[339] Krohn, n:o 5715 a, muistiinpantu sekin Kotajärven kylässä.
[340] Grundtvig, n:o 99, II. s. 536 ja Bugge, Studier över de nordiske Gude- og Heltesagns Öprindelse s. 35.
[341] Mark. 15: 39; vrt. Math. 27: 54 ja Luukk. 23: 47.
[342] Erk-Böhme, n:o 1958-60, III. ss. 665-7.
[343] Relander, n:o 123, Kuikkaniemen kylästä.
[344] Karttunen, n:o 95. Vaillinaisemmin Vienan läänissä: Cajan, n:o 45, 83; Berner n:o 55; Karjalainen n:o 36.
[345] Suomalaisia kansansatuja I. n:o 297, tois. n:o LXXXV.
[346] Afanasiev, Legendy s. XIII ja Golovatskij, II. s. 6, n:o 8.
[347] Pamjatniki star. russk. liter. I. S. 217.
[348] G. n:o 595.
[349] Grundtvig, III. s. 882-3.
[350] Child, n:o 55, II. s. 7-10.
[351] Haupt und Schmaler, I. s. 275. n:o 283.
[352] Tshubinskij I. s. 152-3 ja Golovatskij, II. s. 9, n:ö 13; vrt. Bezsonov, n:o 319, IV. s. 116.
[353] K. Krohn, Satuluettelo II. 89; esim. Gromidstroem runo n:on 245 jälkeen.
[354] Vrt. vv. 454-5 ja 604-5 sekä v. 453: Päälle kaulan kaikkivallan < Kaukomielen.
[355] Myös eräässä Pohjois-Aunuksen kappaleessa mainitaan paapo (kätilö), jota orja lähetetään etsimään (Karttunen n:o 179).
[356] K. Krohn, Satuluettelo II. 14.
[357] Vrt. Lönnrot, Arvoituksia n:o 326 merkityksellä: lintu.
[358] Esim. Lönnrotin Loitsurunoissa s. 214.
[359] Esim. Niemi, YKEA. n:o 50.
[360] Kts. UK. 14: 425-8; 15: 40-4, 54-7, 363 ja seur.; sekä VK. 8: 100-154, 184-208.
[361] Cajan, n:o 45.
[362] Afanasiev, Leg. n:o 15, s. 53.
[363] Borenius, Kalevalan Toisinnot I. 1 (ainoasti alku painettu) n:o 21; Niemi, VTT F. A. n:o 10 ja Kalevalan kokoonpano I. s. 137.
[364] Reunamuistutuksessa Cajan n:o 46:n kopioon Borenius viittaa siihen mahdollisuuteen, että tämäkin runojakso olisi saman Vaassila Kieleväisen esittämä. Asianlaidan perille tai edes lähelle päästäkseen pitäisi kuitenkin saada ei ainoastaan Vaassilan laulamat runot ja säkeet tarkoin selville, vaan myös muiden läheisten laulajain. Erittäin olisi määrättävä Luojan virsi A. II. 3. n:o 71 (VKEA. n:o 268), jossa yhteisiä säkeitä vrt.: 1-10, 13-5 (erittäin 5 ja 7).
[365] T:ri J. Hurtin tiedonanto.
[366] Koska t:ri Hurtin Setukais-kokoelmat toivottavasti pian ilmestyvät painosta, riittänee tässä suomennos, joka on suoritettu kahden kappaleen mukaan: A = H. I. 6. s. 192 (J. Sandra n:o 5) ja B = H. II. 4. 105 (Jak. Hurt 49).
[367] O. Kallas, Die Wiederholungslieder der estnischen Volkspoesie I. s. 305.
[368] Võnd, Võnnu Setukaisilla tarkoittaa tri Hartin tiedonannon mukaan Venden nimistä kaupunkia Liivinmaalla, joka keskiajalla oli liiviläisen ritariston päälinna.
[369] O. Kallasen huomauttama sam. s. 311-2.
[370] Esim. Hart, VI. 1884. II. n:o 18.
[371] A = H. II. 3. s. 5 (H. Prants n:o 3); B = H. I. 2. 301 (J. Lillak 14) Suuren Jaanin pitäjästä, 12:s säe on lisätty läheisen Pilistveren toisinnosta: H. III. 2. 825. Myös Harjumaalla (Neus kk. n:o 92), Läänemaalla ja Varsinais-Virossa (H. II. 54. 508 ja III. 2. 475) on runo löytynyt, josta voi päättää sen olleen aikoinaan yleisen koko Virossa.
[372] A) 3. 4. akanamaha; 4. 3 astut, 4. olkivatsa; 9. 3-4 pöydän luona; 10. 2 piirikunta; 11. kaksi parvea kaarneina; 12. 1 kaikki; 16. 3 mitataan; B) 6. 4 ruumen; 8. 3 reellä; 9. 4 kuolisit; 11. 1 irvellä, 2 suden.
[373] Että härkäkin on kyntömaalla, todistaa eräs toisinto, jossa härkä selittää syyn niskansa hiertymiseen: ky ma künni külä maada, üles ma kisi kivi saarõ, üles kakki kannu juurõ (H. II. 3. s. 5, sama jossa hevosen ja härän kinastelu on säilynyt).
[374] Usein hevonen ilmoittaa väsymyksensä syyksi, että on ollut hääsaaton (saja) ja sodan (sõa) ajossa, arvellen edellistä ajoa raskaammaksi, kun sodassa ainakin hyvin syötetään (esim. Hurt,. VL. 1884. II. n:o 7). Tämä valitus on kuitenkin eri runoa (kts. Kallas, Wiederholungslieder s. 163).
