JOHDANTO.
Venäjän vallankumouksesta ja olojen kehityksestä Venäjällä on nyt jo tavallaan tullut yleismaailmallinen kysymys, joka liikuttaa ei ainoastaan politikkojen, vaan suorastaan kansojen mieliä Amerikaa ja Japania myöten. Mikä olisi sen vuoksi luonnollisempaa, kuin että me, jotka elämme suorastaan tämän vallankumouksen niin sanoakseni "tuulen suussa", aivan tämän "suuren arvoituksen", niinkuin Venäjän oloja on nimitetty, äärellä — että me olisimme koettaneet hankkia mahdollisimman tarkat ja luotettavat tiedot oloista ja asiain kehityksestä Venäjällä. Tähän ei mielestäni käske pelkkä teoreettinen totuuden rakkaus, vaan suorastaan oma etu. Sillä sanottakoon mitä tahansa: politiikassakin on sellainen toiminta vankinta, joka nojaa täsmällisiin tietoihin, tarkkaan harkintaan ja voimakkaaseen tahtoon. Olkoon teon takana kuinka voimakas viha, rakkaus, innostus tai halveksunta tahansa, on se aina hiedalle rakennettu, ellei sitä samalla ohjaa tieto ja kylmä harkinta, ennakkoluuloton harkinta.
Meillä on kuitenkin, ainakin julkisuudessa, esitetty kovin vähän sellaisia Venäjän oloja koskevia tietoja, joille olisi voinut luottamuksella käsityksensä rakentaa — joita ilman epävarmuuden tunnetta olisi edes ottanut vastaan. Salassa esitettänee Neuvosto-Venäjän oloista työväestöllemme erinomaisia kaunomaalauksia, julkisuudessa on taasen sanomalehdissä esiintynyt mitä järjettömämpiä juttuja, joilla muka on kuvattu Venäjän oloja, mutta jotka vain sekoittavat sen vähäisenkin varmuuden, minkä toiset tiedot olisivat voineet antaa. Asian on tehnyt vielä hullunkurisemmaksi se seikka, että samat jutut ja "tiedot" on usein toistettu aina jonkun ajan kuluttua. Mainitakseni muutamia esimerkkejä: Pietarin väestöstä on 3-4 kertaa vuodessa, ellei useamminkin, puolet kuollut nälkään. 50 matruusia on useammankin kerran ajanut takaa Pietarin kaduilla yhtä rottaa. Trotski on vangituttanut Leninin ja julistautunut diktaattoriksi ainakin kolme kertaa. Useat sellaisetkin tiedot, joita aluksi ei ole osattu epäilläkään, ovat myöhemmin osoittautuneet perättömiksi. Niinpä tuli meidänkin maahamme tieto siitä, että m.m. kreivi Kokowtsoff olisi ammuttu. Jonkun ajan kuluttua saapui kreivi itse rajan yli Suomeen ja Helsingin Sanomain kirjeenvaihtajalla oli tilaisuus häneltä itseltään tiedustella asian todenperäisyyttä. Kreivi selitti, että omaisuutensa hän on kyllä menettänyt, mutta hänelle itselleen ei ole tehty mitään muuta kuin kerran pidätetty aivan vallankumouksen alkuaikoina. Samoin tiesi joku uutinen kertoa, että bolshevikit olisivat vieneet kirjailija Gorkin Pietari-Paavalin vankilaan ja kiduttaneet häntä siellä. Tässäkään ei kaikesta päättäen ole ollut mitään perää, sillä jonkun ajan kuluttua saapui tieto, että Gorki on sangen vaikuttavassa asemassa neuvostovallan palveluksessa. Mainittakoon vielä Krapotkin-tapaus. Tuli tieto: bolshevikit ovat ampuneet Krapotkinin. Mutta sitä seurasi pian toinen tieto kirjeestä, jonka hän oli kirjoittanut Brandesille. Hän eli rauhassa lähellä Moskovaa, piti oloja kyllä raskaina ja synkkinä, mutta ei kertonut erikoista vainoa kohdanneensa.
Olen maininnut nämä esimerkit osoittaakseni vain, että tämäntapaisiin yksityisiin tietoihin ei voida paljoa rakentaa. Täytyy koettaa saada runsaampaa tietoaineistoa — jos mahdollista useampia teitä saapuneita tietoja ja, niinpaljon kuin mahdollista, sellaisia tietoja, joita bolshevikit itsekään eivät voi kieltää. Bolshevikien omat tiedonannot, heidän lehtiensä kirjoitukset ja neuvostojensa lausunnot ovat silloin, kun on kysymyksessä heidän olojensa epäkohtien esitys, siinä suhteessa luotettavia, että ne eivät ainakaan ole yleensä liian ankaria arvosteluja, eikä heitä itseänsä vastaan tähdättyjä agitatsionikuvauksia. Niillä tietysti on taasen se heikkous, että ne saattavat kaunistella ja sivuuttaa suoranaisesti järjestelmää vastaan puhuvia seikkoja. Tämän vuoksi on taasen otettava huomioon heidän vastustajansa ankarimpiakin arvosteluja. Kaikkein parasta ainesta olisivat tietysti aivan kylmät ja asialliset faktat, tosiasiat, ennenkaikkea tilasto. Valitettavaa vain on, että näitä on ollut saatavissa kovin vähän.