[375] Neus, EV. n:o 117, s. 437.
[376] H. II. 10. s. 246 (Nante s. 16) Kadrina; toisinto: H. II. 11. s. 933 (Mastberg n:o 3) Veike-Maarja.
[377] Neus, n:o 12, s. 55 Järvamaalta ja Knüpffer II. n:o 198 Varsinais-Virosta; vrt. H. II. 41. s. 319 Saarenmaalta, II. 54. 457 Lääne, II. 25. 69 ja 43. 9 Viljannin sekä II. 24. 485 Võrunmaalta.
[378] Hurt, VL. 1884. H. n:o 7.
[379] Hurt, VL. 1884. 111. n:o 4; toinen löytyy H. II. 4. n:o 145.
[380] Tämä ja edellinen säe lisätty muista toisinnoista.
[381] Itsenäisissä Ilmanpäästö-runon kappaleissa tavallisesti Maaria tuottaa tyttärillään vaatteet ja Jeesus rengeillään valjastuttaa.
[382] H. I. 10. s. 569 (Fr. Treial n:o 2).
[383] Samaan tapaan loppuu myös edellä mainittu härän runon sekä hauta- ja ilma-runon yhdistys: _Jäi iks jidus Jumalille, Kirjä kätte Marijille, Jäu näidiste käelda, Sinipelli sõnelda.
[384] H. II. 3. s. 73 (H. Prants n:o 65).
[385] Kts. I. s. 54.
[386] H. III. 13. s. 242 (Bezsold n:o 3).
[387] Eräässä juhlajulkaisussa v. 1863 Der Gelehrten Estnischen Gesellschaft etc. s. 7; Tallinnan virol. kirjall. seuran kok. F. 232 f. n:o 335.
[388] Afanasiev, Legendy s. IX.
[389] Nyland IV. s. 100 ja Lönnrotin sanakirja: Kampelo.
[390] Lutsi maarahvas n:o 131-2.
[391] Mahdollista on, että myös pahan hengen hautaan paneminen Jeesuksen sijalle olisi jossain yhteydessä suomalaisen Hiiden sepän kahlinnan kanssa. Vrt. Karjalan kannaksen toisintoa s. 142 sekä erittäin Muist. Sireliusen loitsua n:o 213, jossa säettä: Piru kaivoi pitkän hauan, seuraa: Sinne piru piinatahan. Tämä yhdistys saattaa kuitenkin olla satunnainen ja jälkimmäinen säe jostain manaus-luvusta johtunut.
[392] Europaeus, J. n:o 303 ja 300.
[393] Sam. n:o 301; vrt. Länkelä IV. n:o 28 Seitskarilta.
[394] A = EKS 4:o 5. s. 426 (M. Leppik n:o 414) Koerusta Järvamaalla; B = H. II. 1. 521 (M. Ostrov ja O. Kallas 691) Jõhvista Varsinais-Virossa. A 3. 1 kipinä; 4. 2-3 käy ympäri huoneissa; 11. 1 omenapuihin. B 3. 1 käveli; 4. 3 kynttilää; 7. 4-5 siivosi pöydät: 11. 3 leikkijälle.
[395] H. IV. 7. s. 500 (J. Esken, n:o 1).
[396] Kantelettaren 3:ssa painoksessa on Lönnrot Luojan virressä (III. n:o 22) kuitenkin runomittaan sovittanut yhden kohdan mainitusta viimeistelyn-yrityksestä, nimittäin Juuttaan kahleen hiomisen.
[397] Tähän liittyy vielä eräs vähän epäiltävä muunnos: H. II. 30. 677 Rõngu (P. Grünfeldt 1) = H. III. 6. 135 Helme (H. Karolin 19).
[398] Yhdessä kappaleessa (A 1) Maaria itse hänet herättää ja vie taivaasen, vaan siinä on lopumpana esitettävän muunnoksen vaikutusta.
[399] Säe 10. 2 käveli; 11. 2 veräjän; 13. 4 raukka; 15. 1 höyhen; 27. 3 isäntä; 31. 1 lämmittämättömään; 43. 1-2 renkejä käskiessä; 49. 2 vakkasella; 50. 1 ahtaammalla.
[400] A 8 tuodaan isännälle tervakannun kera leiva tükki, huomautuksella että oli kyllin saanut nisua syödä, olutta juoda.
[401] A 3-5 Pärnunmaalta; molempien jälkeen A 6, 8 Viljanninmaalta; muissa puuttuu tarjoilu isännälle.
[402] Seuraava säepari, samoin kuin vastaava Hiiden portin kohdalla lisätty (14).
[403] 13: Vietiin metoiseen t.; niinikään sitten metoinen tuoli ja tuoppi, jotka 16:ssa on hopea —. Myös hopeahuone ilmaantuu Joenperän kappaleessa (12).
[404] 16:n mukaan; 13 yleensä: orjalle.
[405] Sam.; 13: Luspassa lovatessasi.
[406] Järjestys 16:n; 13: H. m. L. m.
[407] 13 sielu: 16 v. s. helvettikin, samoin kuin edellä: taivaasehen.
[408] Tämä ja kuusi seuraavaa säettä 16:n mukaan; 13 ainoasti: Jo sie sait istuakses, Piikoja pitäessäsi, Orjia ottaessasi.
[409] Viimeistä säeparia vastaa eräässä varsinais-virolaisessa kappaleessa (B 19): Paha on maksada Manalla, Kuri on kosta Tuonelassa, Ale on auassa tasuda.
[410] Itse katuakin välistä nimenomaan mainitaan Tuonelan kaduksi (esim. J-).
[411] Isäntä viedään helvettiin, jossa orja on vastaanottamassa. (3),
[412] Paitsi Soikkolan-puolisen vaikutuksen alaista kappaletta (25) etempänä mainittava Järvisaaresta (39).
[413] Soikkolan Venaa, tarkoitti laulaja, etempänä merta olevia kyliä.
[414] Ainoasti 62:ssa, jota vastoin tästä puuttuu toisen kappaleen seitsemän säettä. Seuraavassa on pantu hakasiin ne säkeet, jotka jo Lönnrot on 60:n säkeitten väliin lisännyt 62:sta.
[415] 62:ssa puuttuu; seuraava säe: Käy s. k—tellen.
[416] 62: Rangastus raskahampi.
[417] 62:ssa puuttuva säe.
[418] Ruots. spann, vanha mitta, ja pung = kukkaro.
[419] Kts. 41, jossa ilo- ja surutuvan yhteydessä mainitaan myös ilo- ja surusielut.
[420] Tosin Venjoen kirjaanpanojen joukossa Europaeusen kokoelmissa, vaan muodoltaan ilmeisesti Karjalan kannaksen runoihin kuuluva ja luultavasti laulajan sillä puolen kuulema.
[421] 85: nimenomaan Santti Pietari, vaikka portin sijalla porstua.
[422] Sitä paitsi satunnaisesti yhdessä äskettäin kirjaanpannussa Narvusin kappaleessa nimellinen Hetu tyttö (9). Selvästi Kantelettaren vaikutuksen alainen on 46.
[423] Vrt. välimuotoa "Katalaisella kahmalolla" yhdessä Narvusin kappaleesa (5).
[424] Lyyrillisessä Isäntäväen puhuttelurunossa: H. II. 37. s. 98 (H. Hendel n:o 4) Vaivarasta Inkerinmaan rajalta.
[425] Alkusoinnuton määresana pikkusella l. pienimmällä on kappasella säännöllisesti Karjalan kannasta pohjoisempana.
[426] Samoin Savon puolella: "Kapealla pietimellä" (92, 95).
[427] Kts. mainitun runon tutkimusta Finnisch-ugrische Forschungen I. s. 63.
[428] Kolmas Kantelettaren kertosäkeistä (v. 20) on ensimmäisen mukaan muodostettu; vrt. Kurkijoen-puolisessa näytteessä: päin pälvehen.
[429] Vrt. myös seuraavaa säettä: Vietihin Jumalten (83) l. Jumalan (84) luokse.
[430] Edellä käyvä säepari (vv. 26-7) on Kurkijoen-puolisesta näytteestä otettu. Muutos: Sieluja kirjoittamassa > S. kereämässä (käsikirj., vrt. Kant. 1 pain. Tois. s. 235) > Kerättihin kuollehia on tapahtunut runomitan ja alkusoinnun parantamiseksi sekä uudemmanaikuisen kirjoittamisen käsitteen välttämiseksi.
[431] Toisinaan myös niinkuin Virossa yksin olutta; molemmissa toisistaan riippumaton myöhempi muodostus, lähin suomalainen vasta Venjoella Keski-Inkerissä (36). Meden kera tavataan olut Hevaalla (20, 25), vaan viina jo Soikkolasta (13, 14, 16, 17) ja hunaja Joenperästä (12) alkaen.
[432] Tilapäisiä lisäkoristeita Kantelettaressa ovat: vv. 41 ja 49 (tois. 91), edellisen johdosta ovat ehkä muodostetut vv. 69-70, joille ei löydy vastinetta aikaisimman kk:n reunamuistutuksissakaan; samoin vv. 35 ja 52-3 (83, vrt. 82) sekä v. 80 (83, vrt. 85).
[433] Vrt. jo B. 15: Pikkena küünarpuu käes, Laiein kangas kaendelas.
[434] Kantelettaren kk:n reunassa on (83): Verkoa saran tilasta, Pitemmällä kyynärällä, josta painetun vv. 103-4 ja sen mukaan myös 107-8 on muodostettu.
[435] Esim. Neovius, Paraske n:o 1047.
[436] Bezsonov, Kaleki n:o 19-27, I. s. 43-97.
[437] Child, n:o 56 A ja B, II. s. 10.
[438] J. Wenzig, Westslawischer Märchenschatz, s. 291.
[439] Erk-Böhme, n:o 218, c:n mukaan (I. s. 646); vrt. b.
[440] Sam. n:o 219 a (I. s. 650); vrt. n:o 2071 (III. s. 763), jossa lapsensa surmaajalle samaa tarjotaan.
[441] Grundtvig, n:o 100, n. s. 539.
[442] Sam., n:o 109, II. s. 589.
[443] H. II. 5 s. 280 (Jos. Hurt 1883, n:o 64) Karksi.
[444] Hurt, Vana Kannel n:o 296 A (II s. 210) Kolga Jaani; H. III. 7 s. 367 Viljandimaa ja II. 51. 173. Puhja.
[445] H. III. 13. s. 674 Halliste.
[446] Vana Kannel n:o 296 B; H. II. 41 s. 616 Tõstama.
[447] H. I. 2. s. 106 (J. Sootz 1889, n:o 3) Halliste.