Näitä lausuttuja periaatteita noudattaen olen koettanut kutoa esitykseni. En pyri siinä ollenkaan aivan täydelliseen kokonaiskuvaan Neuvosto-Venäjän oloista ja koko tämän kohta kolme vuotta kestäneen mahtavan vallankumousilmiön kokonaisarvosteluun. Tyydyn siihen, että koetan tarjota arv. lukijain omalle arvostelulle seulottuja, mahdollisimman luotettavia ja runsaita kiinnekohtia.
Jotta saataisiin ensinnäkin jonkunlainen käsitys, miten laajalle pohjalle esitykseni perustuu, teen kaikkein ensimmäiseksi selkoa niistä tietolähteistä, siitä kirjallisuudesta, mikä on ollut käytettävänäni.
BOLSHEVISMIN (KOMMUNISMIN) TEORIA:
N. Lenin, Valtio ja vallankumous. Marxilaisuuden oppi valtiosta ja köyhälistön tehtävistä vallankumouksessa. I osa. Suomentanut Edv. Torniainen. Suomalaisten kommunistien sarjajulkaisu N:o 19. Painettu Moskovassa 1919.
Tässä teoksessa on löydettävissä bolshevikien valtiollisen toiminnan teoria. Se on jonkinlainen Marxin ja Engelsin lausuntojen selitysteos. Lenin esiintyy siinä melkein samalla tavalla kuin n.s. verbaali-inspiratsioniteorian kannattaja raamattua tulkitessaan. Koko oppi johdetaan Marxin ja Engelsin lauseista, niitä yksityiskohtaisesti aina eri korostuksia myöten seulomalla ja niiden puhdasoppista tulkintaa hakien. Taloustiedettä teos sisältää kovin vähän.
N. Bucharin, Das Programm der Kommunisten (Bolshewiki). Berlin 1919. Leninin kuivaan lakimiestyyliin verraten lennokkaasti ja intohimoisesti kirjoitettu esitys täydellisestä bolshevistisesta taloudellisesta, yhteiskunnallisesta ja valtiollisesta ohjelmasta.
Eduard Palyi, Kommunismus. Sein Wesen — sein Ziel — seine Wirtschaft. Eduard Bernsteinin julkaisema ja jälkikirjoituksella varustama. Berlin 1919.
Palyi on unkarilainen ja vasta viime aikoina 50 vuotiaana muuttunut kommunistiksi. Hänen kommunisminsa on kuitenkin toista haaraa kuin marxilais-leniniläinen. Hän ei hyväksy yksipuolista historiallista materialismia, vaan puhuu historiallisesta idealismista. Perustelee kommunisminsa enemmän luonnontieteellisesti ja luonnonoikeudellisesti kuin marxilaisella historiallis-materialistisella dialektiikalla. Ei vaadi ehdotonta tuotannonvälineiden yhteiskunnallistuttamista, vaan niiden katasterisoimista ja täydellistä yhteiskunnallista valvontaa.
Karl Kautsky, Köyhälistöndiktatuuri. Helsinki 1919. Bolshevikien valtio- ja talousopin tietopuolinen arvostelu. Koettaa määritellä Venäjän vallankumouksen luonnetta ja Venäjän mahdollisuuksia siirtyä kommunismiin.
Kautskyn mielestä nyt vasta alkaa Venäjällä todellinen kapitalistinen ajanjakso.
Karl Kautsky; Terrorismus und Kommunismus. Ein Beitrag zur Naturgeschichte der Revolution. Berlin 1919.
Esittää kommunistisen, terroristisen ja sosialidemokraattisen suunnan välistä taistelua eri vallankumouksissa ja osoittaa, että Pariisin kommunismi ei pyrkinyt äänioikeutta supistavaan diktatuuriin, niinkuin bolshevikit väittävät. Arvostelee muutamain luotettavain tietojen perusteella hyvin ankarasti bolshevikien menettelyä.
Franz Oppenheimer, Kapitalismus, Kommunismus, wissenschaftlicher Sozialismus. Berlin und Leipzig 1919. Esittää ja arvostelee Marxin kommunismia.