[448] Tästä lienee tullut yhteen etelävirolaisen päämuodon kappaleesen (A 7) tuolin lisäksi: silkkisänky ja pehmeä patja, jolle orjaa kehoitetaan heittäytymään, koska oli kyllin saanut paljaalla maalla maata.
[449] Kts. E. Lagus, Germaniska toner i den finska fålkvisan (Finländska bidrag till svensk språk- och folklifsforskning utg. af svenska landsmålsföreningen i Helsingfors, 1894, s. 64).
[450] Erk-Böhme, n:o 90 a, I. s. 321. Käännös noudattaa suomalaisen laulun mittaa, johon ajatus on paremmin mahtunut; alkutekstin mitta on hiukan lyhyempi, jambinen.
[451] Sam. n:o 90 b ja c.
[452] Sam. n:o 89 c, I. s. 316.
[453] Sam. n:o 79 e.
[454] Sam. n:o 89 b.
[455] Sam. 71 d, I. s. 256.
[456] Sam. n:o 71 g.
[457] C. G. E(stlander), Om folksängens vägar i Norden: Album utg. af Nylänningar VIII. s. 86 — 7.
[458] Geijer-Åfzelius, ny uppl. n:o 25. 2, I. s. 144, II. s. 134; Nyland, Hl. s. 53.
[459] Album utg. af Nyländingar VIII. s. 81-2. Mainitut viisi säettä tavataan myös yksistään suomeksi: Paldani, n:o 111.
[460] Tämä ja seuraava värssy on palautettu siilien muotoon, joka niillä on Lönnrotin käsikirjoituksessa.
[461] H. I. 2. s. 89 (H. Martinson n:o 17) Pärnun pitäjästä; vaatsin = katsoin, viirst = saks. fiirst, ruhtinas, truuist = uskollisesti.
[462] Geijer-Afzelius, ny uppl. n:o 30, 39 ja 3; suomeksi esim. Laurila n:o 4 Kiikasta ja E.V. Hynninen n:o 29 Joroisista: Aminoff, n:o 1 Iisalmesta; I. Krohn 1890, n:o 83.
[463] Steenstrup, Vore Folkeviser s. 107, 115.
[464] Arvidsson, III. s. 271; Lönnrot, fol. V d. n:o 101, E.V. Hynninen n:o 27 ja Lauri Soini, Uusi Suometar 1901, n:o 164.
[465] Tämä laulu on kauttaaltaan mukaelma ruotsalaista (Geijer-Afzelius, ny uppl. n:o 54, II. s. 235). Omituinen on veljen murhan aihe: Mintähen naistani nauratteli. Ruotsissa ei veli ilmoita äidille mitään motiivia kauheaan tekoonsa ja Englannissa (Child, n:o 13) on veljesten riidanalku suorastaan mitätön: vitsan leikkaaminen pajusta, josta ei kuitenkaan olisi puuta kasvanut, tai pennyn arvoisen pähkinäpuun-oksan taittaminen. Kuitenkaan tätä piirrettä ei tavata Schröterin julkaisussa (s. 121) eikä edes Lönnrotin Kantelettaren käsikirjoituksessa (s. 400). Luultavasti on siis Lönnrotin itse onnistunut keksiä niin valtaavalle tapaukselle runollisesti vastaava aihe.
[466] Child, n:o 75, II. s. 204-213.
[467] Erk-Böhme, n:o 110 c, I. s. 388.
[468] Sam. n:o 110 e.
[469] Äidin kysymyksessä: "miksi hameesi edestä lyhyt" sekä tapauksen sijoittamisessa Augsburgin kaupungiin (kts. sam. s. 396 ja n:o 119 a), joka ei ollenkaan sovellu äidin neuvoon parissa toisinnossa, että lapsi olisi salattava ja heitettävä Rein-virtaan (n:o 110 b, vrt. d).
[470] Child, II. s. 205 Muist.
[471] Eva Wigström, Folkdiktning 1. s. 52 ja Fagerlund, Anteckn. n:o 5, s. 196.
[472] Osaksi jo ruotsinpuolisissakin kappaleissa tavattavia (kts. Arvidsson II. s. 18 ja Dybeck, Runa 1845 s. 15).
[473] Herra kreivillä ei ole juuri muuta kuin: viinaa, olutta, rommia, punssia, pomeranssia, siirappia, teetä tai kahvia ynnä vehnäistä eli rinkeliä! Ainoasti kerran mainitaan myös: Ehk kolm tuhat tukatit (H. II. 11. s. 305). Tallirengin tarjoomisesta ilmenee jälki neidon pyynnössä saada hevonen ja kuski kotiin ajaakseen (H. IV. 3 s. 173: samoin muutamassa Eisenin muistiinpanossa Hiidenmaalta, jossa vielä kotona tehty huomautus: Kleit on eest lühikene, on epäilemätön jälki saksalaisesta esikuvasta). — Mahdollisesti alkuperäinen ajatus on säilynyt eräässä vastauksessa neidon pyyntöön, että saisi herran itsensä: Ei sa ärrad ennast saa, Sääl on palju panti tarvis (H. II. 7. s. 269), joka viittaa samanlaiseen varallisuuden vaatimukseen kuin saksalaisessa laulussa: "Minä seisoin korkealla vuorella",
[474] Esim. Härru vötis nuga taskust, Pistis oma rinna sisse, Veri purtsand vastti nägu (H. I. 1. s. 613) tai Siis hilrra laaäis, lasgis isi, Ja suri pilssi paugu päes (H. I. 2. s. 260).
[475] G. Djurklou, Ur Nerikes folkspråk s. 106.
[476] J. K(rohn), Ennen tuntematon ritariballadi Suomen keskiajalta, Valvoja 1885. s. 517.
[477] Groundstroem, n:o 82 sekä Törneroos ja Tallqvist, n:o 213.
[478] Tämä säe on sivulle kirjoitettu ja viitattu sana useaan kertaan yritetty kirjoittaa; vrt. Groundstroem, n:o 79.
[479] Kk. Neiellen; vrt. esim. Porkka I. n:o 115.
[480] Tämän kertosäe kuuluu Gr. kk. Laulella papit papelil.
[481] Kk. — alt kovalta; eräässä toisinnossa mainitaan, että "Kaksi oli hauankaivajata" (Alava, 1891, n:o 1288).
[482] Kk. kovalta.
[483] Kk. Vaipui vaipui solai(?)
[484] Kk. Sepit sie.
[485] Kk. Katolisen.
[486] Esim. Porkka. I. n:o 119, 120; 117.
[487] Porkka, I. n:o 119.
[488] Porkka, II. n:o 202 Narvusista.
[489] Törneroos ja Tallqvist, n:o 211.
[490] Siinä Anteruksen runon kappaleessa, jossa koulusta tulo on laveimmin kuvattu, mainitaan pyssyn ohella myös miekka.
[491] Porkka, I. n:o 120.
[492] Esim. Groundstroem, n:o 79; vrt. Porkka, I. n:o 121.
[493] Porkka, II. n:o 60.
[494] Ruotsalainen, n:o 137 ja Alava, 1891, n:o 405.
[495] Törneroos ja Tallqvist n:o 210: Alla Narvan.
[496] Porkka, III. n:o 241 Soikkolasta.
[497] Eräs Anteruksenkin runon toisinnoista kuvaa miten ovea avatessa: Neito oli pesty penkin päällä. Viron viinoilla valettu, ja päättyy valitukseen (Porkka, I. n:o 110).
[498] Tässä runossa mainittu loppuponsi kuitenkin aniharvoin esiintyy (Porkka, J. n:o 195; siinäkin yhteenhautaaminen ilmaisee Anteruksen runon vaikutusta).
[499] Myös yhdessä Hevaan-puolisessa kansanrunon toisinnossa on kysymys ainoasti itsemurhasta: "Veisti kaulan itseltähän, kuin kurelta kurkun" (Porkka, I. n:o 107). Tämäkin säepari voi kuitenkin olla muualta lainattu.
[500] Polén, n:o 199; vrt. J. Krohn, Suomal. kirjall. hist. I. s. 347.
[501] Lönnrot, Q. n:o 87 ja Ahlqvist, B. n:o 156.
[502] Esim. Europaeus, G. n:o 632.
[503] Arvidsson, n:o 72, II. s. 21; vrt. "Herr Malmstens dröm" Geijer ooh Afzelius, ny uppl. n:o 69, I. s. 335.
[504] Kts. Erk-Böhme, I. s. 405 sekä M. B. Landstad, Norske Folkeviser n:o 61.
[505] Erk-Böhme, n:o 109 b, I. s. 387.
[506] Alkuperäisessä on tämän värssyn sijalla kaksi, joista toinen tulee vasta seuraavan värssyn jälkeen.
[507] Arvidsson, n:o 85; II. s. 79; sam. n:o 132, II. s. 246 ynnä n:o 57. I. s. 364.
[508] Kts. Child, n:o 95, II. s. 346, III. s. 516, IV. s. 481, V. s. 231, 296.
[509] Erk-Böhme, n:o 78 a-e.
[510] Sången om den friköpta. Finsk Tidskrift 1881 toukok. (X. s. 331).
[511] Pois on jätetty muutamia vaillinaisia kappaleita. Lunastettavan neidon laulun ja runon yhtymisestä syntyneet sekamuodostukset tulevat edempänä puheeksi.
[512] Veljen ja sulhasen vaihtuneet tavarat on pantu oikeille paikoilleen; (sulakoon) sijalla on: rikkukoon.
[513] Tästä ilmeisiä väännöksiä ovat: Pää paatin pohjassa (6) ja Kädet p. pohjassa, Jalat p. laidassa (13).
[514] 1; vrt. 4, jossa vaihdoksen kautta ensin avuksi tulevalla sisarella on silkkikläninki ja äidillä lopussa sisaren tavallinen kultakruunu.
[515] Eisenin kok. Lun. neit. n:o 10 (H. Hendel 1892).
[516] Esim. J. F. VV. T. Laulu tasku, Tallinna 1881, s. 41.
[517] Eisenin kok. s. 8780 (T. M. Franzdorff, n:o 2 Simuna).
[518] Eisen, Lun. neit. n:o 3 (J. Ott, Kolga Jaani). Tavallisesti on tämä säe viroksi oikein käännetty: Mööda m. r.
[519] Eisen s. 8777 (T. M. Franzdorfi, n:o 1 Simuna).
[520] Tämän vaikuttamat ovat myös muutamat vaihdokset omaisten muuten säännöllisessä tavarain jaossa.
[521] Ruotsalainen, n:o 87, Narvusista.
[522] O.A.F. Mustonen, Virolaisia kansanrunoja n:o 30 ja Hurt II. 54. s. 486.
[523] H. III. 18 s. 462, 656, 729 Vigalasta.
[524] Samoin vielä kolmessa Saarenmaan kappaleessa, joissa loppukirousta ei ole säilynyt (Niemi I. n:o 438, II. n:o 45, 426).
[525] Mustonen, n:o 30 ja Hurt II. 6. s. 546.