Axel Freytagh-Loringhowen, Geschichte und Wesen des Bolschewismus, Breslau. Johtaa bolshevistisen ajattelutavan anarkismin kautta Hegelistä.
BOLSHEVISMI (KOMMUNISMI) KÄYTÄNNÖSSÄ:
I. Matkakertomuksia y.m.s.
Alfons Paquet, Im kommunistischen Russland. Briefe aus Moskau. Jena 1919. Paquet on ollut Moskovassa viisi kuukautta vuoden 1918 loppupuolella, nähtävästi Frankfurter Zeitungin kirjeenvaihtajana, ja joutunut läheltä seuraamaan Venäjän oloja ja varsinkin saksalaisten ja bolsbevikien suhteita. Tässä kirjekokoelmassa olevat 25 laajaa kirjettä ovat tiedoista rikkaita ja, sikäli kuin päätellä voi, verrattain luotettavia.
Paul Olberg, Briefe aus Sowjet-Russland. Stuttgart 1919. Edelliseen verraten paljon mitättömämpi kirjekokoelma.
W.T. Gooden matkakuvaukset ovat olleet S. Sosialidemokraatissa suomennettuina.
Cecil l'Estrange Malonen Venäjän matkaltansa antamia tietoja on ollut sekä Sosialidemokraatissa haastattelun muodossa että "Sosialistisessa aikakauslehdessä" "käsikirjoituksesta käännettyinä".
H.I. Heikel, Vaikutelmia nykyajan Moskovasta. Kirjeitä S. Sosialidemokraatille.
Edellämainittujen lisäksi olen huomioon ottanut myöskin huomattavat ja asiallisemmilta tuntuvat nimettömät kirjoitukset ja haastattelut, joita viime aikoina on sanomalehdissä ollut melko runsaasti. Erikoisesti mainittakoon The Economistissa olleet selonteot Neuvosto-Venäjän teollisuudesta, tulo- ja menoarviosta y.m.
2. Järjestelmällisiä teoksia.
W. Sombart, Sozialismus und soziale Bewegung-teoksen kahdeksannessa viime vuonna ilmestyneessä painoksessa on 50 sivua laaja esitys bolshevismista ja sen taloudellisesta järjestelmästä Venäjällä. Esitys perustuu verrattain runsaisiin tietoihin ja pyrkii se tieteelliseen objektivisuuteen.
Max Hirschberg, Bolschewismus. Eine kritische Untersuchung, über die amtlichen Veröffentlichungen der Sowjet-Republik. München und Leipzig 1919. Vasemmistososialistin verrattain myötätuntoinen esitys ja arvostelu. Antaa useita mielenkiintoisia tietoja.
Wl. Kossowsky, Das bolschewistische Regime in Russland. Olten 1918. Kossowsky on juutalaisten sosialidemokraattisen puolueen "Bundin" keskuskomitean jäsen. Verrattain runsaasti poliittisia tietoja.
Julkaisee m.m. muutamia mielenkiintoisia asiakirjoja.
Dimitry Gawronsky, Die Bilanz des russischen Bolschewismus. Auf Grund authentischer Quellen. Berlin 1919. Gawronsky on ollut Venäjän sosialivallankumouksellisen puolueen edustajana sosialistien kansainvälisessä konferenssissa. Runsaisiin varmoihin yksityistietoihin perustuva ankara arvostelu bolshevismista.
Leo Trotzki, Arbeit, Disziplin und Ordnung werden die sozialistische Sowjet-Republik retten. Berlin 1919.
Venäjän kommunistisen puolueen kaupunkikonferenssissa Moskovassa pidetyn puheen mukaan laadittu esitys. Tässä puheessaan on Trotzki antanut verrattain paljon arvostelulle tärkeitä kuvauksia ja tietoja.
Det Röda Ryssland. Ruotsissa ilmestynyt juhlajulkaisu Neuvostovallan kaksivuotispäivän johdosta. Sisältää arvostelulle arvokasta tietoa:
l) Neuvosto-Venäjän valtiosääntö.
2) Kommunistisen puolueen maaliskuussa 1919 uusittu ohjelma.
3} Muutamia artikkeleja.
Mutta yleensä julkaisu sisältää ihmeteltävän vähän faktillisia tietoja. Tilasto esim. puuttuu melkein tyysti.
MUU KIRJALLISUUS.
Muita teoksia, joista yksi ja toinen tieto ja aihe on tähän esitykseen pirahtanut, voisi luetella ehkä useampiakin. Mainittakoon vain:
Konrad Haenisch, Die deutsche Sozial-demokratie in und nach dem Weltkriege. Berlin 1919.
Nils Karleby, Kring revolutionen. Socialistiska synpunkter på händelserna i Öster. Tukholma 1918.
Adolf Törngren, Venäjän vallankumouksessa. Porvoossa 1917.