[526] Kumpaiseenkin on vaikuttanut laulu Lunastettavasta neidosta, joten on vaikea varmaan päättää tämän piirteen alkuperäisyydestä.
[527] H. II. 19. s. 349 Tõstama, H. II. 43. 389 Suure-Jaani ja H. I. 4. 169 Madise; sitä paitsi EKS. 4:o 4. 747 (paikka merkitsemättä).
[528] H. II. 6. s. 126.
[529] EKS. 8:o 1. 724, 4:o 2. 768 ja H. II. 20. 829 Vändra ynnä H. II. 47. 154 Vigala; H. II. 9. 761 Haljala ja H. III. 8. 260 Palamuse. Viimeksimainitussa pesu tapahtuu joella. Sitä paitsi löytyy kappaleita, joissa Anni menee merelle kuivailemaan tai vaan kävelemään ja katselemaan.
[530] Sen rinnalla vielä ensin mainitussa Vändran toisinnossa edellisessä muistutuksessa; samoin seuraavassa muist. osoitetussa kappaleessa.
[531] H. II. 43. 389 Suure-Jaani Viljanninmaalla.
[532] Nämät säkeet esiintyvät joskus jo Saarenmaalla (14).
[533] H. II. 43. s. 30. Helme Viljanninmaalla.
[534] H. III. 7. 146 Viljandi; sama H. II. 26. 630 ja 716 Suure-Jaani.
[535] Esim. H. I. 6. s. 198 Vastseliina.
[536] H. III. 10. 297 Vönnu ja II. 30. 89 Puhja.
[537] Ainoasti yksi epäiltävä, uudenaikainen, riimiä tavoitteleva kirjaanpano on Saarenmaalta (H. II. 18. s. 511).
[538] Siihen viittaa neidon tavallinen tiedustelu, onko hänestä kyllin kysytty, tarpeeksi tarjottu. Eräässä Viljanninmaan kappaleessa veli hänelle huomauttaa: "oletkos kuninkaan tytär tai suuren saaren saksan tytär, että paljon vaadittaisiin", johon neito sattuvasti vastaa: "onko sitten sulhanen mikään kuninkaan tai saksan poika, että hänelle ilman muuta olisi mentävä" (H. III. 7. s. 896 Kolga-Jaani).
[539] Pärnun- ja Viljanninmaalla on vielä tavattu muuan harvinainen runo, joka on läheisintä sukua Myödyn neidon runolle. Siinä laulajaneitoa omaiset kehoittavat kotona palvelemaan ja lupaavat: isä, äiti ja veli pari eriväristä härkää, lehmää ja oritta sekä sisar suuren soljen ynnä kengät. Vaan neidon pyytäessä palkkaansa he ilmoittavat: härkäin murtaneen jalkansa, lehmäin lypsäneen vettä ja verta, oritten pilalle ajetun, soljen sulaneen ja kenkien hajonneen (H. II. 26. s. 119 Viljandi ja II. 23. s. 34 Karksi; vrt. myös II. 43. s. 130 Tarvastusta Viljanninmaalta sekä H. II. 3 s. 81 Setumaalta, joissa neito kiroo omaisten tavarat).
[540] EKS. Jõgever s. 189 (V. Mägi n:o 729) Karja; vrt. H. II. 18. 193 Pöidi, jossa veli arvelee, että sisar kyllä voi kasvaa miehen kainalossakin, mutta tämä vastaa, että kehno siinä kasvakoon.
[541] Kts. Rosenplänter, Beiträge XVIII. s. 112.
[542] H. II. 15. 56. s. 476 Äksi; vrt. H. III. 21. 513 Tartu-Maarja, jossa veli lausuu: Siun ju müüdi minule!
[543] Suomalaisia toisintoja on käytetty: A) Alava, 1892, n:o 4; B) Ruotsalainen, n:o 220; O) sam. n:o 400 (nämät ynnä Alava, 1892, n:o 201 ja Porkka, II. n:o 35 edustavat vanhinta Narvusinpuolista muodostusta). Vastaavat virolaiset säkeet on otettu seuraavista kappaleista: D) Hurt II. 34. s. 211 ja E) I. 1. 315 Kuusalu; F) II. 15. 449 Harju-Jaani; G) III. 18. 217 Kullamaa (läh. Tallinnasta); H) III. 15. 213 Tartu-Maarja; I) Neus, n:o 82 Varsinais-Virosta; J) Rosenplänter XVIII. s. 112; K) Hurt H. 34. 688 ja L) II. 40. 666 Kuusalu. Kolmessa viimeisessä Sinen kylvämistä ei seuraa Myödyn neidon runo.
[544] Suomal. säkeet 1-32 etupäässä A: mukaan; B:stä 9-10, 28-29 ja C:stä 18, 24-25 (A:lla 24: P. puettimaan). Sinekin, punekin (30-31) selitetty: hameen. 33-70 etupäässä B:n mukaan. C:stä 35; sam. 39-40: sinyttä, punetta (B: sinistä, punaista); 51 ja 65: isän ja veljen lahjat vaihdettu C: mukaan, Virossakin ne hyvin usein vaihdetaan; C:stä vielä 52; A:sta 41, 55-56 (B toisin), 67 (B: Verit). — Virol. säkeet 33-70 D:n mukaan, paitsi: E: 34, 44, 63, 68; H: 47; I: 70. 1-31 D:n mukaan, paitsi E: 1; F: 2-3, 30-31; G: 7-8; J: 5-6, 10-11; K: 9, 24; L: 13-15, 20.
[545] H. II. 15. 449 Harju-Jaani.
[546] Knüpffer, V. n:o 6. Vanha kirjoitustapa on muutettu.
[547] Säe 3. 4 hevosta; 4. 3 veljen; 6. 3 renkiä; 10. 5 pojat; 12. 3 miekka; 23. 4 lupasi.
[548] Ruotsalainen, n:o 9 ja 114 Narvusista.
[549] Vrt. viron vaatama = katsoa.
[550] Ruotsalainen, n:o 356 Haavikosta. Vrt. säeparia: Sini oli silmäini tasalla, Pelervo pihon pituus (sam. n:o 193.)
[551] Törneroos ja Tallqvist, n:o 20.
[552] Joskus jo Soikkolassa (Porkka, III. n:o 61).
[553] Ahlqvist, A. n:o 354 Raudusta.
[554] Esim. Europaeus III. 2. n:o 393 Venjoelta ja J. n:o 287 Toksovasta (vrt. Pieni Runonseppä s. 5); Ahlqvist, A. n:o 540 Lempaalasta, n:o 302 Sakkulasta y.m.
[555] Ur Finlands historia, publikationer ur de Alopseiska pappren s. 811. Yksityisiä säkeitä: Porthan, Op. Sel. I. s. 31.
[556] Finnische Runen s. 88.
[557] Esim. Gottlund, n:o 6 Juvalta (jatkona Omenatammen runo) ja Itä-Karjalasta Polén, n:o 158 (jatkona Lempiruno) ynnä Härkönen, n:o 96 (Meren kosijain runon vaikutusta).
[558] Esim. Schröter s. 114 ja Neovius, Paraske n:o 1134.
[559] Hildén, n:o 29 Marttilasta.
[560] Tai: Mistäs (sam. n:o 30). Tämä loppuosa esiintyy myös erikseen, samoin alkuosakin (sam. n:o 5 ja 6).
[561] N:o 149. Isälle on annettu ikiori; siis hevosia molemmille kuten usein Inkerin puolellakin. Muutoksen on nähtävästi vaihtelun halu aikaansaanut.
[562] Järvinen, n:o 25, Eräjärveltä.
[563] Esim. Porkka, III. n:o 56-8 Soikkolasta.
[564] B. n:o 161.
[565] Lönnrot, A. II. 6. n:o 34 (käkien kukkumista Kalevalan kuusistossa ei siinä ole); vrt. Castrén, n:o 16, jossa kosijan nimenä on Osmotar, Kalevatar.
[566] Europaeus, G. n:o 331 ja Sirelius n:o 14.
[567] Kant. III. n:o 21 vv. 74-5 (vrt. Lönnrot, A. II. 5. n:o 41).
[568] Niemi, TKEA. n:o 248 vv. 47-50.
[569] Heinonen, n:o 5.
[570] Hildén, n:o 15 (Euran kappelista) ja 16.
[571] Tässä muodossa nimenomaan Paldani, n:o 5 ja 67.
[572] Päätoisinto: Hurt, IV. 1. s. 384 (G. Pulberg n:o 33) Türi. Päällekirjoitus ja säkeet 3-4, 26, 28-30: II. 34. 727 (H. Lohk 432) Kuusalu. Säkeet 31-5: II. 34. 31 (J. Valk 20) Viru-Nigula.
[573] Säe 1. 3. luokoa tekemään; 4. 3 kaunis; 5. 1 otan; 6. 1 alan; 7. 3 löysin; 9. 4 siiven; 14. 1-2 Johanneksen aitta; 16. 1 sänky; 19. 1 lakana; 24. 3 kutoo; 26. 2 kissankäpäläistä; 27. 2 itkee; 28. 3 veljeänsä; 29. 2 mennä vuonna; 30. 1 sitä edellisenä; 34. 1 vartalo.
[574] Die Wiederholunglieder der estnischen Volkspoesie s. 393; vrt. s. 247.
[575] Haupt und Schmaler, II. s. 84, n:o XOIV.
[576] Länkelä, VIII. n:o 1 b. Isällä mainitaan olleen 3 ruunakkesta, veljellä 3 kirkokkesta, sisarella 3 vyökkestä. Johdanto löytyy luultavasti sovitettuna Soikkolanpuolisen päätoisinnon sisään (kts. alas). — Samanlainen on vielä: Porkka, II. n:o 194 Narvusista. Siinä ovat kuitenkin isän ja veljen tavarat vaihdetut, sisarella on 3 lintikkäistä ja sulholla 3 laivakkista. Johdanto on Soikkolantapainen ja osittain kirjallisen vaikutuksen alainen.
[577] Virol. säkeet Neus n:o 34:n mukaan, paitse ensimmäistä (H. III. 1. s. 693). Suomal. säkeitä 4-5 vastaavia virolaisia kts. yl. s. 302.
[578] Länkelä, VIII. n:o 1 Soikkolasta; osa säkeitä, ja kenties juuri virolaisia lähinnä olevat voivat kuitenkin kuulua Narvusin-puoliseen toisintoon n:o 1 b (kts. yl.). Länkelän kokoelmassa näyttävät runot monesti olevan kokoonpantuja useammasta kirjaanpanosta.
[579] H. III. 1. s. 693 (E. Bachman n:o 2) Lüganuse ja H. II. 38. s. 171 (J.A. Rehberg n:o 5) Haljala.
[580] Ruotsalainen, n:o 192. Vrt. myös Länkelä, IV. n:o 31 "Laivaleikki" Lavansaarelta, jossa kehoitus laivalle soutaa: Suon alatse, jään alatse, Paksuin palkkien alatse, vastaa Lunastettavan neidon kehoitusta Venäläiselle soutamaan Syyn ylitse (tois. alatse), jään alitse, paksun parraspuun ylitse (Porkka, III. n:o 55 Soikkolasta). Myös ensimmäinen säe: Soua laiva, joua laiva on semmoisenaan säilynyt yhdessä Lunastettavan runon kappaleessa (sam. III. n:o 56 Soikkolasta).
[581] Porkka. III. n:o 56 Soikkolasta.
[582] Esim. Ruotsalainen, n:o 193, 400.
[583] Alava, 1891, n:o 1498 Hevaalta ja 1892, n:o 527 Soikkolasta.
[584] Toisin: Kukat päälle kasvamahan (Porkka, III. n:o 56).
[585] Joskus jo Lunastettavan neidon laulussa, esim. Gottlund. n:o 227 ja Reinius n:o 40.
[586] Porkka, III. n:o 55 ja Groundstroem, n:o 13.
[587] B. n:o 355 Raudusta.
[588] Ahlqvist, n:o 345 Raudusta; siinä on vielä säilynyt alkuosana Myödyn neidon runo.
[589] Slöör, II. n:o 24 Sakkulasta, siinä on sotinen miekka veljellä.
[590] Porthan, Op. sel. III. s. 371.
[591] Gananderin sanakirjassa, nk. myös seuraavissa kursiivilla painetun sanan kohdalla.
[592] Porthan-Vhael s. 120.
[593] Tämän sanan kohdalla Jusleniusen sanakirjan välilehdellä Porthan huomauttaa: Run. Caret (Niemi, Kalevalan kokoonpano I. s. 21).
[594] Kolmannessa Gottlundin Juvalla muistiinpanemassa katkelmassa (n:o 182) on Nevan niemi vielä säilynyt.
[595] Relander, n:o 133; samoin Lönnrot, U. n:o 18.
[596] Nehvonniemi myös Europaeus, G. n:o 386 ja 607; Nevan niemi ja joki vielä säilyneenä: Polén n:o 116.
[597] Lönnrot, A. II. 9. n:o 74.
[598] Cajan, n:o 100; Lönnrot, A. II. 9. n:o 73 alkaa: Istu neito lepetissä, Istu ja huutaa.
[599] Lönnrot, A. II. 9. n:o 7 Kellovaarasta.
[600] Ainoasti yhdessä kappaleessa on se vaihtunut vastakohdakseen: velvyeni (Porkka, III. n:o 55 Soikkolasta).
[601] Il Kalevala s. 28-9; saksal. käännös, s. 313-4.
[602] Comparetti mainitsee lisäksi vielä "vapaan riimin", jolla kuitenkin on ainoasti tilapäinen merkitys suomalaisen runon rakenteessa.
[603] Itäsuomalaisten kansain runoudesta (Valvoja 1897 s. 76).
[604] Kieletär. I. 4. s. 33-38.
[605] Kts. Kirj. Kuukauslehti 1872 s. 71.
[606] Zeitschrift für Völkerpsychologie und Sprachwissenschaft IV. s. 85.
[607] Suomen kielen rakennus s. 149.
[608] Valvoja 1897. s. 77.
[609] Konsonantiksi runousopin kannalta on luettava myös jokaisen sanaa alkavan vokaalin edellä käyvä vieno aluke (vrt. kreikan (') eli n.k. spiritus lenis, joka kuitenkin lienee ollut lujempi).
[610] Valvoja 1897. s. 75-6. Hän kyllä huomauttaa, että Venäläisten laulujen runomitta on enimmäkseen epäsäännöllinen ja "venyväinen" (tavujen lukumäärään nähden); vaan arvelee sen alkuaan olleen säännöllisemmin tavuja lukevan, "syllaabisen", kuten muilla slaavilaisilla kansoilla.
[611] Säkeet semmoiset kuin: Nuoruuesta, vanhuuesta lauletaan lyhyellä u:lla tai uv:lla.
[612] Eroitettava on jotkut muualta sekaanpannut, esim. heti I. n:o 1, sekä muutamat myöhempitekoiset runot, esim. I. n:o 13, jotka juuri vastakohtaisuudellaan vahvistavat toisten todistusvoimaa.
[613] Vrt. myös muotoja karu (karhu), jahu (jauho), joiden suhteet runomittaan ovat erityisesti tutkittavat.
[614] Miina Hermann, käsik. Suomal. Kirj. Seuralla n:o 100, vrt. O. Kallas, Lutsi maarahvas s. 124 n:o 11; Kalevala II, Selityksiä, Runosävelmien näytteitä n:o 1.
[615] Että Virolaisillakin voi löytyä runosävelmiä, joissa on tavuja venytetty, näkee M. Hermannin kokoelmasta, vaan Varsinais-Virosta ei siinä ole yhtään näytettä.
[616] Kalevala II, Selityksiä, Runosäv. näytt. n:o 6.
[617] Vrt. esim. virolaisen Salme-runon vastinetta Vepsäläisillä: Setälä, Nyelvtudományi Közlemények XXII s. 158 sekä Europaeus, G. n:o 600 luult. Veskelyksestä Suojärven rajalta.
[618] Vähäiseksi ei kuitenkaan ole arvattava se vaihteli!, mikä ilmaantuu runosävelmissä, joita on satoja eri toisintoja.
End of Project Gutenberg's Kantelettaren tutkimuksia II, by Julius Krohn